Tvruutujalämminsyli
Asiantuntija
- Liittynyt
- 15.2.2021
- Viestejä
- 330
- Reaktioarvo
- 137
Ja varmaa huomen aika moni haluis tutustuu mut mä en haluu kehenkää, en tarvii frendejä
En suosittele.Mul on yks tuttu, kuka käy samaa amk, menee toisel vuodel. Voisinkohan mä skippaa nuo tutortunnit?
Siitä tuskin on mitään apua kun yrität selvitellä esim mikä se Duodecimin painehaavakurssi oli, missä sun pienryhmän tulee olla tai miten ja milloin Jobiilista varattiinkaan harkkapaikka.Mul on yks tuttu, kuka käy samaa amk, menee toisel vuodel. Voisinkohan mä skippaa nuo tutortunnit?
Just näin.Siitä tuskin on mitään apua kun yrität selvitellä esim mikä se Duodecimin painehaavakurssi oli, missä sun pienryhmän tulee olla tai miten ja milloin Jobiilista varattiinkaan harkkapaikka.
Tiedän että kommentoin sulle tosi usein näihin ja painostan tutustumaan, mutta sitä ei voisi uskoa mikä tuki muista voi olla korkeakouluopinnoissa. Omat opinnot olisivat olleet sekä yliopistossa että amkissa paljon enemmän itkua ja hampaiden kiristelyä ilman kavereita, jotka osaa neuvoa, auttaa tai ihan vaan antaa vertaistukea. Meillä esimerkiksi pidettiin opintopiirejä lääkelaskujen läpäisemiseksi, autettiin toisiamme kun Exam-tentti meni jumiin ja nyt harjoittelussa ollessamme ollaan ihmetelty yhdessä että mitenhän tää lääkehoitopassi taas toimiikaan.
Ja korkeakoulussa se näkeminen voi olla suht haastavaakin. Moni käy töissä, on parisuhteet, lapset, harrastukset, lemmikit, koti, sotella jäätävän pitkät ja usein toistuvat työharkat...Just näin.
Oon itekki huomannu miten helppoa on kun kurssille saa jonkun jonka tuntee ja jolta voi kysyä ja tarkistaa ja jonka kanssa voi pohtia ne kiperimmät tehtävät.
Ei se että tutustuu ja on "koulukavereita" tarkoita että niitä olisi vapaa-ajalla pakko nähdä. En ole varmaan viidennen luokan jälkeen tavannut ketään muuta kuin yhtä koulukaveriani vapaa-ajalla ja häntäkin pari kertaa kuussa
Tätä mäkin oon vähän ihmetellyt kyllä et hoitoalalle meneminen vähän kumma valinta jos ei ole halukas hoitamaan kuin vain pakolliset ihmiskontaktia vaativat asiat ja muita kohtaan suhtautuminen on aika torjuvaa.Ja korkeakoulussa se näkeminen voi olla suht haastavaakin. Moni käy töissä, on parisuhteet, lapset, harrastukset, lemmikit, koti, sotella jäätävän pitkät ja usein toistuvat työharkat...
Sotella oikeasti kiinnitetään huomiota myös siihen millainen asenne sulla on muita ihmisiä kohtaan. Se on yksi arviointikriteeri myös työharjoitteluissa. Jos jo koulukaverit tuntuvat pakolliselta pahalta, niin millainen sun suhtautuminen on muihin, esimerkiksi muistisairaisiin, joista osa saattaa luulla sua esimerkiksi omaksi tyttärekseen? Haluatko ihan tosi avata vähän sitä ajatusta, että miksi muut ihmiset on noin ehdoton ei sulle? Ymmärrän, että kaikki eivät pidä ihmisistä, mutta käsittääkseni oot tähdännyt ennen sh-opintoja aika pitkään ensihoitajaksi, joten kyllä sulla ilmeisesti on tavoitteena ollut nimenomaan ihmisläheinen ammatti.
Siis kyllähän mä tuun toimeen ihmisten kaa, en vaa haluu tutustuu heihin 🤷🏻♀️Onko sulla mahdollisesti syytä olla haluamatta kavereita? Tietenkään kenenkään ei ole pakko ystävystyä kenenkään kaa, mutta ihmisten läheisyys ja tuki helpottaa selvästi opinnoissa. Ja aivan kuten aiemmin muut sanoivat, ei tarvitse ihmisten kanssa läheisiä olla. Jo hyvän päivän tutut tuovat intoa arkeen.
Ihmisten kanssa on kuitenkin hyvä tulla toimeen, erityisesti opiskelemallasi ihmisläheisellä alalla. Ei se väkinäinen ihmisten läsnäolo ympärillä jää opintoihin.
Oon mäkin koko kouluaikani menettänyt aina kaikki kaverit. Lukiossakin eka kaveri jonka luulin et löysin nyt läheisen katosi ensimmäisen 2vk aikana. Nyt on ollut ehkä 2 kaveria koulussa joiden kanssa viihdyn ja yksi jota nään n. Kerran kuussa. Enkä viimeksikään meinannut jaksaa olla.Siis kyllähän mä tuun toimeen ihmisten kaa, en vaa haluu tutustuu heihin 🤷🏻♀️
Varmaa suurin syy tähä on et saanu nii monesti siipee näis kaverisuhteis nii aattelee vaa et yksin parempi.
Öö okei? Kyllä mäki teen iha normaalisti koulujutut, parityöt paritöinä ja sitä rataa? En ite nää mitään ongelmaa, jos ei oo vaa kiinnostusta tutustuu kehenkää.Oon mäkin koko kouluaikani menettänyt aina kaikki kaverit. Lukiossakin eka kaveri jonka luulin et löysin nyt läheisen katosi ensimmäisen 2vk aikana. Nyt on ollut ehkä 2 kaveria koulussa joiden kanssa viihdyn ja yksi jota nään n. Kerran kuussa. Enkä viimeksikään meinannut jaksaa olla.
Jotkut ei vaan saa sydänystäviä ja isoja porukoita. Jotkut ei saa niitä pidettyä yllä. Joskus ei vaan jaksa. Eikä oo pakko. Ei sua kukaan pakota. Ja vaikka mäkin oon saanu takkiini jokaikisestä paitsi ehkä yhteensä 3 ihmisestä koko elämäni aikana, kyllä mä silti kursseilla juttelen ja jos joku haluaa tutustua ja mä en ole se jonka aina pitää pitää sitä yllä, niin en mä siitä ärsyynny mikäs siinä. Ei se oikein oo syy olla ärsyyntynyt ihmisille jotka haluaa olla sun kavereita koska aiemmat ei oo halunnu. Jos ne vaikka haluaisi...
Ja ymmärrän et väsyttää, niin väsyttää muakin ja oon lakannu yrittämästä, osa suhteista vaan kuolee pois kun en jaksa niitä pitää yllä. Mut kyllä mä kursseilla teen ryhmätöitä jne ja en sitten vaan välttämättä ikinä puhu sille tyypille kurssien ulkopuolella. Ei siinä oo mitään väärää, vaikka kurssikavereihin tutustuisikin, ei niiden kanssa ole pakko viettää aikaa koulun ulkopuolella. En mäkään ikinä, hyvä jos kolme ihmistä tapasi kesälomalla.
Joskus olisi ollut unelma että joku haluaisi tutustua mutta en tiedä jaksaisinko enää tässä kunnossa tavata ketään vapaa-ajalla tai jutella bussissa tms ylimääräistä. Eikä sitä tarvi vaikka kursseilla olisikin jonkun kanssa.
Tulipa romaani ja varmaan aika itseään toistava sellainen.
Niin no siis tästä sin keskistelusta ei ots selvää mikä on se tutustuminen mistä puhut.Öö okei? Kyllä mäki teen iha normaalisti koulujutut, parityöt paritöinä ja sitä rataa? En ite nää mitään ongelmaa, jos ei oo vaa kiinnostusta tutustuu kehenkää.
Sori myöhäisestä vastauksesta! On ollut hieman kiireitä mulla. 😅Siis kyllähän mä tuun toimeen ihmisten kaa, en vaa haluu tutustuu heihin 🤷🏻♀️
Varmaa suurin syy tähä on et saanu nii monesti siipee näis kaverisuhteis nii aattelee vaa et yksin parempi.