Keho ootteko koskaan laihuttanut?

oletko laihduttanut?

  • En

    Ääniä: 13 44,8%
  • Olen

    Ääniä: 16 55,2%

  • Ääniä yhteensä
    29

Totenkopf

Ragdoll
Liittynyt
3.2.2021
Viestejä
3,852
Reaktioarvo
2,388
hm. hyvä syy olla laihduttamatta, olo on tärkein.
Totta. Itse miellän laihdutuksen vaan jonain lyhyenä kuurina jolla ei saavuteta mitään pysyviä tuloksia eikä kukaan jaksa kauaa millään kituudietillä. Kannattaa miettiä sellainen ruoka ja liikuntarytmi mitä jaksaa noudattaa koko ikänsä.
 

jokuvaan

taivaanrannanmaalari
Liittynyt
4.4.2021
Viestejä
956
Reaktioarvo
993
En ole, eikä ikinä olisi tullut mieleenkään. olen aina ollut pienikokoinen, sekä pituudelta että painolta, ja se on ollut aina itselle aika arka paikka. yläasteella olin todella epävarma kehostani, kun kaikki kaverit kasvoi vieressä ja itse painoin kolmeakymmentä kiloa vähemmän, kuin muut ikäiseni. mua patistettiin syömään enemmän ja syömistäni tarkkailtiin, vaikka en voinut painolleni tai koolleni mitään. Olin vain todella hoikka, vaikka söin normaalisti ja suhtautumiseni ruokaan oli terveellinen, ja sama on tälläkin hetkellä.

Nyt aikuisena ei haittaa pienikokoisuuteni. :3
 

irwikissa

Puff-lohikäärme
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
8,023
Reaktioarvo
5,782
Itseasiassa olen ollut lapsena sen verran aneeminen ja alipainoinen että ruokiin ohjeistettiin lisäämään enemmän ruokaöljyä/leivän päälle levitettä jne
 

hiiri

jäkälää
Liittynyt
3.5.2022
Viestejä
1,065
Reaktioarvo
794
En ole, eikä ikinä olisi tullut mieleenkään. olen aina ollut pienikokoinen, sekä pituudelta että painolta, ja se on ollut aina itselle aika arka paikka. yläasteella olin todella epävarma kehostani, kun kaikki kaverit kasvoi vieressä ja itse painoin kolmeakymmentä kiloa vähemmän, kuin muut ikäiseni. mua patistettiin syömään enemmän ja syömistäni tarkkailtiin, vaikka en voinut painolleni tai koolleni mitään. Olin vain todella hoikka, vaikka söin normaalisti ja suhtautumiseni ruokaan oli terveellinen, ja sama on tälläkin hetkellä.

Nyt aikuisena ei haittaa pienikokoisuuteni. :3
kiva että oot saanu itsevarmuutta pienikokoisuuteesi, kun siinähän ei oo mittään vikkaa :)
 

qualitymonkey

Official pappojen kuolaaja
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
53,119
Reaktioarvo
2,931
Riippuu mikä lasketaan. Vastasin en, sillä oon vaan pitänyt random herkkulakkoja sun muita, mutta en silleen varsinaisesti laihduttamalla laihduttanut. Tai joo oon saattanut jotain pientä yrittää mutta aika lyhyiks ne on jäänyt. Mut joo, laihdutus ei oo hyvä juttu, tai ei ainakaan itselleni.
 

hiiri

jäkälää
Liittynyt
3.5.2022
Viestejä
1,065
Reaktioarvo
794
Ehkäpä se:D
Toki kävin pariviikkoa sitten terkkarilla ja se totes että oon viimesyksystä kasvanut puoli senttiä ja paino tippunut 2 kiloa ja se oli vaan että pitäis seurata sitä:D
juu paino-pituus käyrät ei sillon mene normaalilla tavalla, et ymmärrän miks haluu seurata. toisaalta jos terveydelle ei haittaa ja et tarkotuksella saa painoa laskemaan, nii en tiiä onko niin hirveetä.
 

irwikissa

Puff-lohikäärme
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
8,023
Reaktioarvo
5,782
juu paino-pituus käyrät ei sillon mene normaalilla tavalla, et ymmärrän miks haluu seurata. toisaalta jos terveydelle ei haittaa ja et tarkotuksella saa painoa laskemaan, nii en tiiä onko niin hirveetä.
No joo mulla vaan aloitettiin tässä lääkitys jolla on tosi yleisenä sivuvaikutuksena ruokahalun menetys.
 

Mursuilijaa

*olemassa oleva*
Liittynyt
7.2.2021
Viestejä
1,196
Reaktioarvo
830
Laihdutin muutama vuosi sitten, ensin en tarkoituksella (aloin liikkumaan enemmän yms yms), mutta lopulta kehittyi jonkinlainen syömishäiriö D:
Ei minullakaan mitään ole diagnosoitu, sillä kaikki luulivat tämän johtuvan "paremmista elintavoista" enkä kuitenkaan paljoa muuttunut... Syömisen rajoittamiseenhan se johti. Jälkeenpäin puoliksi "nauran" itselleni, pelkäsin jopa hedelmiä?! (en tarkoita, että sh olisi nauramisen asia, ei todellakaan!, sen voin jopa omasta kokemuksestani sanoa. Kauheaa taistelua! Toivon että ymmärrätte mitä tarkoitan... en oikein osaa sanoa tuota lausetta muulla tavalla D:)

Nyt elän onnellisesti itseni kanssa, itse asiassa tavoitteena kasvattaa lihasta! (ainakin yritän, joskus huonompia päiviä, mutta lähinnä vain positiivista :3)...
 

hiiri

jäkälää
Liittynyt
3.5.2022
Viestejä
1,065
Reaktioarvo
794
Laihdutin muutama vuosi sitten, ensin en tarkoituksella (aloin liikkumaan enemmän yms yms), mutta lopulta kehittyi jonkinlainen syömishäiriö D:
Ei minullakaan mitään ole diagnosoitu, sillä kaikki luulivat tämän johtuvan "paremmista elintavoista" enkä kuitenkaan paljoa muuttunut... Syömisen rajoittamiseenhan se johti. Jälkeenpäin puoliksi "nauran" itselleni, pelkäsin jopa hedelmiä?! (en tarkoita, että sh olisi nauramisen asia, ei todellakaan!, sen voin jopa omasta kokemuksestani sanoa. Kauheaa taistelua! Toivon että ymmärrätte mitä tarkoitan... en oikein osaa sanoa tuota lausetta muulla tavalla D:)

Nyt elän onnellisesti itseni kanssa, itse asiassa tavoitteena kasvattaa lihasta! (ainakin yritän, joskus huonompia päiviä, mutta lähinnä vain positiivista :3)...
ymmärrän joo, sh-pelkoja voi olla ihan mikä vaan, vaikka tietty väri tai jokin muu yhtä turha..
mukava kuulla, ettoot paremmassa tilanteessa nyt! :)
 

badassbish

Pihalla oleva opiskelija
Liittynyt
14.7.2021
Viestejä
216
Reaktioarvo
269
Joo. Jonkinlainen syömishäiriö mulla oli ala-asteen lopus/yläasteella, mutta tajuun sen kunnolla vasta nyt, eli ihan liian myöhään. Ei mulla mitää diagnoosii tms. oo, mutta kyllähän mä nyt näen, miten sairasta sellanen syöminen oli. Edelleen vaalee leipä ja sokeri missään muodossa tuottaa tuskaa, vaikka en enää ookaan samalla tavalla pakkomielteinen. Oon alkanu käydä salil ja liikkuu muutenki enemmän, eli on pakko tarkkailla, ettei tää menis taas siihen häiriösyömiseen. Sopii vaa toivoo, että nyt kaverit osais tunnistaa (oon sanonu niille tästä) ja kertois, jos alan olla liian pakkomielteinen
 

hiiri

jäkälää
Liittynyt
3.5.2022
Viestejä
1,065
Reaktioarvo
794
Joo. Jonkinlainen syömishäiriö mulla oli ala-asteen lopus/yläasteella, mutta tajuun sen kunnolla vasta nyt, eli ihan liian myöhään. Ei mulla mitää diagnoosii tms. oo, mutta kyllähän mä nyt näen, miten sairasta sellanen syöminen oli. Edelleen vaalee leipä ja sokeri missään muodossa tuottaa tuskaa, vaikka en enää ookaan samalla tavalla pakkomielteinen. Oon alkanu käydä salil ja liikkuu muutenki enemmän, eli on pakko tarkkailla, ettei tää menis taas siihen häiriösyömiseen. Sopii vaa toivoo, että nyt kaverit osais tunnistaa (oon sanonu niille tästä) ja kertois, jos alan olla liian pakkomielteinen
onneks sulla on kavereita joille oot kertonu tilanteen! :)
 

mamiya

Asiantuntija
Liittynyt
5.2.2021
Viestejä
1,351
Reaktioarvo
1,692
kyllä. yläasteella aloitin ruokapäiväkirjan, liikunnan ja laihduttamisen. näännytin itseäni, oksentelin, ahmin, pakotin itteni liikkumaan. nyt asiat vähän paremmin sen suhteen.
 

TalvinenRasia

Kissan ulkoiluttaja
Liittynyt
5.2.2021
Viestejä
846
Reaktioarvo
777
Kyllä, parhaillaankin. Sairastuin syömishäiriöön ja painon putoaminen johti osastohoitoon. Se kaikki tapahtui aikalailla vahongossa: ensin tuli karkkilakko, sitten herkkulakko, liikunta lisääntyi, ruokavalio kaventui ja lopulta olin osastolla.
 

Tumppetus

Kokenut
Liittynyt
3.2.2021
Viestejä
150
Reaktioarvo
144
Tavallaan joo, mutta en kyllä oikeastaan tietoisesti. Huomasin yläasteella pitäväni juoksemisesta ja en tullut niihin aikoihin syöneeksi yhtä paljon herkkuja kuin ennen. Terveystarkastuksessa sitten kävi ilmi että paino oli pudonnut semmoiset 9 kiloa edellisestä kerrasta. Olin kuitenkin vielä ihan normaalipainon rajoissa (terkkari tosin vähän huolestui). Pysyin saman painoisena todella pitkään mutta nyt vuosien varrella elämä on muuttunut ja olen taas näköjään saman painoinen kuin silloin aikoinaan ennen kuin aloin juosta (olen siis edelleen ihan normaalipainoinen ja tilanne on siinä mielessä erilainen että olen toki kasvanut yläasteen jälkeen).
 

IhmeellinenIhminen

Asiantuntija
Liittynyt
3.2.2021
Viestejä
220
Reaktioarvo
146
Kun minulta katkesi sääriluu, niin kuntouttamisessa aloin painonnostamisen. Parhaimmillani rasvaprosenttini oli 5,1 % ja painoin 72 kg. Eli silkkaa arnoldia koko ukko. Niin ja aloittaessani treenaamisen painoin vain noin 60 kg, eli luu rangos mies (HUIJUI!!!)
Millä menetelmällä tuo 5,1% mitattiin?
 

Myrskyvaroitus

Järjestyksenvalvoja kuudelta aamulla
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
7,749
Reaktioarvo
6,563
Joskus 8-11-vuotiaana halusin olla meijän luokan tytöistä se joka paino vähiten. Muistan ku uimahallissa oli jotenki siistiä ku jollakulla näky selkeesti kylkiluut ja jotenki tykkäsin siitä ku kaikki oli aina sillee siistii ku sul näkyy noin selkeesti.
Painoin alimmillani 27kg sillon ku olisi oikeesti pitänyt painaa 37kg :D Toki asiaan vaikutti myös se että olin TODELLA nirso lapsi, en tykänny melekeen mistään ruuasta. Lisäksi mun geenit on sellaset että mää en vaan liho. Paino ei nouse mihinkään, kehon muodot ei muutu vaikka kuinka palijon söisin, joten laihtuminen käy sit helposti. Riittää ku muutaman kerran jättäsin kunnolla syömättä nii laskee rytinällä alas.
Mun vanhemmat uhkaili osastoilla ja nenämahaletkuilla ku en halunnu syyä mittää ruokaa ku puuro, perunamuussi ja makaroonilaatikko oli melekeen ainoat normiruoat (pitsa ja hampurilaiset yms oli tottakai hyvää mut en nyt laskisi niitä normiruuiksi lol) joista tykkäsin niin palijon et otin monta lautasellista lisääkin. Sit vitosluokan lopussa rupesin miettii et no mitäköhän ruttoa mää hommaan. Muistan ku oli terveystarkastus ja aattelin et jos oon alipainonen nii se koululääkäri varmaan kuljettaa mut sairaalaan tai jotai :D Nii sit "tankkasin" (tai yritin, koska mullahan ei siis paino nousee heleposti) ruokaa nii et mun paino oli jotaki 32kg, eli lähes normaali. Sen jäläkeen mun syöminen sit muuttu omia aikojaan ja rupesin syömään kunnolla ja oon sit kutosluokasta lähtien ollu täysin normipainonen iliman mittää syömisongelmia :D

En tiiä voiko tätä mun juttua kutsua mitenkään syömishäiriöksi, koska melekeen jokaisella meijän perheestä on ollu jossaki vaiheessa alinpainoa vähintään lievästi ja nirsoutta ollu myös. (Mut muista sisaruksista en tiiä sit yhtään, onko koulukaverit aiheuttanu halua olla mahdollisimman laiha. En itekkään kyllä koskaan oo tuntenu olevani läski, kuten useat syömishäiriöiset, mut se varmaan vaihtelee ihimisestä riippuen)
Mun vanhimman pikkusiskon syömistä seurataan tällä hetkellä ku se on yhä edelleen tosi laiha, eikä halua kunnolla ees syyä koskaan ja sillä on myös anemia. Yritän parhaani mukaan aina kannustaa sitä syömään ees jotaki. (Esim aamusin sen on pakko syödä puuroa ja illalla sit erilaisia ravintolisäjuomia(?) ja rahkaa ja marjoja) Se tosin ei oo koskaan maininnu mittää siitä et haluis olla mahollisimman laiha ja mullekki vakuuttaa et ei se tunne itteensä läskiksi tai mittää. Se vaan ei tykkää syödä :')
 
Ylös Pohja