Mielenterveys Oon niin kyllästynyt siihen

[mamiya]

että oikeasti yritän ja yritän. Yritän käydä koulussa ja opiskella, yritän saada arkeen rutiinia ja kuntoutua. Mutta en saa minkäänlaista tukea siihen mistään. Joudun jatkuvasti tappelemaan sosiaalihuollon kanssa että saisin tukea koulumatkoihin (70-100€/kk), koulumaksuun (100€) ja koulukirjoihin (20-40€/kk, osa opettajista vaatii digikirjoja joten en voi ostaa vanhinta ja halvinta painosta). Oon saanut tappelemalla neljäksi kuukaudeksi nämä tuet (paitsi koulukirjat maksan itse) mutta sossun mukaan tämä tuki on vain väliaikaista tarvetta varten eli en saa tätä enää syksyllä. Joten en pääse opiskelemaan. Kela ei voi auttaa asiassa myöskään.

Oon ollut kohta kymmenen vuotta pois työ- ja opiskeluelämästä sairauksien myötä (keskivaikea masennus, yleinen ahdistuneisuushäiriö, adhd). Elänyt toimeentulotuella, sairaspäivärahalla ja jonkun kuukauden kuntoutustuella. Mulla on myös TOS eli en pysty tekemään käsillä mitään toistuvaa liikettä tai nostamaan niitä sydämen yläpuolelle koska silloin syke kädestä loppuu ja käsi puutuu ja muuttuu kalpeaksi kun veri ei kierrä. Mulla on myös ontelo selkäytimessä josta aiheutuu vaikeat pää- ja silmäsäryt. Oon miettinyt että yrittäisin päästä eläkkeelle. En jaksa enää tapella ja yrittää kun en saa siihen minkäänlaista tukea eikä mikään mitä teen tunnu auttavan. En puhu pelkästään rahallisesta tuesta tuesta ihan ylipäätään. Mitä vanhemmaksi tulee niin sitä vaikeempaa sitä apua on saada.

Kysymys onkin, onko täällä ketään joka olisi sairaseläkkeellä ja millä perusteella?

 

[hillasuo]

On käsittämätöntä että apua ei saa vaikka kuinka pyytää ja haluaa asiat kuntoon ://

Hyvinvointivaltio jeejee

 

[mamiya]

On käsittämätöntä että apua ei saa vaikka kuinka pyytää ja haluaa asiat kuntoon ://

Hyvinvointivaltio jeejee

On joo. Myönnän että en oo täydellinen ja oisin voinut tehdä monta asiaa toisin ja oon aikaisemmin saanut paljon apua kun asuin muualla. Nyt Helsingissä tuntuu et resursseista on pulaa tai sit mulle vaan osu tollanen robotti joka ei osaa ajatella omilla aivoillaan. Nehän voisi myöntää mulle sen avun koska sitä ei ole määritelty miten pitkään tukea voi antaa vaan se on harkinnan varaista. En tiiä miksei ne sitten tue jos osoitan että opiskelen.

Ehkä olisi helpointa vaan lopettaa yrittäminen. Isä otti eläkkeen puheeksi ja ehkä se olisi sitten paras vaihtoehto. Eläkkeellä ollessakin voi sitten opiskella jos kunto sallii eikä tarttisi joka kuukausi tapella toimeentulosta kelan kanssa kun ei se toimeentulotuki ole pitkäaikaiseksi tarkoitettu (ollut joku 7 vuotta nyt mulla). Eläkkeelle vaan taitaa olla tosi vaikea päästä varsinkin näin nuorena.

 

[hillasuo]

On joo. Myönnän että en oo täydellinen ja oisin voinut tehdä monta asiaa toisin ja oon aikaisemmin saanut paljon apua kun asuin muualla. Nyt Helsingissä tuntuu et resursseista on pulaa tai sit mulle vaan osu tollanen robotti joka ei osaa ajatella omilla aivoillaan. Nehän voisi myöntää mulle sen avun koska sitä ei ole määritelty miten pitkään tukea voi antaa vaan se on harkinnan varaista. En tiiä miksei ne sitten tue jos osoitan että opiskelen.

Ehkä olisi helpointa vaan lopettaa yrittäminen. Isä otti eläkkeen puheeksi ja ehkä se olisi sitten paras vaihtoehto. Eläkkeellä ollessakin voi sitten opiskella jos kunto sallii eikä tarttisi joka kuukausi tapella toimeentulosta kelan kanssa kun ei se toimeentulotuki ole pitkäaikaiseksi tarkoitettu (ollut joku 7 vuotta nyt mulla). Eläkkeelle vaan taitaa olla tosi vaikea päästä varsinkin näin nuorena.

Mutta kyllä ne omat huonot valinnat pitäs "saada anteeks" ://

No kyllähän tuo eläke vois olla siinä mielessä hyvä ko voisit silti opiskella D:

 

[Hydrangea]

Mä oon ollut nuorempana työkyvyttömyyseläkkeellä mielenterveyssyistä. Mitä haluaisit tietää?

 

[mamiya]

Mä oon ollut nuorempana työkyvyttömyyseläkkeellä mielenterveyssyistä. Mitä haluaisit tietää?

Millä diagnoosilla sait sen? Oliko se miten vaikea ja pitkä prosessi, kirjoittiko lääkäri miten helposti lausunnon? Oon ymmärtänyt et näin nuorena (oon 25) on aika vaikea päästä eläkkeelle (ei nuoren määräaikainen eläke vaan normi työkyvyttömyyseläke)? Varsinkin kun masennus on papereilla "vain" keskivaikea. Adhd ei taida olla peruste eläkkeelle. Lisäsikö/aiheuttiko se sulle syrjäytymistä vai opiskelitko esm samalla? Ei ole pakko vastata jos on liian henkilökohtaista. Ja kiitos jo etukäteen!

 

[Hydrangea]

Millä diagnoosilla sait sen? Oliko se miten vaikea ja pitkä prosessi, kirjoittiko lääkäri miten helposti lausunnon? Oon ymmärtänyt et näin nuorena (oon 25) on aika vaikea päästä eläkkeelle (ei nuoren määräaikainen eläke vaan normi työkyvyttömyyseläke)? Varsinkin kun masennus on papereilla "vain" keskivaikea. Adhd ei taida olla peruste eläkkeelle. Lisäsikö/aiheuttiko se sulle syrjäytymistä vai opiskelitko esm samalla? Ei ole pakko vastata jos on liian henkilökohtaista. Ja kiitos jo etukäteen!

Mulla oli kolme mielenterveysdiagnoosia ja esimerkiksi masennukseen liittyi harhaisuutta. Olin jokaista sairastanut jo kymmenisen vuotta siinä vaiheessa. Mun vointi oli sellainen, että yritin itsemurhaa oikeastaan heti jos vain sain jonkin syyn siihen. Mä olin ollut aiemmin jo tuetussa asumisessa sekä sairaalassa eikä kumpikaan parantaneet mun oloani. En nukkunut, sain paniikkikohtauksia eikä mikään kokeiltu lääke toiminut. Olin käytännössä täysin vanhemmistani ja kavereistani riippuvainen, vaikka asuin omillani.

Sain tosi helposti lääkäriltä lausunnon ja hakemus meni ensimmäisellä läpi. En tosin usko, että olisin saanut myönteistä päätöstä, mikäli en olisi oikeasti ollut luovuttanut elämäni suhteen. Ei mua kiinnostanut edes toimeentulo minkään vertaa enää.

Koen että eläkkeelle pääsy oli ensimmäinen etappi siihen että aloin nähdä elämässä jotain valoa. En opiskellut siinä samalla, mutta pääsin kuntoutukseen, jossa tavoitteena oli saada mulle mm päivärytmi ja ruokailu kuntoon. Olin tuossa kuntoutuksessa muistaakseni noin pari vuotta, josta siirryin sitten Kelan maksamana kuntoutuksena opiskelemaan. Eka ala ei lähtenyt sujumaan ja mulle myönnettiinkin kuntoutus uudelleen toisen alan kokeilemiseen. Kelan kuntoutus loppui mun osaltani 2021 kestettyään yhteensä kaksi ja puoli vuotta. Kävin koko tuon ajan säännöllisesti ensin psykologilla ja 2020 alkaen psykoterapiassa sekä olin myös lääkityksellä. Lääkitys loppui osaltani viime syksynä.

Mä asuin alunperin pienellä paikkakunnalla ja vasta toisen alan vuoksi jouduin vaihtamaan isompaan kaupunkiin ja täällä kaikki on tuntunut olevan vaikeammin järjestettävissä. Eli mun osallani saattoi vaikuttaa myös oikeasti välittävä ja osaava henkilökunta.

 

[mamiya]

Mulla oli kolme mielenterveysdiagnoosia ja esimerkiksi masennukseen liittyi harhaisuutta. Olin jokaista sairastanut jo kymmenisen vuotta siinä vaiheessa. Mun vointi oli sellainen, että yritin itsemurhaa oikeastaan heti jos vain sain jonkin syyn siihen. Mä olin ollut aiemmin jo tuetussa asumisessa sekä sairaalassa eikä kumpikaan parantaneet mun oloani. En nukkunut, sain paniikkikohtauksia eikä mikään kokeiltu lääke toiminut. Olin käytännössä täysin vanhemmistani ja kavereistani riippuvainen, vaikka asuin omillani.

Sain tosi helposti lääkäriltä lausunnon ja hakemus meni ensimmäisellä läpi. En tosin usko, että olisin saanut myönteistä päätöstä, mikäli en olisi oikeasti ollut luovuttanut elämäni suhteen. Ei mua kiinnostanut edes toimeentulo minkään vertaa enää.

Koen että eläkkeelle pääsy oli ensimmäinen etappi siihen että aloin nähdä elämässä jotain valoa. En opiskellut siinä samalla, mutta pääsin kuntoutukseen, jossa tavoitteena oli saada mulle mm päivärytmi ja ruokailu kuntoon. Olin tuossa kuntoutuksessa muistaakseni noin pari vuotta, josta siirryin sitten Kelan maksamana kuntoutuksena opiskelemaan. Eka ala ei lähtenyt sujumaan ja mulle myönnettiinkin kuntoutus uudelleen toisen alan kokeilemiseen. Kelan kuntoutus loppui mun osaltani 2021 kestettyään yhteensä kaksi ja puoli vuotta. Kävin koko tuon ajan säännöllisesti ensin psykologilla ja 2020 alkaen psykoterapiassa sekä olin myös lääkityksellä. Lääkitys loppui osaltani viime syksynä.

Mä asuin alunperin pienellä paikkakunnalla ja vasta toisen alan vuoksi jouduin vaihtamaan isompaan kaupunkiin ja täällä kaikki on tuntunut olevan vaikeammin järjestettävissä. Eli mun osallani saattoi vaikuttaa myös oikeasti välittävä ja osaava henkilökunta.

Kiitos vastauksesta. Mun tilanne ei ole enää niin akuutti mitä se joskus oli (olen käyttänyt suonensisäisiä huumeita kahdeksan vuotta päivittäin). Nuorena sairastuin syömishäiriöön ja masennukseen. Karkailin, menin ihmisten mukaan keiden mukaan ei ois pitänyt mennä jonka seurauksena mua käytettiin toistuvasti seksuaalisesti hyväksi ja kerran ryöstettiin. Kun täytin 18 muutin pois kotoa, menin naimisiin ja jatkoin kaman käyttöä. Satutin edelleen itteäni, kerran yritin itsemurhaa. Yliannostuksia useita joista pari johti sairaalaan. Suhde oli joitakin vuosia väkivaltainen kun molemmilla mt-ongelmia (väkivaltaa ei ole enää ollut vuoteen). Oon tän koko ajan vaan satuttanut itseäni niin monin tavoin (niinku kaltoinkohdellut itseäni), jouduin muuttamaan 6kk välein kun vuokrat jäi aina maksamatta ja raha meni kamaan. Jossain vaiheessa sain adhd-lääkityksen mikä on auttanut. En oo satuttanut itteäni vuoteen mikä on hyvä. Psykoterapiaa oon kokeillut kahdesti mut en vaan pysty sitoutumaan siihen tässä elämäntilanteessa.

Edelleen suurin osa päivistä menee kotona nukkuessa. Oon nyt 2x viikossa päässyt kouluun yhden oppitunnin ajaksi kerrallaan. Mulla olis halua parantua mutta mulla ei resurssit riitä siihen yksin (ei rahalliset tai henkiset). Tää alkaa tuntumaan melkein kymmenen vuoden jälkeen niin uuvuttavalta ettei jaksaisi enää edes yrittää. Kela painostaa kun ei toimeentulotuki ole tarkoitettu elämiseen. Olin itsekin aikaisemmin kuntoutustuella kun opiskelin pienen hetken, mut koska sosiaalihuolto ei enää maksa koulumaksuja, matkoja tai välineitä niin mulla ei ole varaa jatkaa sitä. Mulla menee vuodessa 300€ yksityiseen lääkäriin kun en julkiselta saanut apua (onneks vanhemmat auttaa minkä voi, sekin tosin loppuu kun äiti jäi työkyvyttömyyseläkkeelle syövän takia).

Tulipa pitkä romaani, sori siitä. Mutta oon sun puolesta iloinen että oot saanut elämääsi parempaan kuntoon! Ja kiva kuulla ettei eläköityminen aiheuttanut lopullista syrjäytymistä. Pitää miettiä olisko tää mulle edes vaihtoehto ja keskustella vaikka kelan työntekijän kanssa.