Joskus 8-11-vuotiaana halusin olla meijän luokan tytöistä se joka paino vähiten. Muistan ku uimahallissa oli jotenki siistiä ku jollakulla näky selkeesti kylkiluut ja jotenki tykkäsin siitä ku kaikki oli aina sillee siistii ku sul näkyy noin selkeesti.
Painoin alimmillani 27kg sillon ku olisi oikeesti pitänyt painaa 37kg :D Toki asiaan vaikutti myös se että olin TODELLA nirso lapsi, en tykänny melekeen mistään ruuasta. Lisäksi mun geenit on sellaset että mää en vaan liho. Paino ei nouse mihinkään, kehon muodot ei muutu vaikka kuinka palijon söisin, joten laihtuminen käy sit helposti. Riittää ku muutaman kerran jättäsin kunnolla syömättä nii laskee rytinällä alas.
Mun vanhemmat uhkaili osastoilla ja nenämahaletkuilla ku en halunnu syyä mittää ruokaa ku puuro, perunamuussi ja makaroonilaatikko oli melekeen ainoat normiruoat (pitsa ja hampurilaiset yms oli tottakai hyvää mut en nyt laskisi niitä normiruuiksi lol) joista tykkäsin niin palijon et otin monta lautasellista lisääkin. Sit vitosluokan lopussa rupesin miettii et no mitäköhän ruttoa mää hommaan. Muistan ku oli terveystarkastus ja aattelin et jos oon alipainonen nii se koululääkäri varmaan kuljettaa mut sairaalaan tai jotai :D Nii sit "tankkasin" (tai yritin, koska mullahan ei siis paino nousee heleposti) ruokaa nii et mun paino oli jotaki 32kg, eli lähes normaali. Sen jäläkeen mun syöminen sit muuttu omia aikojaan ja rupesin syömään kunnolla ja oon sit kutosluokasta lähtien ollu täysin normipainonen iliman mittää syömisongelmia :D
En tiiä voiko tätä mun juttua kutsua mitenkään syömishäiriöksi, koska melekeen jokaisella meijän perheestä on ollu jossaki vaiheessa alinpainoa vähintään lievästi ja nirsoutta ollu myös. (Mut muista sisaruksista en tiiä sit yhtään, onko koulukaverit aiheuttanu halua olla mahdollisimman laiha. En itekkään kyllä koskaan oo tuntenu olevani läski, kuten useat syömishäiriöiset, mut se varmaan vaihtelee ihimisestä riippuen)
Mun vanhimman pikkusiskon syömistä seurataan tällä hetkellä ku se on yhä edelleen tosi laiha, eikä halua kunnolla ees syyä koskaan ja sillä on myös anemia. Yritän parhaani mukaan aina kannustaa sitä syömään ees jotaki. (Esim aamusin sen on pakko syödä puuroa ja illalla sit erilaisia ravintolisäjuomia(?) ja rahkaa ja marjoja) Se tosin ei oo koskaan maininnu mittää siitä et haluis olla mahollisimman laiha ja mullekki vakuuttaa et ei se tunne itteensä läskiksi tai mittää. Se vaan ei tykkää syödä :')