Mursuilijaa
*olemassa oleva*
- Liittynyt
- 7.2.2021
- Viestejä
- 1,196
- Reaktioarvo
- 830
Tässä tällainen pitkähkö avautuminen D::
Päällepäin elämäni näyttää hyvältä. Ihmiset olettavat, että elämäni on täydellistä. Pärjään koulussa, iltaisin minulla on mukavia harrastuksia. Vapaa-ajan vietän kamujen tai perheeni kanssa.
Todellisuudessa, noh, ei ihan niin. Itse asiassa, olen kyllästynyt kaikkeen. Päivisin istun koulun penkillä kahdeksan tuntia, katsoen tyhjyyteen. En enää opi mitään, istun vain. Aivoni ovat totaalisesti ylikuormittuneet.
Iltaisin harrastuksissa en etene, ennen ne olivat intohimo. Jaksoin harjoitella ja halusin kehittyä, olla parempi versio itsestäni. En kilpailla muita vastaan, vaan kehittää itseäni.
Nykyään kiusaajat löytyvät harrastuksista, en jaksa edes vapaa-ajalla katsoa, mitä seuraavalla kerralla on luvassa. Jätän väliin kaiken, jos vain mitenkään mahdollista. Olen vain liian väsynyt.
Veljelläni on paljon kavereita, äitini on myös hyvin sosiaalinen. Itse olen koulussa se, jota vältellään. Uusissa paikoissa olen sosiaalinen, sillä kukaan ei tunne minua. Jos he tuomitsisivat minut sellaisina kuin olen, en välittäisi. Todennäköisesti ei heitä enää koskaan tarvitsisi nähdä! Parhaat ystäväni asuvatkin toisilla paikkakunnilla juuri tämän vuoksi. Olen heihin muualla tutustunut, ja he ovat nähneet todellisen minäni.
Juuri tällä hetkellä olen vain aivan loppu kaikkeen. En vain enää tiedä, mitä tehdä ja mihin edetä.
Päällepäin elämäni näyttää hyvältä. Ihmiset olettavat, että elämäni on täydellistä. Pärjään koulussa, iltaisin minulla on mukavia harrastuksia. Vapaa-ajan vietän kamujen tai perheeni kanssa.
Todellisuudessa, noh, ei ihan niin. Itse asiassa, olen kyllästynyt kaikkeen. Päivisin istun koulun penkillä kahdeksan tuntia, katsoen tyhjyyteen. En enää opi mitään, istun vain. Aivoni ovat totaalisesti ylikuormittuneet.
Iltaisin harrastuksissa en etene, ennen ne olivat intohimo. Jaksoin harjoitella ja halusin kehittyä, olla parempi versio itsestäni. En kilpailla muita vastaan, vaan kehittää itseäni.
Nykyään kiusaajat löytyvät harrastuksista, en jaksa edes vapaa-ajalla katsoa, mitä seuraavalla kerralla on luvassa. Jätän väliin kaiken, jos vain mitenkään mahdollista. Olen vain liian väsynyt.
Veljelläni on paljon kavereita, äitini on myös hyvin sosiaalinen. Itse olen koulussa se, jota vältellään. Uusissa paikoissa olen sosiaalinen, sillä kukaan ei tunne minua. Jos he tuomitsisivat minut sellaisina kuin olen, en välittäisi. Todennäköisesti ei heitä enää koskaan tarvitsisi nähdä! Parhaat ystäväni asuvatkin toisilla paikkakunnilla juuri tämän vuoksi. Olen heihin muualla tutustunut, ja he ovat nähneet todellisen minäni.
Juuri tällä hetkellä olen vain aivan loppu kaikkeen. En vain enää tiedä, mitä tehdä ja mihin edetä.