Seurustelu Py:n kaa taas etäisempi hetki (kaikki ei oo taaskaan ok)

[azgeda]

hän oli viime viikolla ihanan läheinen ja...voisinkin viime viikosta tehä keskustelun <3

meiän piti nähä tänään, mutta peruuntu joko huomiselle tai torstaille (ei tiietä vielä varmaks kumpi päivä). kysyin onko kaikki ok ja ei... hällä ilmeni taas se sama ahistus, mitä reilu kaks viikkoo sitten.

ihme kyllä, minuu ei ahista tällä hetkellä ollenkaan...? sillon viime kerralla se oli ihan mahotonta, miten paljon minuu ahisti ja miten ylitsepääsemättömältä se koko tilanne vaikutti. kaipa sitä luottoo on tullu nyt sen verran, että tietää kaiken järjestyvän ajallaan. jotenkin tää on vaan uutta miulle (se ettei minuu ahista).

kun sain tiedon kyseisestä asiasta, niin...luoja minuu ärsytti jonkin verran, ja tottakai harmitti myös. minuu harmitti se tieto, ettei toisella oo kaikki ok. ja minuu ärsytti se, että... hetki sitten kaikki oli vielä hyvin, mutta nyt yhtäkkii kaikki on kääntyny toisinpäin (toinen on taas etäinen), sekä...myönnettäkööt, että ärsytti myös tapaamisen peruuntuminen, kun olin sitä niin oottanu. MUTTA mie en missään nimessä syyllistä miun kultaa. mie tiiän, ettei tää oo hänen vika, ja mielen sisäset asiat vaatii aikaa. tottakai mie oon hänen tukena ja annan hälle sitä aikaa.

mie vaan toivon, että asiat ratkeis jälleen puhumalla, miten viimekin kerralla... tässä nyt eniten pelottaa se, että entä jos ei ratkeekaan puhumalla ja se tulee kestää pidempään, ja...pitää vaan oikeesti malttaa oottaa...? siinä vaiheessa se on miulle tavallaan uus tilanne ja...uudet tilanteet on pelottavia. mutta mie en nyt ajattele sitä, että "mitä jos", vaan katon ihan rauhassa!

minuu tosiaan helpottaa muistella viime kertasta tilannetta (miten hyvin se päätty) ja...kun muistelen, mitä hän sillon viime kerralla sano (vanno rakastavansa minuu ja ettei oo jättämässä minuu). se oikeesti helpottaa minuu tällä hetkellä hyvin paljon.

mie vaan jotenkin ihmettelen sitä niin paljon, etten oo yliajatellu mitään ja ettei minuu ahista (kerrankin). ehkä kun tää tilanne on jo kertaalleen koettu, niin nyt tää on sikäli tuttu juttu. kun sillon viime kerralla se tuli niin puskista, enkä ollu osannu yhtään aatella asiaa (toisin kun nyt oon ollu siihen varautunu, että "okei, hän saattaa entääntyy millon tahansa ja kyllä me siitä selvitään sitten").

mie laitoin tästä asiasta R:lle viestii. mie nyt ennen meiän tapaamista halusin jotenkuten sanoo sanottavani (mitä nyt mielenpäällä on). ennen kaikkee halusin hänen tietävän, ettei minuu ahista tällä hetkellä ollenkaan (ettei hän luule, että taas itken täällä) ja...että tuun pysyy hänen rinnalla ja tukena (tapahtupa mitä tapahtu). noh, hän sano että oon ihana (se on...kaikki kaikessa <3), vähän syytti taas itteään tästä tilanteesta ja kiitti minuu. yritin vakuutella, ettei tää oo hänen vika (vaikka saattaa tuntuu siltä), koska mielen sisäset asiat on tosiaan vaikeita. muistutin myös häntä, ettei minuu tarvii erityisesti kiittää, kun tätä nää parisuhteet on - toisen kuuntelemista, ymmärtämistä, rinnalla pysymistä ja rakastamista jopa niinä vaikeimpinakin hetkinä.

mie itseasiassa kirjotin hälle 7 sivun mittasen kirjeen siitä, kuinka paljon rakastan häntä. annan sen kunhan seuraavan kerran nähään (toivottavasti se piristäis ees jotenkin).

...lähtökohtasest miun piti se kirje kirjottaa sillon, kun on hänen synttärit, mutta...viime yönä näin aika ahistavaa painajaista (siitä pitää tehä kans kesu :D), joka sai miut tajuumaan, että... voin kuolla ihan millon vaan, joten halusin antaa sen kirjeen jo tänään.

 

[azgeda]

UPDATE:

ei mikään miun ja kumppanin välinen update siis, mutta ennemminkin miun mielesisänen update...
oon nyt kuunnellu yhtä rentouttavaa musaa ja maannu sängyllä pimeessä huoneessa, ja...tajusin sen, että universumi tai jokin ylempi taho universumissa (en oo uskovainen, mutta joku oma idealogi miulla on, josta en oo itekkään 100% varma, että mihin uskon ja miten) haluu nyt koetella meitä ja varsinkin minuu. se koettelee siten, että...onko se rakkaus oikeesti vahvaa ja sen arvosta, sekä oonko mie miun kumppanin arvonen, mutta mie tuun todistaa universumille, että tää rakkaus on vahva ja mie oon hänen arvonen. mie tuun todistaa pysyväni hänen rinnalla. sitten kun koettelemukset hellittää, niin meiän suhde on yhtä vahva, kuin obsidiaani.

miulla on häntä jo tosi kova ikävä... varsinkin häntä omana ittenään, vaikka tottakai rakastan häntä, vaikka hän on nyt etäinen, vähä sanainen ja aika apaattinen (ei se rakkaus mihinkään hävii). mie jo kovasti haluisin päästä juttelee hänen kaa ja...koittaa, jos tälläkin kertaa puhumalla asiat selkeis (ihan hänen takia), mutta jos ei niin malttia malttia...

 

[azgeda]

toinen update:

eilen illalla tuli kysymään, miten miun päivä on menny ;w; toi merkkaa paljon, koska viime kerralla oli sulkeutunu hyvin paljon, ettei oikeestaan ees laittanu mitään viestii, niin...ihanaa, että hän yrittää täysillä <3

+kun sanoin hälle vitsillä, ettei tapattais itteään kahvilla (kun kerto, että oli tankannu ittensä kahvilla), niin hän sitten laitto "En en" ja semmosen awkwardin emojin ja sydämen <3 se sydän on kaikki kaikessa... se kertoo siitä, että kyllä hän välittää ja rakastaa minuu <3 en oo luopumassa hänestä, eikä hän miusta <3

myö tullaan näkee huomenna. jos ei, niin laitan sitten sen rakkauskirjeen vaikka hänen postiluukusta läpi. ...vaikka kaikista eniten minuu kiinnostais jutella nyt ne asiat halki ja kattoo, jos se toimis tälläkin kertaa (toivottavasti).

 

[Poistettukäyttäjänimi1542]

7 sivun mittasen kirjeen missä kerrot miten paljon rakastat sitä
ja ootte tuntenu ehkä 2 kk

 

[immortalem]

7 sivun mittasen kirjeen missä kerrot miten paljon rakastat sitä
ja ootte tuntenu ehkä 2 kk

TÄÄ.


Siis ei millään pahalla, mutta jos olisin tuoreessa suhteessa, kokisin tuollaisen massiivisen rakkaudenjulistuksen aika ahdistavana. Toisaalta reaktio riippunee ihmisestä, joillekin ehkä ihan mieluisa juttu.

 

[irwikissa]

TÄÄ.


Siis ei millään pahalla, mutta jos olisin tuoreessa suhteessa, kokisin tuollaisen massiivisen rakkaudenjulistuksen aika ahdistavana. Toisaalta reaktio riippunee ihmisestä, joillekin ehkä ihan mieluisa juttu.

Samoin.
Olen niin sitoutumiskammoinen et lähdin viimekerralla hippulat vinkuen karkuun. Tai en nyt ihan mutta alko ahdistaa ja omat tunteet katosi. Ja kun en enää jaksanut pitää sitä toista kasassa, oli pakko pistää poikki.

Oo varovainen @azgeda jooko.

//edit: ei siis oo tarkotus pelotella tai mitään, kerron vaan omia kokemuksia ja "traumoja" tai tunnemuistoja mitä sun tekstit herättelee:D

 

[ujobiseksuaali]

juu siis kahen kuukauen tuntemisen jälkee tollane iso ele (=kirje) mis selität pitkästi kui sitä rakastat on oikeesti uhka. myöhemmin suhtees ok, näi alus ei

 

[mamiya]

toivottavasti asiat selvii. monet puhuu kirjeestä uhkana mutta vain sä tiedät onko se oikeasti sitä. minä ja mies tatuoitiin vihkisormemme kuukauden tuntemisen jälkeen ja muuta ällösöpöä ja hölmöä. ihmiset on erilaisia, jotkut hyppää suoraan syvään päätyyn mutta suurin osa ei. sä kuitenkin osaat arvioida tilanteen parhaiten. tsemppiä.

 

[azgeda]

tää nyt tulee kaikille.

mie oisin ehottomasti näyttäny tuommosta läheisyyttä vasta kuukausien päästä, mutta kumminkin hänen kanssaan se oli jotenkin...helppoo? hän tosiaan kerto rakastavansa minuu alle viikon seurustelun jälkeen, sekä oli tosi läheinen muutenkin. minuu ei ahistanu hänen läheisyys, eikä häntä ahistanu miun läheisyys (siitä oltiin keskusteltu).

tiiän, että on tosi absurdin kuulosta, että olin askarrellu semmosen vihkosen, jossa kerroin kaikkia meiän yhteisiä muistoja, mitä kaikkee rakastan hänessä, miten onnelliseks tekee miut, jne., mutta...se oli tosiaan hälle fine. jos kyseessä ois ollu toinen ihminen, niin tottakai oisin mukautunu sen toisen ihmisen läheisyyteen ja tehny tuommosen kirjeen vasta paljon myöhemmin.

kirjeen annoin hälle ja...hän arvosti sitä ja kiitti. oon oikeestaan onnellinen, että tein sen, kun...noh, teen justiinsa toisen kesun.