Suhteet Vituttaa, kun sisarus pitää mykkäkoulua (taas)

[annimetall]

On se vittu niin ihanaa, kun tulee kotiin 10 viikon reissulta ja ensimmäinen ~viikko menee hyvin, mutta sitten yhtäkkiä toinen suuttuu jostain, eikä edes kerro, mistä on suuttunut.

Yritin päivällä jutella, ei huomioinut ollenkaan.
Yritin illalla kysyä, mitä hän teki, ei huomioinut ollenkaan.

Vituttaa sekin, että hän selittää välillä että "no sori mutta oon autistinen" vaikka ei ole minkäänlaista diagnoosia tai muuta siihen viittaavaakaan. Ennemmin vain kusipää tai narsisti.

Miksi tällaista kohtelua pitäisi kestää? En jaksa sitä, että näin tapahtuu aina kuin salama kirkkalta taivaalta. Ja kun yrittää tiedustella, että mirä nyt taas on rehnyt väärin, ei huomioida ollenkaan. Mä en vain jaksa tätä vitun manipulointia ja henkistä sodankäyntiä vuodesta toiseen.

Ihan turha tästä on vanhemmillekaan puhua, kun reaktio on liteeralisesti "No höh" "Niin se välillä tekee" "Sellainen se vain on."

Vittu tätä manipulaatiota, PERKELE!
Vihaan tätä kaikkea koko ajan enemmän ja enemmän. Miksi välillä on kaikki hyvin, kivaa, hauskaa yms. ja sitten BÄM! yhtäkkiä mykkäkoulua? ÄÄÄÄÄÄHÄHÄÄHHÄ

 

[annimetall]

Up

 

[Myrskyvaroitus]

No mitäääh D: Kuulostaa ihan paskalle
Tää sun sisarus tarvii selkeesti jotaki apua, ei kukaa voi luonnostaa olla vaa tuommone

 

[Poistettukäyttäjänimi502]

Antaa olla puhumatta. Älä anna vaikuttaa.

 

[eipitsaa]

Varmaan tosi ärsyttävää kun yrittää elää normaalisti toisen kaa. Ite en jaksais tollasta ja ignooraisin koko henkilön tossa tilanteessa. En jaksais olla se joka hieroo rauhaa väkisin tai yrittää olla se alotteen tekijä koko ajan.

Anna vaan olla. Jos toisella on ongelma eikä haluu puhuu niin ei sitä tarvi huomioida mitenkään. Se sitten miettii ne ongelmat ite läpi.

 

[irwikissa]

Pidät mykkäkoulua vastaan. Niin mäkin opin alkamaan tekemään. Opin että kun isä ja sisarus ärsyttää tahallaan että ne saisi mut ärsyyntymään (koska se on ilmeisesti jotenkin tosi hauskaa katsoa kun mua ahdistaa ja stressaa ja itken ja huudan enkä saa asiaani perille koska ne yhdet caan hymyilee ha nauraa vieressä "yhyy"), on parempi vain olla hiljaa. Pysyn paremmin kartalla ja tilanteessa kiinni. Ei mua ikinä tulla vakavissaan ottamaan, parempi vaan olla hiljaa jos se vaikka herättäisi niissä jotain ajatuksia.

 

[pupupuskassa]

ole hyvä :)
jos kerta halluut näin julkisesti tästä puhua nii okei.

ku emmää tiiä mikä mua vaivaa, olkoo sitte autismi, narsismi, kusipäisyys, bpd, joku tuntematon sairaus... oon yrittäny aika monta vuotta (niinku itekkii sanoit, vuodesta toiseen) selvittää miks tuntuu pahalle ja kaikki vituttaa ja saan kohtauksen jos joku on siirtäny verhoa mun huoneessa.

mää suutuin iskälle jostain (en muista mistä) ja se siirty suhun päin kun muistin kuinka otit vastuun mun elämästä ja elät harhaluulossa että jotennii pelastit mut. ainoo mitä siitä sain oli virheellinen masennus diagnoosi, kaks yötä mielisairaalassa ja tyrkytettyjä pillereitä. + rahaakihhan siihen män äitillä ja iskällä. ei mulla ollu sillon mittään hättää, draamailin vaan.

toinen syy suuttumisseen oli että oli niin rauhasaa ja sain olla lähes yksin eikä tarvinnu ajatella ku vaa ihteeni ja iskää, äitiä. sit sää tulit takas.

mykkäily ei oo täysin mun oma valinta, jos hallusinkin lopettaa, ei se mee nii heleposti pois piältä. oon aina vihanen sulle. oon aina vihanen iskälle ja äitille ja kaikille muillekkiin. välillä en vaan ajattele sitä yhtä paljon.

en ymmärrä millä irveellä tää on manipulointia? mitä mää saan tästä muka irti? mitä hittoa tarkotat manipuloinnilla tässä kontekstissa?
tää ei henkilökohtasta sottaa sua vastaan. tiktakin sanojen mukkaan: pahimman vastustajani tiedän, minusta itsestäni sen löydän. ei en pysty lopettamaan jotain jotain jotain... käyn ihan tarpeeks sottaa omassa päässäni, en tarvii sottaa sua vastaan.

mää ymmärrän et on varmasti vaikee tai mahoton nähhä "mitään siihen viittaavaa", ku muitten läsnäollessa en itke hajun vahvuudesta tai kiiku eestaas ja pure sormiani. yritän olla puhumatta IHAN koko ajan mun ylimaallisista mielenkiinnon kohteista ku kukkaa jaksa kuunnella. sää et tiiä mitä mun elämässä tapahtuu. emmää tiiä mikä mun ongelma on vai oonko vaa keksiny sen piästäni, mut en oo ihan normaali, jos et oo huomannu. en todellakkaan väitä kiven kovaan olevani autistinen, mut semmosena itteni kohteleminen on auttanu joillain tavoilla (usko tai älä). en oo kertaakaan käyttäny mittään mielen ongelmaa tai muuta tekosyynä ilkeilyyn.

mä tuun jatkossakin olemaan vittumainen ja ärsyttävä ja vihanen. koska olen ongelmallinen. enkä tiiä mikä ongelma on, ehkä vaan persoona, jossa tappauksessa aika paskaa olla minä koko loppu elämäni.

 

[Skeletor]

Hyi mitä k*roilua täällä..