Miksi en ole ajatellut samaa D: mun tekstit on aina kappalejaoilla ja joskus selitän liikaakin, ihan kuin kukaan muu niitä juttuja lukisi.
En mäkään ollu aatellu aiemmin. Luulin et päiväkirjaa kuuluu kirjottaa silleen "rakas päiväkirja":D
Koska ei kuulu. Kaikilla on oma tyyli ja se on hyvä. Kirjottaa vaan ne asiat niinku niitä kertoisi jollekkin. Kirjoittaa vaan vaikka ylös mitä tein tänään ranskalaisilla viivoilla ja toteaa kolmen minuutin päästä että tässä kaikki tältä erää. Tai sit kirjottas niitä romaaneja. Tai piirrellä mitä just nyt tulee mieleen. Ei sen tarvitse köydä järkeen. Mulla on myös joukossa joitain "runoja" ja oon välillä kirjoittanut marginaalitkin täyteen. Joskus siellä ei oo paljon mitään. Ja käytän just tosiaan hymiöitä kun oon niitä muutenkin tottunut vapaassa kirjoituksessa käyttämään ja ne auttaa välittämään tunnetta.
Toinen mitä aattelen on se et ne on muistiinpanoja tulevaisuuden minulle, tämä oli taas sellainen asia mistä haluan nyt päästä eroon mutta en unohtaa täysin mun ajatuksia. Pitää sen oven auki että voin joskus vaikka lukea ne vaikken nyt ole vielä halunnut.
Ainii. Ja sit jos on puhtaan paperin kammo niin auttaa jos vetää niin sotkusesti kun vaan voi, yrität vaikka kirjottaa niinku elokuvissa hulluksitulevat, joskus se yllättävä kyllä auttaa ja sit ei tarvikkaan kaiken olla siistiä ja täydellistä. Mulla ei esim niissä teksteissä mitä oon "kiihtyneimmilläni" kirjoittanut edes iää-pisteitä ja t-viivoja. Antamielialan näkyä käsialassa ja tekstissä.