qualitymonkey
Official pappojen kuolaaja
- Liittynyt
- 2.2.2021
- Viestejä
- 53,119
- Reaktioarvo
- 2,931
Okei siis en ymmärrä abortin vastustajia ollenkaan koska ne perustelee sen niin että ne on PRO LIFE, mut kuka oikeasti haluaa syntyä tänne + miten sä voit olla edes Pro life kosk eksä oo enemmänkin pro death sillon, koska jos lapsi syntyy niin se myös KUOLEE, vai mitä. Jos se EI synny vaan se abortoidaan niin se ei ole edes kuolema eikä se ole syntynyt vielä
Niinku jos sä haluut vastustaa oikeasti tappamista niin sillon sun pitäis olla aborttien puolella koska abortointi ei oo tappamista koska et oo ehtinyt syntyä, mut se että sun annetaan syntyä on jo itsessään sulle kuolemantuomio, joten oikeastaan se abortin vastustus on enemmänkin pro death. Kuulostaa ehkä oudolta mutta totta se on
Abortti ei oo kuolema eikä se ilmeisesti tunnu syntymättömästä lapsesta juuri miltään? Lapsen syntymisen salliminen taas on peruuttamatonta ja johtaa väistämättä kuolemaan jolloin lapsi kärsii paljon enemmän lopulta. Lapsen syntymisen salliminen on kuolemantuomio ja se on julminta mitä voi olla, tavallaan. Kyllä mä ainakin olisin mieluummin silleen että mut ois abortoitu, kuin että ajattelen nyt kuolemaa joka päivä ja saan literal paniikkikohtauksia siitä oikeasti jatkuvasti
Mutta enpä tiedä onko Pro choice sen parempi koska ei sekään ole eettistä että valitaan itse lapsen puolesta, ainakin jos se lapsi tulee aattelee sit ite ettei ois halunnu syntyy.
Ite ainakin toivon jokainen päivä että mut ois abortoitu mieluummin. Tiedän että mun äiti on täysin eri mieltä asiasta ja se oli varmasti ihan sairaan onnellinen kun synnyin mut tää ei oo must mitään hauskaa. Mä joudun jokainen päivä pelkäämään niin ei oikeasti huvita enää
Eksistentiaaliset kriisit on niin pinnassa koko ajan että en enää tiedä missä oon ja kuka oon. Kaikin puolin olis ollu mulle parempi olla syntymättä
Tunnen niin äärimmäistä ahdistusta siitä etten voi päästä pakoon mitenkään. Vaikka mitä tekisin niin en pääse pakoon. Onks kukaan ajatellut tältä kannalta asiaa? Ei, kun lasta tehdessä halutaan vaan se lapsi itselle eikä ollenkaan ajatella mitä paskaa tulee tapahtumaan ennemmin tai myöhemmin. Tuntuu käytännössä siltä että mun vanhemmat HALUAA mun kuolevan, koska ne on pakottanut mut syntymään joten ne on pakottanut mut myös kuolemaan. Se on sanoinkuvaamattoman julmaa, vaikka kukaan muu ei niin ajattelekaan
En voi edes selittää miten sairaalt se must tuntuu kosk oikeesti sä synnytät lapsen niin siinä samalla sä HALUAT sen kuolevan. Kyllä haluat, koska sä oot itse antanut sille sen tuomion. Ja sä ajattelet ettei se haittaa että se kuolee sitten. Aattelet että sitä ihmistä ei haittaa se. Se pystyy elää sen kaa
No, minä en ainakaan pysty
Toisaalta helpottaa että mun syntymä ei ollut mun vastuulla. Niinpä oikeestaan mikään muukaan ei oo mun syy. Mut on pakotettu tähän, mut on pakotettu kuolemaan enkä mä voi tehdä mitään. Oikeastaan mä voisin tehdä vaikka itsemurhan eikä se olis mitenkään väärin, koska joka tapauksessa mut on pakotettu kuolemaan
Sitäkö todella mun vanhemmat halus että mä joudun kärsimään? Näköjään
Et mä joudun kokemaa niin lamauttavaa pelkoa joka ikinen päivä etten pysty nukkumaan ja pelkään koko ajan kun aika vaan menee eteenpäin ja oon joka sekunti lähempänä sitä hetkeä kun kuolen ja sit kun se vaan lähenee ja varsinkin joskus muutaman kymmenen vuoden päästä oon varmaan ihan totaalisesti paniikissa kun en pääse pakoon mihinkään eikä tuu enää mitään toista tilaisuutta koskaan ja kaikki oli sitten siinä ja oon menettänyt kaiken mitä mulla joskus muutama vuosi sitten oli.
Voidaan sanoa että mulla oli Normaali elämä vielä lapsena. Olin jopa onnellinen ehkä. Nyt en enää tunne itteeni ja oon menettänyt kaiken jo nyt lopullisesti. Mul ei oo enää sitä elämää mihin olin tottunut, ei sitä minkä luulin todeks
Mun turvallisuuden tunne on hävinnyt
Kaikki turva on hävinnyt
Must ei tunnu enää kotoisalta edes omassa kodissani koska se ei tunnu enää kodilta koska tiedän että joskus joudun lähtemään kun mut kannetaan ruumissäkissä pois
Ja joo, osa tästä varmaan (?)selittyy sillä että oon todistanut sydänkohtaukseen (tmv) kuolemisen hyvin nuorena ja totta kai se oli tietynlainen trauma sen ikäselle lapselle. Ei ois ollut samalla tavalla jos en ois ollu paikalla siinä. Mutta olin paikalla. Olin siinä.
Niin nyt sitten ajattelen kaikki asiat kuoleman kautta
Mikään ei enää liity mihinkään muuhun kuin pelkästään kuolemaan. Ja mä olin vielä joku aika sitten se tyyppi joka ei puhu sanaakaan kuolemasta ja suutuin mun isälle ku se puhu jotain siihen liittyen, sillon kun mun vaari kuoli. Nyt oon se tyyppi joka ei vaan lopeta asiasta jauhamista
Nytten mä oon se tyyppi joka pilaa muiden elämät samalla tavalla kun mun elämä pilattiin tän asian jauhamisella
Antaisin mitä vaan jos mut ois abortoitu
Mä en oikeesti halua tätä
Mut on vaa liian myöhäistä ja multa ei ees kysytty vittu mitään. Se on next level törkeyttä. Et tekee lapsen vastoin sen tahtoo.
Ja aatelkaa ny kaikkii niit lapsii joista tekin ootte silleen "oi kun ihana pikku söpö lapsi". No, se kuolee joskus ja näköjään kaikki tuntuu haluuvan sitä ainakin sen lapsen vanhemmat halus kyllä. KYLLÄ, se on automaattisesti sen sallimista että se lapsi joutuu kärsimään
Ja se on ihan VITUN törkeetä. Oon ainakin ite ihan helvetin vihanen tästä asiasta
Mutta ei siinä.
Vieläkin pahempaa (ehkä) on se että jotkut kuolee todella nuorina, ei edes vanhana. Ja siinä otetaan aina se riski kum annetaan lapsen syntyä
Että nähtävästi jotkut on sit niin vitun itsekkäitä että on valmis ottaa sen riskin että se lapsi tulee pelkäämään niin tolkuttomasti että ei mitään saatanan vitun järkeä. Kyllä mua varmaan pelottais vielä enemmän kuolla tälleen nuorena (jos jotain sellasta sattuis) ja se riski on aina olemassa. Vanhemmat siis todella haluu tuottaa tolkutonta ahdistusta lapselleen. Kiitti
Ei voi muuta sanoa kuin että KIITTI.
sitä paitsi oon menettänyt itseni jo, en oo enää edes se sama ihminen kun joskus olin. En enää se sama ihminen jota luulin itsekseni
Oon menettänyt itteni ja luulin etten koskaan vois menettää omaa itseäni, sitä johon olin tottunut
Bye bye turvallisuuden tunne. Sinne meni eikä tuu enää takas.mm että kiitti, ei voi muuta sanoa.
Ja joo, tiedän että tää on varmaan sitä myös että mulla on puhkeemassa joku psykoosi tms
Ihan sama
Aatelkaa must mitä haluatte, oon menettänyt jo kaiken
Oon tehny muutenki kaikki väärät päätökset jo
Kaikki on menny.
Niinku jos sä haluut vastustaa oikeasti tappamista niin sillon sun pitäis olla aborttien puolella koska abortointi ei oo tappamista koska et oo ehtinyt syntyä, mut se että sun annetaan syntyä on jo itsessään sulle kuolemantuomio, joten oikeastaan se abortin vastustus on enemmänkin pro death. Kuulostaa ehkä oudolta mutta totta se on
Abortti ei oo kuolema eikä se ilmeisesti tunnu syntymättömästä lapsesta juuri miltään? Lapsen syntymisen salliminen taas on peruuttamatonta ja johtaa väistämättä kuolemaan jolloin lapsi kärsii paljon enemmän lopulta. Lapsen syntymisen salliminen on kuolemantuomio ja se on julminta mitä voi olla, tavallaan. Kyllä mä ainakin olisin mieluummin silleen että mut ois abortoitu, kuin että ajattelen nyt kuolemaa joka päivä ja saan literal paniikkikohtauksia siitä oikeasti jatkuvasti
Mutta enpä tiedä onko Pro choice sen parempi koska ei sekään ole eettistä että valitaan itse lapsen puolesta, ainakin jos se lapsi tulee aattelee sit ite ettei ois halunnu syntyy.
Ite ainakin toivon jokainen päivä että mut ois abortoitu mieluummin. Tiedän että mun äiti on täysin eri mieltä asiasta ja se oli varmasti ihan sairaan onnellinen kun synnyin mut tää ei oo must mitään hauskaa. Mä joudun jokainen päivä pelkäämään niin ei oikeasti huvita enää
Eksistentiaaliset kriisit on niin pinnassa koko ajan että en enää tiedä missä oon ja kuka oon. Kaikin puolin olis ollu mulle parempi olla syntymättä
Tunnen niin äärimmäistä ahdistusta siitä etten voi päästä pakoon mitenkään. Vaikka mitä tekisin niin en pääse pakoon. Onks kukaan ajatellut tältä kannalta asiaa? Ei, kun lasta tehdessä halutaan vaan se lapsi itselle eikä ollenkaan ajatella mitä paskaa tulee tapahtumaan ennemmin tai myöhemmin. Tuntuu käytännössä siltä että mun vanhemmat HALUAA mun kuolevan, koska ne on pakottanut mut syntymään joten ne on pakottanut mut myös kuolemaan. Se on sanoinkuvaamattoman julmaa, vaikka kukaan muu ei niin ajattelekaan
En voi edes selittää miten sairaalt se must tuntuu kosk oikeesti sä synnytät lapsen niin siinä samalla sä HALUAT sen kuolevan. Kyllä haluat, koska sä oot itse antanut sille sen tuomion. Ja sä ajattelet ettei se haittaa että se kuolee sitten. Aattelet että sitä ihmistä ei haittaa se. Se pystyy elää sen kaa
No, minä en ainakaan pysty
Toisaalta helpottaa että mun syntymä ei ollut mun vastuulla. Niinpä oikeestaan mikään muukaan ei oo mun syy. Mut on pakotettu tähän, mut on pakotettu kuolemaan enkä mä voi tehdä mitään. Oikeastaan mä voisin tehdä vaikka itsemurhan eikä se olis mitenkään väärin, koska joka tapauksessa mut on pakotettu kuolemaan
Sitäkö todella mun vanhemmat halus että mä joudun kärsimään? Näköjään
Et mä joudun kokemaa niin lamauttavaa pelkoa joka ikinen päivä etten pysty nukkumaan ja pelkään koko ajan kun aika vaan menee eteenpäin ja oon joka sekunti lähempänä sitä hetkeä kun kuolen ja sit kun se vaan lähenee ja varsinkin joskus muutaman kymmenen vuoden päästä oon varmaan ihan totaalisesti paniikissa kun en pääse pakoon mihinkään eikä tuu enää mitään toista tilaisuutta koskaan ja kaikki oli sitten siinä ja oon menettänyt kaiken mitä mulla joskus muutama vuosi sitten oli.
Voidaan sanoa että mulla oli Normaali elämä vielä lapsena. Olin jopa onnellinen ehkä. Nyt en enää tunne itteeni ja oon menettänyt kaiken jo nyt lopullisesti. Mul ei oo enää sitä elämää mihin olin tottunut, ei sitä minkä luulin todeks
Mun turvallisuuden tunne on hävinnyt
Kaikki turva on hävinnyt
Must ei tunnu enää kotoisalta edes omassa kodissani koska se ei tunnu enää kodilta koska tiedän että joskus joudun lähtemään kun mut kannetaan ruumissäkissä pois
Ja joo, osa tästä varmaan (?)selittyy sillä että oon todistanut sydänkohtaukseen (tmv) kuolemisen hyvin nuorena ja totta kai se oli tietynlainen trauma sen ikäselle lapselle. Ei ois ollut samalla tavalla jos en ois ollu paikalla siinä. Mutta olin paikalla. Olin siinä.
Niin nyt sitten ajattelen kaikki asiat kuoleman kautta
Mikään ei enää liity mihinkään muuhun kuin pelkästään kuolemaan. Ja mä olin vielä joku aika sitten se tyyppi joka ei puhu sanaakaan kuolemasta ja suutuin mun isälle ku se puhu jotain siihen liittyen, sillon kun mun vaari kuoli. Nyt oon se tyyppi joka ei vaan lopeta asiasta jauhamista
Nytten mä oon se tyyppi joka pilaa muiden elämät samalla tavalla kun mun elämä pilattiin tän asian jauhamisella
Antaisin mitä vaan jos mut ois abortoitu
Mä en oikeesti halua tätä
Mut on vaa liian myöhäistä ja multa ei ees kysytty vittu mitään. Se on next level törkeyttä. Et tekee lapsen vastoin sen tahtoo.
Ja aatelkaa ny kaikkii niit lapsii joista tekin ootte silleen "oi kun ihana pikku söpö lapsi". No, se kuolee joskus ja näköjään kaikki tuntuu haluuvan sitä ainakin sen lapsen vanhemmat halus kyllä. KYLLÄ, se on automaattisesti sen sallimista että se lapsi joutuu kärsimään
Ja se on ihan VITUN törkeetä. Oon ainakin ite ihan helvetin vihanen tästä asiasta
Mutta ei siinä.
Vieläkin pahempaa (ehkä) on se että jotkut kuolee todella nuorina, ei edes vanhana. Ja siinä otetaan aina se riski kum annetaan lapsen syntyä
Että nähtävästi jotkut on sit niin vitun itsekkäitä että on valmis ottaa sen riskin että se lapsi tulee pelkäämään niin tolkuttomasti että ei mitään saatanan vitun järkeä. Kyllä mua varmaan pelottais vielä enemmän kuolla tälleen nuorena (jos jotain sellasta sattuis) ja se riski on aina olemassa. Vanhemmat siis todella haluu tuottaa tolkutonta ahdistusta lapselleen. Kiitti
Ei voi muuta sanoa kuin että KIITTI.
sitä paitsi oon menettänyt itseni jo, en oo enää edes se sama ihminen kun joskus olin. En enää se sama ihminen jota luulin itsekseni
Oon menettänyt itteni ja luulin etten koskaan vois menettää omaa itseäni, sitä johon olin tottunut
Bye bye turvallisuuden tunne. Sinne meni eikä tuu enää takas.mm että kiitti, ei voi muuta sanoa.
Ja joo, tiedän että tää on varmaan sitä myös että mulla on puhkeemassa joku psykoosi tms
Ihan sama
Aatelkaa must mitä haluatte, oon menettänyt jo kaiken
Oon tehny muutenki kaikki väärät päätökset jo
Kaikki on menny.