toisaalta ihminen voi asua omillaan ja tehdä silti typeriä päätöksiä, kaikki ei jostain syystä käy/pystyn käymään töissä. ymmärrän tuon idean mutta sitten toisaalta kaikki aikuiset ei tee fiksuja päätöksiä, mutta ei kai ne oo silti yhtään vähemmän aikuisia. ehkä sit vaan vähemmän aikuisia.Mun mielestä aikuiseksi voi luokitella silloin kun osaa puntaroida eri asioita eli arvoja, tehdä fiksuja päätöksiä/ajatella kypsemmin. Käy töissä ja asuu jo omillaan. :)
hyvät pointit. ite täytän 24, asun omillani mutta ei ole koulutusta enkä käy töissä. elämänhallinta on välttävää. silti koen olevani nuori aikuinen. en tiedä, edellisessä viestissä pohdin hyvin syvällisesti (:D) asiaa mutta en löytänyt vielä mutkatonta ratkaisua.+/- 25 vuotta.
Milloin itse määrittelisin itseni aikuiseksi? Ehkä siinä vaiheessa, kun en asu vanhempieni luona, minulla on koulutus ja käyn töissä, elämänhallinta on kunnossa, hallitsen tavalliset arjen taidot ja viimeisimpänä koen olevani aikuinen.
TÄMÄ. puit ajatukseni täydellisesti sanoiksi. kiitos siitä.Ehkä yli 25-vuotiaita sanoisin kunnolla aikuisiksi, yli 20-vuotiaita nuoriksi aikuisiksi. On vähän ongelmallista määritellä muiden ominaisuuksien kuin iän puolesta, koska ihmiset ovat lopulta niin erilaisia. Iästähän tässä on kyse, muut ominaisuudet ovat vain asioita, joita tiettyyn ikään tavallisesti tai tyypillisesti kuuluu. Järkevä ja itsenäinen teini on silti teini. Aikuinen on aikuinen, vaikka tuntisi itsensä lapselliseksi (luulen muuten, että tämä tunne johtuu siitä, että ihmiset pitävät aikuisuuden mittarina yhä sitä käsitystä, mikä heillä oli aikuisista kun olivat lapsia).
En miellä alle parikymppistä (enkä vähän päällekään sen) ihmistä aikuiseksi, vaikka kyseessä olisikin ns. ikäistään kypsempi ihminen ja jolla olisi jo kokemusta monista "aikuismaisista" asioista, kuten asumisesta yksin, omien lasten hoitamisesta, vakavasta seurustelusta jne. Parikymppisen miellän ns. nuoreksi aikuiseksi.onko aikuinen heti kun täyttää 18 tai 21? sitten kun on asunut yksin tai käynyt töissä? kun on saavuttanut stereotypisiä aikuisten asioita? voiko ihminen olla oikeasti aikuinen alle parikymppisenä?
Ehkä yli 25-vuotiaita sanoisin kunnolla aikuisiksi, yli 20-vuotiaita nuoriksi aikuisiksi. On vähän ongelmallista määritellä muiden ominaisuuksien kuin iän puolesta, koska ihmiset ovat lopulta niin erilaisia. Iästähän tässä on kyse, muut ominaisuudet ovat vain asioita, joita tiettyyn ikään tavallisesti tai tyypillisesti kuuluu. Järkevä ja itsenäinen teini on silti teini. Aikuinen on aikuinen, vaikka tuntisi itsensä lapselliseksi (luulen muuten, että tämä tunne johtuu siitä, että ihmiset pitävät aikuisuuden mittarina yhä sitä käsitystä, mikä heillä oli aikuisista kun olivat lapsia).
Olen vahvasti samaa mieltä:DMun mielestä aikuiseksi voi luokitella silloin kun osaa puntaroida eri asioita eli arvoja, tehdä fiksuja päätöksiä/ajatella kypsemmin. Käy töissä ja asuu jo omillaan. :)
Tää keskustelu aihe ja sen käsitykset on aika laajoja niin siksi oli lyhyesti vaikeampi selittää mitä tarkoitin, vaikka ajattelin juuri niitä seikkoja mitä mainitsit. Tarkoitin enemmän yleiseltä kantilta, vaikka tiedustan että asiat ei ole niin mustavalkoisia ja itse polku aikuisuuteen ja sen vaikeudet vaihtelee ihmisillä. :) Olen kyllä samaa mieltä näissä että osaa myöntää virheensä ja asettua toisen ihmisen asemaan etc.toisaalta ihminen voi asua omillaan ja tehdä silti typeriä päätöksiä, kaikki ei jostain syystä käy/pystyn käymään töissä. ymmärrän tuon idean mutta sitten toisaalta kaikki aikuiset ei tee fiksuja päätöksiä, mutta ei kai ne oo silti yhtään vähemmän aikuisia. ehkä sit vaan vähemmän aikuisia.
ite ajattelen että aikuinen osaa puntaroida asioita eri kanteilta, asettua toisen asemaan, osaa ottaa vastuun teoistaan ja myöntää virheensä. pärjää myös yksin omillaan. toisaalta tässä on sama ongelma ku ylhäällä, ei kaikki pärjää omillaan mutta onhan ne silti aikuisia. ehkä asia olisi helpompi määritellä fyysisen kehityksen kautta. vaikka sekään ei ihan mutkatonta ole koska ihmiset kehittyy henkisesti eri tahtiin.
Mutta toisaalta eikös nuoretkin voi osata tehdä fiksuja päätöksiä yms. ja voi sitä jo 16-vuotiaana muuttaa omilleen ja käydä töissä koulun ohessa? Voiko siten jo alaikäiset olla aikuisia? Monet nuorethan on varmasti fiksumpii ku jotkut täysi-ikäiset, koska jotkut niistä saattaa vieläkin olla aika lapsellisia.Mun mielestä aikuiseksi voi luokitella silloin kun osaa puntaroida eri asioita eli arvoja, tehdä fiksuja päätöksiä/ajatella kypsemmin. Käy töissä ja asuu jo omillaan. :)
Totta, vaikka alaikäiset eivät ole vielä lain edessä täysi-ikäisiä/aikuisia niin varmasti on niitä jotka osaavat jo nuorena toimia fiksusti!Mutta toisaalta eikös nuoretkin voi osata tehdä fiksuja päätöksiä yms. ja voi sitä jo 16-vuotiaana muuttaa omilleen ja käydä töissä koulun ohessa? Voiko siten jo alaikäiset olla aikuisia? Monet nuorethan on varmasti fiksumpii ku jotkut täysi-ikäiset, koska jotkut niistä saattaa vieläkin olla aika lapsellisia.
Joo mäki oon kyl aika samaa mieltä tän kanssa. Ku tosiaan on niin paljon eri muuttujia tossa niin ei sitä hirveen hyvin muuten voikkaan määritellä. D:Mun mielestä aikuinen on enemmän vaan se ikä, kyllähän voi olla iän puolesta aikuinen vaikka ei kävisi töissä ollenkaan. Ei se sitä määritä. Ja voi hyvin olla tuntematta itseään aikuiseksi mutta silti olla aikuinen. Voi myös iän puolesta olla aikuinen mutta henkisesti lapsen tasolla. On se silti ainakin iän puolesta laskettavissa aikuiseksi. En tosin tiedä missä se ikäraja menee. 18 on lain silmissä aikuinen, mutta sitten taas kun puhutaan nuorista aikuisista niin kai kaikki parikymppiset on sellasia. Joten i guess parikymppiset on aikuisia mut ollaan vaan nuoria aikuisia. En mäkään tunne itseäni kovin aikuiseksi varsinkin kun olen luuseri, mutta kai mä silti aikuinen olen ikäni puolesta. En mä tiedä mikä muukaan olisin sillä teini en ole. Nuori joo ehkä, mutta vanhempi kuin oikeasti teini. Jotenki mä ajattelen aikuisuuden vaan iän kautta. Kyllä mä itseäni aikuiseksi sanoisin, vaikkakin nuoreksi sellaiseksi. Henkisesti en varmaan ollenkaan, enkä varmaan koskaan tuu olemaankaan. Aattelen sen enemmän silleen että koska oon täyttänyt 18 niin oon aikuinen, siinä se. Se vaan sekottaa ajatella että aikuisuus olis joku henkinen juttu, koska voihan teini-ikäänkin ajatella kuuluvan kaikki sekoilu ja semmoset typerät vaiheet, mutta ei kaikilla niitä edes ole. Kuten kaikki aikuisetkaan eivät ole vastuullisia ja kypsiä. Ei se silti tarkoita ettei olis aikuinen. Sama jos ei oo joku sekoileva tyypillinen teini niin ei tarkoita etteikö olisi teini-ikäinen. Mun mielestä parempi ajatella se vaan puhtaasti iän kautta.