haituvainen
Työsuojeluvaltuutettu
- Liittynyt
- 1.4.2021
- Viestejä
- 1,691
- Reaktioarvo
- 1,689
miulla on vähän vaikee tilanne D: en oo ainakaan kuullu keltään samanlaisista tuntemuksista, mutta varmasti on ihmisiä jotka voi samaistua.
miun pitäs nyt lauantaina mennä mummolaan. iskä oli kerenny jo sopia (tai noh, ei virallisesti sopia mutta puhu kuitenkin alustavasti) miun veljen kanssa siitä. olin suunnitellu ystävän kanssa paljuiltaa sille päivälle ja edellisenä viikonloppunakin meijän oli suunnitelmissa nähä, mutta sillonkin tuli este (reissu toiseen mummolaan). en oo nähny näitä isäni vanhempia tammikuun jälkeen, ja minuu suorastaan hävettää kun käyn siellä niin harvoin / ylipäätään meijän näkemiset on harvassa.
miulla on pitemmän aikaa ollu hankaluuksia nähä isovanhempia. jotenkin on aina tuntunu siltä, että se on ikään ku velvollisuus. en oo koskaan oikeestaan kunnolla tuntenu heitä, kun vaikka tiiänkin heidän menneisyydestä ja heistä ihmisinä, niin en mie vaan silti koe heitä yhtään läheisiks D: se puhuminen tuntuu aina teennäiseltä small talkin vetämiseltä. tulee enemmän sellanen olo että puhusin puoltuttujen kans, kun että he ois lähisukulaisia. mummokin puhuu niin paljon, että ei siinä saa edes suunvuoroa. sit ku hän kysyy miten miulla menee, senki sanominen tuntuu vaikeelta kun ei oikein tiiä mitä kaikkee siihen vastais.
meijän isän vanhemmat on aika konservatiivisia, joten esim. energiajuomat, lävistykset, päihteet (myöskin kohtuudella käytettynä), tatuoinnit, vähänkin sellanen "erilaisuus" (kuten erilainen pukeutuminen, seksuaalivähemmistöön kuuluminen ym.) on heistä vastenmielistä. mummolla on sellanen asenne, että hän on aina oikeessa ja joku maailman napa ja kaikkien pitäs olla hänen kans samaa mieltä. hän tuntuu aina kehuvan itteensä niin paljon, että tulee jo vähän vaivaantunu olo.
mieltä painaa myös se kun mummo on joskus maininnu (TW & SV: paino) miun koosta ja painosta ja jopa kysyny ihan suoraan, että oonko koittanu laihduttaa D:: myös kerran ku hän sano että voi ostaa miulle limpparia ja kävin limpparin sijaan hakemassa energiajuoman, ja hän sit tajus sen, niin sain kuunnella 2h saarnan siitä kuinka tuun saamaan jonkun syövän ja miulle on tullu joku rytmihäiriö (miulla on siis sellanen ongelma että jännitän kehollisesti, joka saattaa joskus ilmetä tärinänä ja sillon tärisin hieman, koska heidän seura jännitti... joten ei, miulle ei ollu tullu mitään rytmihäiriötä tai muuta niistä :D). olin ehkä 15 että ei mikään kovin kauhee juttu ole, ja tosiaan join vaan joskus yksittäisen energiajuoman. ei siis todellakaan oo vaarallista. myös kun otin rustokorun pari vuotta sitten: "minä en kyllä tuommosista lävistyksistä oikein tykkää" - ukki, "minkäs takia sinä tuommosen menit ottamaan" ja kun selitin että se on miun mielestä nätti, niin "kyllähän tuossa täytyy joku muu syy olla taustalla, hittolainen" - mummo :D pukeutumisesta jaksetaan kans joskus mainita. siitä en jaksa edes alkaa kertomaan, mutta pointti on se että se on aivan turhaa.
tiiän että heille ois tärkeetä et tulisin käymään, mut koen sen todella epämukavaks ja teennäiseks joka kerta D: mitä ihmettä voisin oikein tehä tässä tilanteessa?
on myös muutamia vähän erikoisia asioita mitä oon kuullu. vaikka oonkin varasijassa anonyyminä, tulis jotenkin rikollinen olo jos kertosin :D mutta kuitenkin liittyy toisen näistä miun isovanhemmista luonteenpiirteeseen, joka menee miun mielestä aika pahasti yli. se vaikuttaa siihen, millasena ihmisenä hänet nään. miusta vaan tuntuu tämän ja noiden aiempien asioiden takia, etten haluis olla heihin yhteydessä. mutta kuka katkasis välit omiin isovanhempiin / olis käymättä heidän luona? itelle tulis ainakin kauhee olo siitä, sellanen et teen jotain tosi väärää. en usko, että siellä käyminen helpottuis, vaikka tuliskin käytyä useemmin tai koittas keksii jotain ratkasuja muuten. yritetty on, joten siitä ei ainakaan oo kiinni D: samalla välitän heistä, mut meidän välit ei vaan oikein toimi.
miun pitäs nyt lauantaina mennä mummolaan. iskä oli kerenny jo sopia (tai noh, ei virallisesti sopia mutta puhu kuitenkin alustavasti) miun veljen kanssa siitä. olin suunnitellu ystävän kanssa paljuiltaa sille päivälle ja edellisenä viikonloppunakin meijän oli suunnitelmissa nähä, mutta sillonkin tuli este (reissu toiseen mummolaan). en oo nähny näitä isäni vanhempia tammikuun jälkeen, ja minuu suorastaan hävettää kun käyn siellä niin harvoin / ylipäätään meijän näkemiset on harvassa.
miulla on pitemmän aikaa ollu hankaluuksia nähä isovanhempia. jotenkin on aina tuntunu siltä, että se on ikään ku velvollisuus. en oo koskaan oikeestaan kunnolla tuntenu heitä, kun vaikka tiiänkin heidän menneisyydestä ja heistä ihmisinä, niin en mie vaan silti koe heitä yhtään läheisiks D: se puhuminen tuntuu aina teennäiseltä small talkin vetämiseltä. tulee enemmän sellanen olo että puhusin puoltuttujen kans, kun että he ois lähisukulaisia. mummokin puhuu niin paljon, että ei siinä saa edes suunvuoroa. sit ku hän kysyy miten miulla menee, senki sanominen tuntuu vaikeelta kun ei oikein tiiä mitä kaikkee siihen vastais.
meijän isän vanhemmat on aika konservatiivisia, joten esim. energiajuomat, lävistykset, päihteet (myöskin kohtuudella käytettynä), tatuoinnit, vähänkin sellanen "erilaisuus" (kuten erilainen pukeutuminen, seksuaalivähemmistöön kuuluminen ym.) on heistä vastenmielistä. mummolla on sellanen asenne, että hän on aina oikeessa ja joku maailman napa ja kaikkien pitäs olla hänen kans samaa mieltä. hän tuntuu aina kehuvan itteensä niin paljon, että tulee jo vähän vaivaantunu olo.
mieltä painaa myös se kun mummo on joskus maininnu (TW & SV: paino) miun koosta ja painosta ja jopa kysyny ihan suoraan, että oonko koittanu laihduttaa D:: myös kerran ku hän sano että voi ostaa miulle limpparia ja kävin limpparin sijaan hakemassa energiajuoman, ja hän sit tajus sen, niin sain kuunnella 2h saarnan siitä kuinka tuun saamaan jonkun syövän ja miulle on tullu joku rytmihäiriö (miulla on siis sellanen ongelma että jännitän kehollisesti, joka saattaa joskus ilmetä tärinänä ja sillon tärisin hieman, koska heidän seura jännitti... joten ei, miulle ei ollu tullu mitään rytmihäiriötä tai muuta niistä :D). olin ehkä 15 että ei mikään kovin kauhee juttu ole, ja tosiaan join vaan joskus yksittäisen energiajuoman. ei siis todellakaan oo vaarallista. myös kun otin rustokorun pari vuotta sitten: "minä en kyllä tuommosista lävistyksistä oikein tykkää" - ukki, "minkäs takia sinä tuommosen menit ottamaan" ja kun selitin että se on miun mielestä nätti, niin "kyllähän tuossa täytyy joku muu syy olla taustalla, hittolainen" - mummo :D pukeutumisesta jaksetaan kans joskus mainita. siitä en jaksa edes alkaa kertomaan, mutta pointti on se että se on aivan turhaa.
tiiän että heille ois tärkeetä et tulisin käymään, mut koen sen todella epämukavaks ja teennäiseks joka kerta D: mitä ihmettä voisin oikein tehä tässä tilanteessa?
on myös muutamia vähän erikoisia asioita mitä oon kuullu. vaikka oonkin varasijassa anonyyminä, tulis jotenkin rikollinen olo jos kertosin :D mutta kuitenkin liittyy toisen näistä miun isovanhemmista luonteenpiirteeseen, joka menee miun mielestä aika pahasti yli. se vaikuttaa siihen, millasena ihmisenä hänet nään. miusta vaan tuntuu tämän ja noiden aiempien asioiden takia, etten haluis olla heihin yhteydessä. mutta kuka katkasis välit omiin isovanhempiin / olis käymättä heidän luona? itelle tulis ainakin kauhee olo siitä, sellanen et teen jotain tosi väärää. en usko, että siellä käyminen helpottuis, vaikka tuliskin käytyä useemmin tai koittas keksii jotain ratkasuja muuten. yritetty on, joten siitä ei ainakaan oo kiinni D: samalla välitän heistä, mut meidän välit ei vaan oikein toimi.
Viimeksi muokattu: