Mielenterveys On taas ihan hirveen vaikeeta

Liittynyt
10.9.2021
Viestejä
256
Reaktioarvo
270
En sinänsä oo yhtään yllättynyt, että oon taas tässä samassa tilanteessa kun viikko sitten. Eikä tää ole edes helpottanut tässä välissä melkeinpä yhtään. Pitäis jotenki saada raahattua itteni huomenna kouluun, koska on koe. Mutta saa nähä tuleeko siitä mitään. Tiedän, että pitäis mennä kokeeseen, mutta ei ois oikein voimia mihinkään. Oon niin väsyny, että on vaikee pysyä hereillä, mutta samaan aikaan on vähän vaikee nukahtaa. Oon väsyny tähän tilanteeseen, ja siihen ettei mikään auta, tai jos auttaa niin vaan hetken, kunnes hajoon taas täysin. Haluisin vaan lopettaa yrittämisen täysin, koska siitä ei vaan oo mitään hyötyä. Haluisin vaan lopettaa elämisen, enkä tiiä kauan mä enää kestän.
 

qualitymonkey

Official pappojen kuolaaja
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
37,016
Reaktioarvo
2,899
Ei sitä jaksakaan mut aattele kuitenkin niin et mieluummin sit vaikka kituu ja odottaa että tapahtuis ihme kun kuolis pois
Kyllä mä ainakin oon ilonen siitä etten oo tappanu itteäni niinä kaikista huonoimpina hetkinä, koska vaikka tää on vaikeeta ni itsemurha ei silti oo mikään ratkasu, koskaan. Mut mä tiedän miltä se tuntuu kosk tälläkin hetkellä kaikki tuntuu ihan mahdottomalt ja jaksaa tuskin hengittää. Mut itsemurha ei silti oo mikään ratkasu.
 

PinkkiHuppari

Yliajattelija
Liittynyt
3.2.2021
Viestejä
537
Reaktioarvo
510
Voi ei ): Mä en oo käyny taas moneen viikkoon koulussa ja vaikka sitä ajattelee, että oma vointi on tärkeämpää, niin en tiiä kumpi lopulta on pahempi, jäädä kotiin vai mennä väkisin kouluun. Tänne kotiin vaan tuppaa jäämään niin helposti, jos on hetkenkään pois koulusta (tai ainakin mulle käy niin). Siks en tiedä onko musta oikein apua siihen liittyvissä asioissa, kun en itsekään tiedä mistä saa voimia sinne menemiseen. Mulla on ollut nyt aikalailla tasan kaks viikkoo mielialalääkitys, en tiedä vielä onko siitä apua, mutta luultavasti se selviää ensviikon aikana. Jos vaan mitenkään pystyt, niin suosittelen vielä sitä, että juttelisit jollekin joka ehkä pystyisi auttaan sua niin, että opiskelusta sais jotenkin kevyempää ja joustavampaa ja tietenkin, että saisit muutenkin apua ja tukea.

Tähän ei tarvii vastata, koska tässä taitaa olla aikalailla samoja juttuja, kun mitä oon aiemmin sanonut, joten jos sulla ei oo voimia vastaamiseen (tai muutenkin), niin ymmärrän hyvin. Toivon vaan, että jaksat sinnitellä kaikki vaikeimmatkin päivät, koska se on jo tosi hyvä saavutus, että oot selvinnyt taas yhdestä päivästä, mikään muu ei oo sitä tärkeempää.<3
 
Liittynyt
10.9.2021
Viestejä
256
Reaktioarvo
270
Ei sitä jaksakaan mut aattele kuitenkin niin et mieluummin sit vaikka kituu ja odottaa että tapahtuis ihme kun kuolis pois
Kyllä mä ainakin oon ilonen siitä etten oo tappanu itteäni niinä kaikista huonoimpina hetkinä, koska vaikka tää on vaikeeta ni itsemurha ei silti oo mikään ratkasu, koskaan. Mut mä tiedän miltä se tuntuu kosk tälläkin hetkellä kaikki tuntuu ihan mahdottomalt ja jaksaa tuskin hengittää. Mut itsemurha ei silti oo mikään ratkasu.
Mä just mieluummin kuolisin ku kärsisin. Enkä usko että mulle tapahtuu mitään ihmeitä. Välillä se vaan tuntuu tosi vahvasti siltä, että itsemurha on ainoo ratkasu. Tänään olin taas tosi lähellä. Enkä voi uskoa, että tää sama toistuu taas. Kiitos.
 
Liittynyt
10.9.2021
Viestejä
256
Reaktioarvo
270
Voi ei ): Mä en oo käyny taas moneen viikkoon koulussa ja vaikka sitä ajattelee, että oma vointi on tärkeämpää, niin en tiiä kumpi lopulta on pahempi, jäädä kotiin vai mennä väkisin kouluun. Tänne kotiin vaan tuppaa jäämään niin helposti, jos on hetkenkään pois koulusta (tai ainakin mulle käy niin). Siks en tiedä onko musta oikein apua siihen liittyvissä asioissa, kun en itsekään tiedä mistä saa voimia sinne menemiseen. Mulla on ollut nyt aikalailla tasan kaks viikkoo mielialalääkitys, en tiedä vielä onko siitä apua, mutta luultavasti se selviää ensviikon aikana. Jos vaan mitenkään pystyt, niin suosittelen vielä sitä, että juttelisit jollekin joka ehkä pystyisi auttaan sua niin, että opiskelusta sais jotenkin kevyempää ja joustavampaa ja tietenkin, että saisit muutenkin apua ja tukea.

Tähän ei tarvii vastata, koska tässä taitaa olla aikalailla samoja juttuja, kun mitä oon aiemmin sanonut, joten jos sulla ei oo voimia vastaamiseen (tai muutenkin), niin ymmärrän hyvin. Toivon vaan, että jaksat sinnitellä kaikki vaikeimmatkin päivät, koska se on jo tosi hyvä saavutus, että oot selvinnyt taas yhdestä päivästä, mikään muu ei oo sitä tärkeempää.<3
Kiitos tosi paljon<3 mulla ei tosiaan oo paljoa voimia, mut haluun kuitenki vastata jotain. Kiitos, kun ymmärrät. En tiiä pystynkö nyt just kertoa kellekään, koska en oikein luota kehenkään missään. Mutta mun kyllä pitäis. En millään jaksais, koska tällä hetkellä on varmaan vaikeinta koskaan, ja tänään taas melkein tapoin itteni. Mut joo, selvisin taas yhdestä päivästä, kiitos kun muistutit että se on saavutus.<3 miten sulla muuten menee tällä hetkellä?
 

qualitymonkey

Official pappojen kuolaaja
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
37,016
Reaktioarvo
2,899
Mä just mieluummin kuolisin ku kärsisin. Enkä usko että mulle tapahtuu mitään ihmeitä. Välillä se vaan tuntuu tosi vahvasti siltä, että itsemurha on ainoo ratkasu. Tänään olin taas tosi lähellä. Enkä voi uskoa, että tää sama toistuu taas. Kiitos.
Se ei oo ratkasu vaikka totta kai sun sairauden takia sun aivot uskottelee sulle niin. Usko mua. Sä selviit tästä
 

qualitymonkey

Official pappojen kuolaaja
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
37,016
Reaktioarvo
2,899
Kiitos tosi paljon<3 mulla ei tosiaan oo paljoa voimia, mut haluun kuitenki vastata jotain. Kiitos, kun ymmärrät. En tiiä pystynkö nyt just kertoa kellekään, koska en oikein luota kehenkään missään. Mutta mun kyllä pitäis. En millään jaksais, koska tällä hetkellä on varmaan vaikeinta koskaan, ja tänään taas melkein tapoin itteni. Mut joo, selvisin taas yhdestä päivästä, kiitos kun muistutit että se on saavutus.<3 miten sulla muuten menee tällä hetkellä?
Sekaannun teidän viesteihin mut siis kun sanoit ettet luota kehenkään niin, mullakin on sen verran huonoja kokemuksia psykoterapeuteista jne että mäkään en luota että mikään auttas, MUTTA kun löytää sellasen kannustavan tyypin niin sitä vaan jotenkin ihmeellisesti pystyy luottamaan edes siihen yhteen. Mulla osu mukava työntekijä kohdalle, tosin on mun silti vaikee puhua mut ainakin se kannustaa mua ja sil on iso merkitys. Mun on tosi vaikee sanoo ääneen esimerkiksi just niitä "traumoja" (en tiedä voiko niitä laskee traumaks) seksuaalisest ahistelust mitä oon kokenu aika monesti, ja muutenki tommosist "noloista asioista" on vaikee puhua (milläköhän tavalla se on muka mulle noloo, enhän mä oo sille mitään voinu et oon joutunu ahistelun uhriks). Mut vaikka se onki vaikee puhua nii ainakin luotan siihen että se ei sano mitään ikävää (ainakaan tahallaan, väärinkäsityksiähän voi joskus olla) ja muutenki mä pystyn yllättävän avoimesti selittää asioita sille. Välillä kyllä tulee sellasta etten osaa oikeen puhuu mitään ja sit tuntuu tyhmält ku on vaa iha hiljaa tms. Mut se ois tosi hyvä jos sä saisit jonkun semmosen työntekijän joka on kannustava ja luotettava, joskus tuntuu et niit on harvassa jos osuu vaa mulkkuja kohdalle mut kyl niit itse asiassa aika paljon niitä mukaviakin on.
 

PinkkiHuppari

Yliajattelija
Liittynyt
3.2.2021
Viestejä
537
Reaktioarvo
510
Kiitos tosi paljon<3 mulla ei tosiaan oo paljoa voimia, mut haluun kuitenki vastata jotain. Kiitos, kun ymmärrät. En tiiä pystynkö nyt just kertoa kellekään, koska en oikein luota kehenkään missään. Mutta mun kyllä pitäis. En millään jaksais, koska tällä hetkellä on varmaan vaikeinta koskaan, ja tänään taas melkein tapoin itteni. Mut joo, selvisin taas yhdestä päivästä, kiitos kun muistutit että se on saavutus.<3 miten sulla muuten menee tällä hetkellä?
Oho, oon taas vähän myöhässä vastaamassa. Onneks oot pystynyt taisteleen noi vaikeimmatkin hetket, vaikka tosi harmi, että et pysty luottamaan kehenkään, se on varmasti tosi rankkaa. ): Mulla menee ehkä vähän paremmin nyt, mutta kokoajan vaan kauheen tyhjä olo. En jaksa kattoo mitään sarjoja enää, koska mielenkiinto loppuu jo heti sarjan alussa. Kuuntelin kuitenkin yhtä kirjasarjaa ja sen vika osa päätty niin odottamattomalla ja surullisella tavalla, että menee taas hetki "palautua" siitä. :D Onnistun aina tahtomattakin saamaan itteni niin vahvasti kaikkien sarjojen, kirjojen ja joskus elokuvienkin maailmaan, että sen loppumisen jälkeen on pitkään vähän tyhjä olo. Vaikee kuitenkin ennustaa millanen olo taas huomenna on, kun edelleen mieliala menee vähän vuoristorataa. Toivottavasti sunkin olo pikkuhiljaa taas nousisi ja et joutuis kokoajan taisteleen pahan olon kanssa. <3
 
Ylös Pohja