Mielenterveys Siis mikä mua vaivaa kun sammakoita vaan tulee

[Minkelii]

Olen just alkanut lähentymään täällä koulussa enemmän ihmisten kanssa ja nyt on sellainen ongelma että nyt kovasti innostuessa samalla siinä suukin alkaa käymään vähän vilkkaasti kun alan tulla kuorestani esiin. Ja aina joudun tulemaan siihen tulokseen ettei mun kannata ikinä enää puhua jos en osaa sanoa mitään muuta kuin typeriä juttuja. Jotenkin ahdistaa se kun en oo tämän viikon aikana pystynyt hallitsemaan ollenkaan aivojen ja suuni välistä yhteistyötä. Kun mun tapa on aina letkautella asioita mut aina ne ei tuu ulos niinkuin mä tarkoitan. Sit pulkkaan vielä mukaan hirvee yliajatteluongelma että heti ku oon sanonut jotain kiusallista, tuun jäämään yksin niiden kommenttien takia. Oon kyllä pahoitellut parhaani mukaan ja uskaltanut kysyä ihmisiltä että ”onko kaikki ok?” niin ei kukaan ole sanonut olevansa vihainen. On ne mun kommentit mielestäni silti ollut vähän tökeröitä jos sen haluaa käsittää niin ja olo ois parempi jos asiat osais selittää mahdollisimman selkeästi ja fiksusti.
Sanokaa mulle jos ootte itse sammakoiden päästäjiä ja silti pystyneet pitämään ystävät elämässä!! Sellaisia kokemuksia nyt kaivataan.

 

[Skeletor]

En heitellyt sammakoita vaan keräsin niitä lapsena. Tein tiilistä linnoituksen hiekkakuoppaan, johon rakensin sammakoille uima-altaan muovikippoon ja toin tuoreita kasveja ja ötököitä. Parhaimmillaan siellä oli viisi sammakkoa, kunnes isä päästi ne menemään. Huoh hoih.

 

[irwikissa]

Noh nniin tää ei ehkä oo kauheen lohduttavaa mut ihmiset tykkää musta nykyään enemmän kun oon lääkityksellä ja kun olen oppinut olemaan puhumatta/en nykyään aina jaksa puhua.