Suhteet Miten tutustua uusiin tyyppeihin?

[Taivaansini]

(Ei oo pakko lukee koko viestii jos et jaksa, tärkeintä on vastata otsikon kysymykseen) Eli siis en oo ikinä mennyt tutustuu kehenkään vaan mun ainoo pelastus on ollut kavereiden samalla luokalla pysyminen ja se, jos muhun ollaan tutustuttu. Nyt kuitenki olisin syksyllä menossa uuteen kouluun, eikä sinne oo tulossa ketään mun kavereista, tai edes tutuista. Korkeintaan joku ei niin kiva tyyppi saattaa mennä sinne...

Mutta siis tarttisin nyt tosiaan kovasti neuvoi siihen, et mite niihi ihmisiin tutustutaan! D: Mä oon tosi hiljanen ja mun nykysillekki kavereille uskalsin puhuu kunnolla ja mennä niitten luo vasta sitten, kun oltiin vietetty aikaa jo puoli vuotta. Ja tutustuin niihin siis mun kavereitten kautta ku ne tuli meidän kaveriporukan luo aina välillä välkillä niin pystyin aina välillä vähän juttelemaan niille. Mutta jos ne mun kaverit ei ois vaikuttaneet niin mukavilta ja puheliailta niin enpä mä ois niihinkään ikinä tutustunut...

Ja siis kaikki leirit, riparit, harrastukset yms. oon aina ollut yksin ja pelkään et oon tossa koulussakin. Ja vielä ku meen siis amikseen ja se ei oo niin suosittu niin siel ei ees yhellä luokalla välttis oo ku vaan muutama tyyppi ja meen opiskelee semmosta aika tasasesti molempia sukupuolia kiinnostavaa alaa, MUTTA just tohon toimipisteelle kasaantuukin kaikki ne pojat ja mähän en siis ikinä juttele poikien kaa. D:

Ja ku kysyin neuvoi mun siskolta niin se ei tiedä, koska se tutustu viimeks ihmisiin pienenä ala-asteella ja sen jälkeen sen uudet kaverit on tulleet vanhojen kautta. Ja tädiltä ja äidiltä kysyttäessä muut vaan tulee tutustuu niihin. Eikä taida muillakaan perheenjäsenillä olla nii hyvii neuvoi. D:

Sit kysyin tänään mun kavereilta ja ne suositteli jotain ihme haastattelumeininkii. Et niinku meen vaan randomisti jonkun tyypin luokse ja oon silleen: "Moi! Mitä kuuluu? Mikä sun lempiväri on? Onks sul sisaruksii? Okei mul on viis sisarusta. Tuliks meille läksyy? Ei en voi kattoo wilmasta. Haluisitko viettää aikaa koulun jälkeen vaikkei ees tunneta? Mikä on sun lempieläin? Mikä mikä mikä mikä mikä??????"

Mut eiks tosta vaan tuu tosi tyhmä tilanne eikä ees mikään keskustelu? Toinen vaan vastaa kysymyksiin ja siinä se. Vaikka sä tietäsit miten monta faktaa jostain tyypistä niin ei se teistä kavereita tee. Oon kokeillut ala-asteella yhessä pelissä tota kyselytaktiikkaa mut en ikinä saanut sillä kunnon kavereita. Ja ihan oikeesti yritin jutella ja kaikkee mut ei vaan vastanneet kunnolla. Siitä pelistä sain kyl kaks kaverii, mut ne oli tulleet tutustumaan muhun.

Eikä toi oo vaan jossain pelissä vaan ihan oikeesti oon todistanut tota oikeessakin elämässä. Miten siitä voi muka tulla joku keskustelu jos sä meet niinku haastatteleen jotain tyyppii? Ei toimittajillakaan oo mitenkään extra suuria kaveriporukoita vaikka tyyppei haastatteleekin. Ja siis oon monta kertaa nähny ku joku on yrittänyt tutustuu tolla tavalla ja yrittänyt sitä monta tuntia. Ei onnistu!

Ja sit kans ehotettiin et mee vaan juttelee ihan niinku nykysillekki kavereille et silleen niiä kavereita saa. Mut mä tarviin tosi paljon luottamusta et uskallan kertoo mun elämästä muille ja luottamuksen kehkeytymiseen tarviin ihan sika monta tuntii yhdessä vietettyä tuntia. Ja siis jos en muutenkaan ees tiiä mistä se tyyppi haluu jutella niin miten voisinkaan vaan mennä juttelee sille ihan ku oltais aina oltu kavereita? Ja sit jos se onki joku tyhmä tyyppi ja nauraa mun jutuille...

Mut nii kertokaa vinkkei ja mitä mieltä ootte noista mun kavereiden vinkeistä pliiis. D:

 

[Taivaansini]

Ja siis musta tuntuu et se keskustelu menis vaan näin:
Mä: Moi!
Tuntematon: (Puhukohan se mulle? Tosi outoo ku eihän me ees tunneta. Se varmaan puhu jollekki muulle.)
Mä: Moi! (todennäkösesti en kyl yrittäis enää uudestaan)
Tuntematon: Moi!(Äh, se puhu mulle. Kai se sit vaan on pakkk vastata. Niin kiusallista, ku en vastannut ekalla kerralla.)
Mä: Mitä kuuluu?
Tuntematon: Ihan hyvää. Entä sulle?
Mä: Ihan hyvää.
......
...... (syvä hiljaisuus ja kiusallinen tunnelma)
.............
Mä: No tota... Niin siis... Öh, mikä sun lempiväri on?
Tuntematon: En mä tiiä. Varmaan vihree.
Mä: Okei.
.....
........
.....
Mä: Mikä sun lempieläin on?
Tuntematon: En mä tiiä.
Mä: No, mun yks lempieläimistä on varmaan kani.
Tuntematon:
Mä: No, joo... Mikä sun unelma-ammatti on?
Tuntematon: En mä tiiä.
Mä: Mikset tiiä?(en kyl varmaan ees kysyis näin vaan sanoisin vaan okei)
Tuntematon: No en mä vaan tiiä et mikä haluun olla ammatiltani!!!!!!
Mä: (surustuu huudosta niin pahasti että on vaan hiljaa ja lähtee pois)

No, siinähän oli mukava keskustelu. :)

 

[Taivaansini]

Joo ja sit kans ehotettiin vitsin kertomista mut jos on eri huumorin taju nii ei niin hyvin sit toimikkaan...

 

[varjojenmaa]

Ehdotan, että teet jotain jossain porukassa. Meet vaikka lukupiiriin tai alat harrastaa jotain joukkuelajia, tyyli vapaa, kunhan tapaat ihmisiä. Aluksi voit kysellä käytännön asioista, jos ryhmä on uusi niin voit vaikka kysellä, oliko helppo löytää paikalle, oliko pitkä matka jne. Lukupiirit on siitä kivoja, että siinä keskustelu on se pointti ja siinä tutustuu automaattisesti muiden ajatuksiin. Muista kuitenkin, että on ok olla myös hiljaa mukana, aina; mitään kyselypakkoa ei ole, on myös arvostettavaa olla vaan paikalla. Jos alussa kaikki esittäytyvät, niin aina voi kysyä varmistukseksi toisen nimeä: yleensä ihmiset ilahtuvat, kun heitä kohtaan osoitetaan mielenkiintoa. Pikkuhiljaa, kun tapaat ihmisiä useampaan kertaan voit ruveta kyselemään kuulumisia ja yksityiskohtia elämäntilanteesta: mitä koulua käy/käykö töissä/asuuko vielä vanhempien luona jne. Tärkeää on edetä omaan tahtiin mutta kuitenkin tavoitella vuorovaikutusta muiden kanssa. Näin itse lähtisin liikkeelle :)

 

[Taivaansini]

Ehdotan, että teet jotain jossain porukassa. Meet vaikka lukupiiriin tai alat harrastaa jotain joukkuelajia, tyyli vapaa, kunhan tapaat ihmisiä. Aluksi voit kysellä käytännön asioista, jos ryhmä on uusi niin voit vaikka kysellä, oliko helppo löytää paikalle, oliko pitkä matka jne. Lukupiirit on siitä kivoja, että siinä keskustelu on se pointti ja siinä tutustuu automaattisesti muiden ajatuksiin. Muista kuitenkin, että on ok olla myös hiljaa mukana, aina; mitään kyselypakkoa ei ole, on myös arvostettavaa olla vaan paikalla. Jos alussa kaikki esittäytyvät, niin aina voi kysyä varmistukseksi toisen nimeä: yleensä ihmiset ilahtuvat, kun heitä kohtaan osoitetaan mielenkiintoa. Pikkuhiljaa, kun tapaat ihmisiä useampaan kertaan voit ruveta kyselemään kuulumisia ja yksityiskohtia elämäntilanteesta: mitä koulua käy/käykö töissä/asuuko vielä vanhempien luona jne. Tärkeää on edetä omaan tahtiin mutta kuitenkin tavoitella vuorovaikutusta muiden kanssa. Näin itse lähtisin liikkeelle :)

Mähän nimenomaan just sanoin et oon aina ollut yksin kaikissa harrastusporukoissa nii tää ei nyt auta. :D Ja täällä päin ei tietääkseni oo ainakaan mun ikäsille lukupiirejä. Harrastan kyl nyt testterii mut muut siellä on 7-12-vuotiaita. Mutta siis oon harrastanut monii harrastuksii ryhmissä esim. kuvista kuus vuotta ja tanssii viis vuotta. Eli jos sul ei oo tutustumiseen antaa vinkkei niin pelkkä ryhmään liittyminen ei hyödytä. :D Mutta sähän tossa onneks sanotki noita vinkkei.

Mut mitä järkee kysyy et onko helppo löytää paikalla etenki jos ne menee autolla tai bussilla tai jotain? Ja eiks oo vähän outoo mennä yhtäkkii vaan jonkun tuntemattoman tyypin luo kysymään jotain tommosta? Mä ainakin olisin ihan "öööö" jos joku tulis tolleen puhumaan mulle. Toi lukupiiri kuulostaa kyl hyvältä. Jos tietäsin vaan oisko täällä semmosta niin voisin liittyy. Tosin oon jo suunnitellut ensi vuodelle jo niin monta harrastusta että en ees voi ottaa niistäkään kaikkia niin tuskimpa siihen sit liityn.

No, mä nimenomaan oon aina hiljaa paikalla ja tässä on lopputulos. Ja jos meen uuteen kouluun niin en mä voi vaan olla hiljaa paikalla vaan munhan pitää mennä muitten luokse juttelee tai jotain ja jos meen jonkun luo puhumaan ja oon vaan hiljaa eikä sekään puhu mitään niin eihän siin oo mitään järkee. D:

Mä en kyl haluu näyttää sitä etten ole opetellut muistamaan jonkun nimeä. Itelleni ei ainakaan tulis tosta kiva olo vaan saattaisin jopa tulla surulliseksi kun se ei osota senkään vertaa mielenkiintoa et olis opetellut mun nimen. :/ Ja noitten esimerkkikysymysten vastaukset on aika ilmiselviä sillon kun puhutaan saman koulun oppilaisiin tutustumisesta, koska sillon tietää koulun, 16-vuotiaat ei yleensä missään töissä käy ja sit suurin osa asuu vanhempien luona. Ja sit vastaukset on tosi lyhyitä sen takia ja keskustelu loppuu heti.

Ja eiks se muutenki vähän outoo vaikka kolmantena koulupäivänä yhtäkkii vaan menn jonkun luokkalaisen luo utelemaan sen yksityisasioita, joista se ei välttämättä halua kertoa muille, varsinkaan täysin tuntemattomalle random luokkalaiselle?

Ja siis kiitti neuvoista. Musta vaan jotenki tuntuu et kaikkien vinkit on semmosii tosi outoi ja et muhun ei ainakaan pystyis niillä tutustumaan. D:

 

[varjojenmaa]

Mähän nimenomaan just sanoin et oon aina ollut yksin kaikissa harrastusporukoissa nii tää ei nyt auta. :D Ja täällä päin ei tietääkseni oo ainakaan mun ikäsille lukupiirejä. Harrastan kyl nyt testterii mut muut siellä on 7-12-vuotiaita. Mutta siis oon harrastanut monii harrastuksii ryhmissä esim. kuvista kuus vuotta ja tanssii viis vuotta. Eli jos sul ei oo tutustumiseen antaa vinkkei niin pelkkä ryhmään liittyminen ei hyödytä. :D Mutta sähän tossa onneks sanotki noita vinkkei.

Mut mitä järkee kysyy et onko helppo löytää paikalla etenki jos ne menee autolla tai bussilla tai jotain? Ja eiks oo vähän outoo mennä yhtäkkii vaan jonkun tuntemattoman tyypin luo kysymään jotain tommosta? Mä ainakin olisin ihan "öööö" jos joku tulis tolleen puhumaan mulle. Toi lukupiiri kuulostaa kyl hyvältä. Jos tietäsin vaan oisko täällä semmosta niin voisin liittyy. Tosin oon jo suunnitellut ensi vuodelle jo niin monta harrastusta että en ees voi ottaa niistäkään kaikkia niin tuskimpa siihen sit liityn.

No, mä nimenomaan oon aina hiljaa paikalla ja tässä on lopputulos. Ja jos meen uuteen kouluun niin en mä voi vaan olla hiljaa paikalla vaan munhan pitää mennä muitten luokse juttelee tai jotain ja jos meen jonkun luo puhumaan ja oon vaan hiljaa eikä sekään puhu mitään niin eihän siin oo mitään järkee. D:

Mä en kyl haluu näyttää sitä etten ole opetellut muistamaan jonkun nimeä. Itelleni ei ainakaan tulis tosta kiva olo vaan saattaisin jopa tulla surulliseksi kun se ei osota senkään vertaa mielenkiintoa et olis opetellut mun nimen. :/ Ja noitten esimerkkikysymysten vastaukset on aika ilmiselviä sillon kun puhutaan saman koulun oppilaisiin tutustumisesta, koska sillon tietää koulun, 16-vuotiaat ei yleensä missään töissä käy ja sit suurin osa asuu vanhempien luona. Ja sit vastaukset on tosi lyhyitä sen takia ja keskustelu loppuu heti.

Ja eiks se muutenki vähän outoo vaikka kolmantena koulupäivänä yhtäkkii vaan menn jonkun luokkalaisen luo utelemaan sen yksityisasioita, joista se ei välttämättä halua kertoa muille, varsinkaan täysin tuntemattomalle random luokkalaiselle?

Ja siis kiitti neuvoista. Musta vaan jotenki tuntuu et kaikkien vinkit on semmosii tosi outoi ja et muhun ei ainakaan pystyis niillä tutustumaan. D:

Tästä siun viestistä tulee sellanen olo, et pidät normaalia vuorovaikutusta nolona :D sori, mutta nolouden riski pitää ottaa, jos haluaa tutustua kehenkään. Nolouden sietämisessä auttaa myös ikä, jossain vaiheessa sitä tajuaa, et ei jaksa enää välittää. Tsemppiä!

 

[Mursuilijaa]

Siis kannattaa kysellä harrastuksista tai vaikka musiikista. Entä jos sillä toisella olisikin vaikka sama lemppari bändi tai laulu? Siitä voisi rakentaa keskustelua :))

Tai vaikka onko toisella lemmikkiä? Jotain, josta voisi jatkaa keskustelua. Silloin voisit mennä vaikka huomennakin kysymään että kävitkö koirasi kanssa eilen lenkillä tai mitäs sun kissalle kuuluu? Nukkuiko se sun vieres viime yönä? jotain tuommoista :))

Jos toisen kanssa ei vain lopulta synkkaa niin sille ei voi mitään, mutta kysele harrastuksista tai sun omista mielenkiinnonkohteista, jolloin teillä voisi olla jotakin keskusteltavaa yhdessä.

Suosittelen myös kysymään esimerkiks snäppiä, koska silloin voisi snäppäälyn välis vaikka kysästä jos satut vaikka kokista juomaan, et mp kokis? :D

Itsellä taas se ongelma että jäämässä lähilukioon ens vuonna ja kukaa ei haluu tutustua ku niillä on varmasti jo johtopäätösket musta ja ovat omien kavereidensa kanssa kaikki. Mun kaverit lähtee ties minne kauas D:

Mutta toivon että tästä oli apua & tsemppii tulevaan!!!

 

[Taivaansini]

Tästä siun viestistä tulee sellanen olo, et pidät normaalia vuorovaikutusta nolona :D sori, mutta nolouden riski pitää ottaa, jos haluaa tutustua kehenkään. Nolouden sietämisessä auttaa myös ikä, jossain vaiheessa sitä tajuaa, et ei jaksa enää välittää. Tsemppiä!

Ehehe hee.... :D Ehkä se onkin näin ja siks oon aina niin yksin. D: :( Mut eiks sun olis muka yhtään outoo, jos joku random tyyppi vaan tulis yhtäkkii sun luo utelee jotain sun lempivärii ja työtilannetta? D: Ja kaikissa kysymyskeskusteluissa se keskustelu aina jää siihen haastatteluosioon, kun on kysyjä ja vastaaja. Miten siitä ees vois tulla mitään muuta?

Mut ei mua kyllä pelota nolostuminen. Mut ei siin oo mitään järkee mennä tutustuu jos keskustelu on vaan ensin haastattelu ja sitten kiusallinen hiljaisuus. Ite oon ainaki paljon nähnyt tämmöstä ja sit ollut myös ite se jolta kysytään. Ja oon kyllä halunnut puhuu mut ku en mä oo tiennyt et miten ku mähän vaan vastaan kysymyksiin. D:

Ja en mä hirveesti nolostumisesta välitäkkään, oon meidän kaveripiirin kaikkein vähiten häpeävä. Mutta mua pelottaa tommoset sosiaaliset tilanteet enkä tiiä miten voi tutustua ja jatkaa keskustelua kun vastaukset kysymyksiin on jo vastattu.

 

[varjojenmaa]

Ehehe hee.... :D Ehkä se onkin näin ja siks oon aina niin yksin. D: :( Mut eiks sun olis muka yhtään outoo, jos joku random tyyppi vaan tulis yhtäkkii sun luo utelee jotain sun lempivärii ja työtilannetta? D: Ja kaikissa kysymyskeskusteluissa se keskustelu aina jää siihen haastatteluosioon, kun on kysyjä ja vastaaja. Miten siitä ees vois tulla mitään muuta?

Mut ei mua kyllä pelota nolostuminen. Mut ei siin oo mitään järkee mennä tutustuu jos keskustelu on vaan ensin haastattelu ja sitten kiusallinen hiljaisuus. Ite oon ainaki paljon nähnyt tämmöstä ja sit ollut myös ite se jolta kysytään. Ja oon kyllä halunnut puhuu mut ku en mä oo tiennyt et miten ku mähän vaan vastaan kysymyksiin. D:

Ja en mä hirveesti nolostumisesta välitäkkään, oon meidän kaveripiirin kaikkein vähiten häpeävä. Mutta mua pelottaa tommoset sosiaaliset tilanteet enkä tiiä miten voi tutustua ja jatkaa keskustelua kun vastaukset kysymyksiin on jo vastattu.

Pitää lisätä, että jos oot 15-16-vuotias, niin siinä iässä kaikkia nolottaa lähes jatkuvasti, toiset peittää sen toisia onnistuneemmin. Kypsät ihmiset kyselee yleensä vastakysymyksiä, koska se on kohteliasta, eikä keskustelu jää tollaselle haastattelu-asteelle. Ja siis en tarkoita että yht'äkkiä pitää kysellä jotain lempiväriä tai yksityisasioita vaan luontevissa tilanteissa. Esim. jos joku vaikka tulee kouluun pyörällä niin voi kysyä, että miten pitkän matkan päästä tulee. Tai jos joku puhuu jollain murteella, niin kysyy, että mistäpäin on kotoisin. Opinnoista voi myös koulussa jutella, vaikka että mitä kursseja on valinnut, mikä erityisesti kiinnostaa, onko löytänyt harjoittelupaikkaa jne.

 

[Taivaansini]

Siis kannattaa kysellä harrastuksista tai vaikka musiikista. Entä jos sillä toisella olisikin vaikka sama lemppari bändi tai laulu? Siitä voisi rakentaa keskustelua :))

Tai vaikka onko toisella lemmikkiä? Jotain, josta voisi jatkaa keskustelua. Silloin voisit mennä vaikka huomennakin kysymään että kävitkö koirasi kanssa eilen lenkillä tai mitäs sun kissalle kuuluu? Nukkuiko se sun vieres viime yönä? jotain tuommoista :))

Jos toisen kanssa ei vain lopulta synkkaa niin sille ei voi mitään, mutta kysele harrastuksista tai sun omista mielenkiinnonkohteista, jolloin teillä voisi olla jotakin keskusteltavaa yhdessä.

Suosittelen myös kysymään esimerkiks snäppiä, koska silloin voisi snäppäälyn välis vaikka kysästä jos satut vaikka kokista juomaan, et mp kokis? :D

Itsellä taas se ongelma että jäämässä lähilukioon ens vuonna ja kukaa ei haluu tutustua ku niillä on varmasti jo johtopäätösket musta ja ovat omien kavereidensa kanssa kaikki. Mun kaverit lähtee ties minne kauas D:

Mutta toivon että tästä oli apua & tsemppii tulevaan!!!

No mä en oikeestaan musiikkia kuuntele... D: Mut harrastan kyl teatterii niin entä jos käviski näin:

Mä: Mitä sä harrastat?
Tuntematon: Teatterii.
Mä: Kiva. Mäki harrastan sitä.
Tuntematon: Kiva.

Mitä tossa kohtaa sit pitäis sanoa? Pitäskö kysellä lisää siitä vaikka et missä ryhmässä, onks esityksii tulossa, kuinka pitkään on harrastanut yms.? Mut aika epätodennäkösesti kumminkaan olis kenelläkään samaa harrastusta. Ei mulla ja mun kavereillakaan oo enkä keksi mitään kysymystä jonka siivin voisin meidän kaveruuden rakentaa jos ei tunnettaiskaan.

Totta! Toi lemmikkijuttu on siitä hyvä, ku voi puhuu siitä myöhemminki! Mut sit vaan on pelottava mennä puhumaan sille. D: Ja entä jos sillä onkin siellä kavereita? Mun mielesä ainaki olis jo ihan sika pelottavaa mennä juttelemaan jollekkin jolla on joku muu siinä jo juttuseurana ja jäisin ihan sika helposti keskustelusta ulkopuolelle. D:

Ja siis entä jos siitä keskustelusta tuleeki vaan semmonen et se vastaa lyhyesti mun kysymyksiin eikä tuu ikinä kysymään multa mitään tai niinku liity siihen keskusteluun kunnolla. Ja siis ku mietin näitä omasta näkökulmastani miten mä voisin tämmösissä tutustumistilanteissa käyttäytyy. Ja oon siis niin ujo et voisin hyvinki vastata tolleen tosi huonosti ja noin oon tehnytki.

Sit mietin et miten muut tyypit on päässeet tutustumaan muhun niin yks on leikkejen kautta ala-asteella mut niin ei voi enää tehä. Sit kans ihan vaan se et on mun luona ja juttelee niin kauan, että itekki uskallan puhuu mut tähän voi mennä tosi kauan enkä voi todellakaan roikkua kenenkään seurassa ikuisuuksia, jos se ei puhu mitään, etenki ku se saattaaki vaan haluta olla yksin eikä tykkää musta muttei viitsi sanoo sitä. Nii tarttisin neuvoi miten saa alotettua keskustelun, josta vois ne ujotki alkaa puhumaan. Haluisin kuitenki vaihteeks myös ujoja kavereita joihin voi samaistuu. D:

Ja tosta synkkamisesta nii entä jos se tuleeki vaan ujouden takia paljon myöhemmin? Ei siit voi tietää synkkaako jos toinen onki tosi ujo. D:

Ööö... Pikku ongelma. Snäppään vaan kavereille ja niille puhun vaan normaalisti snäpissä ihan samalla tavalla ku wapissakin. D: Et tota... Olis tosi outoo vaan alkaa snäppää sille ja muutenki ihan turhaa laittaa joka toinen sekunti jotain turhaa naamakuvaa.

Äh, voi ei. :( Ja joo vaikutti kyl tosi hyödyllisiltä vaikka epäilenkin uskallanko käyttää niitä. D: Mun kaverit lupas huomenna näyttää käytänössä miten tutustuu muihin ihmisiin menemällä jonkun randomin luo. Pitää ottaa muistiinpanovälineet mukaan ja kattoo miten ne sen tekee vai tekeekö ollenkaan. :D

 

[Taivaansini]

Pitää lisätä, että jos oot 15-16-vuotias, niin siinä iässä kaikkia nolottaa lähes jatkuvasti, toiset peittää sen toisia onnistuneemmin. Kypsät ihmiset kyselee yleensä vastakysymyksiä, koska se on kohteliasta, eikä keskustelu jää tollaselle haastattelu-asteelle. Ja siis en tarkoita että yht'äkkiä pitää kysellä jotain lempiväriä tai yksityisasioita vaan luontevissa tilanteissa. Esim. jos joku vaikka tulee kouluun pyörällä niin voi kysyä, että miten pitkän matkan päästä tulee. Tai jos joku puhuu jollain murteella, niin kysyy, että mistäpäin on kotoisin. Opinnoista voi myös koulussa jutella, vaikka että mitä kursseja on valinnut, mikä erityisesti kiinnostaa, onko löytänyt harjoittelupaikkaa jne.

Mulla tää on kyl pelkoo eikä noloutta. D: Mut jos se ei kysele? Ja vaikka kysyiski nii jos mäki vaan vastaan jotenki lyhyesti.

Mä: Millasii unelmii sulla on?
Tuntematon: En mä tiiä.
Mä: Mihin ammattiin haluisit?
Tuntematon: En mä tiiä.
Mä: Mikä on sun lempijäätelö?
Tuntematon: Oon herkkulakossa älä muistuta mua mistääm tommosista herkuista!!!!(okei ehkä se ei sanois näin)

Mä: Onks sulla lemmikkii?
Se: Joo.
Mä: Millanen?
Se: Semmonen koira. Onks sulla lemmikkii?
Mä: Meil on yks kani.
Se: Okei.

Mitäs sitte?


Eli siis koulun ekana päivänä ku nään en joku random tuntematon tulee koulun pihaan pyörällä nii meen vaan sen luokse ja kysyn menikö pitkän matkan? Eiks se muka ois outoo? Ja sit ku se vastais niin oisin vaan silleen okei ja se lähtis pois. D:

Toi kursseista puhuminen voi kyl olla tosi kätevä. Mut... Olishan se nyt outoo mennä vaan yhtäkkii jonkun tuntemattoman luokse utelemaan sen opinnoista. D:

 

[varjojenmaa]

Mulla tää on kyl pelkoo eikä noloutta. D: Mut jos se ei kysele? Ja vaikka kysyiski nii jos mäki vaan vastaan jotenki lyhyesti.

Mä: Millasii unelmii sulla on?
Tuntematon: En mä tiiä.
Mä: Mihin ammattiin haluisit?
Tuntematon: En mä tiiä.
Mä: Mikä on sun lempijäätelö?
Tuntematon: Oon herkkulakossa älä muistuta mua mistääm tommosista herkuista!!!!(okei ehkä se ei sanois näin)

Mä: Onks sulla lemmikkii?
Se: Joo.
Mä: Millanen?
Se: Semmonen koira. Onks sulla lemmikkii?
Mä: Meil on yks kani.
Se: Okei.

Mitäs sitte?


Eli siis koulun ekana päivänä ku nään en joku random tuntematon tulee koulun pihaan pyörällä nii meen vaan sen luokse ja kysyn menikö pitkän matkan? Eiks se muka ois outoo? Ja sit ku se vastais niin oisin vaan silleen okei ja se lähtis pois. D:

Toi kursseista puhuminen voi kyl olla tosi kätevä. Mut... Olishan se nyt outoo mennä vaan yhtäkkii jonkun tuntemattoman luokse utelemaan sen opinnoista. D:

Jos olisin sie, niin kysyisin vaikka uudessa koulussa, et saako jonkun viereen istua. Jos saa, niin kysyt nimeä. Jatkokysymyksiä voi olla vaikka, että mistä koulusta on, tunteeko ketään uudesta koulusta, miten yhteishaut meni, miettikö jotain toista alaa, mistä sai idean just tähän alaan jne.

 

[Mursuilijaa]

No mä en oikeestaan musiikkia kuuntele... D: Mut harrastan kyl teatterii niin entä jos käviski näin:

Mä: Mitä sä harrastat?
Tuntematon: Teatterii.
Mä: Kiva. Mäki harrastan sitä.
Tuntematon: Kiva.

Mitä tossa kohtaa sit pitäis sanoa? Pitäskö kysellä lisää siitä vaikka et missä ryhmässä, onks esityksii tulossa, kuinka pitkään on harrastanut yms.? Mut aika epätodennäkösesti kumminkaan olis kenelläkään samaa harrastusta. Ei mulla ja mun kavereillakaan oo enkä keksi mitään kysymystä jonka siivin voisin meidän kaveruuden rakentaa jos ei tunnettaiskaan.

Totta! Toi lemmikkijuttu on siitä hyvä, ku voi puhuu siitä myöhemminki! Mut sit vaan on pelottava mennä puhumaan sille. D: Ja entä jos sillä onkin siellä kavereita? Mun mielesä ainaki olis jo ihan sika pelottavaa mennä juttelemaan jollekkin jolla on joku muu siinä jo juttuseurana ja jäisin ihan sika helposti keskustelusta ulkopuolelle. D:

Ja siis entä jos siitä keskustelusta tuleeki vaan semmonen et se vastaa lyhyesti mun kysymyksiin eikä tuu ikinä kysymään multa mitään tai niinku liity siihen keskusteluun kunnolla. Ja siis ku mietin näitä omasta näkökulmastani miten mä voisin tämmösissä tutustumistilanteissa käyttäytyy. Ja oon siis niin ujo et voisin hyvinki vastata tolleen tosi huonosti ja noin oon tehnytki.

Sit mietin et miten muut tyypit on päässeet tutustumaan muhun niin yks on leikkejen kautta ala-asteella mut niin ei voi enää tehä. Sit kans ihan vaan se et on mun luona ja juttelee niin kauan, että itekki uskallan puhuu mut tähän voi mennä tosi kauan enkä voi todellakaan roikkua kenenkään seurassa ikuisuuksia, jos se ei puhu mitään, etenki ku se saattaaki vaan haluta olla yksin eikä tykkää musta muttei viitsi sanoo sitä. Nii tarttisin neuvoi miten saa alotettua keskustelun, josta vois ne ujotki alkaa puhumaan. Haluisin kuitenki vaihteeks myös ujoja kavereita joihin voi samaistuu. D:

Ja tosta synkkamisesta nii entä jos se tuleeki vaan ujouden takia paljon myöhemmin? Ei siit voi tietää synkkaako jos toinen onki tosi ujo. D:

Ööö... Pikku ongelma. Snäppään vaan kavereille ja niille puhun vaan normaalisti snäpissä ihan samalla tavalla ku wapissakin. D: Et tota... Olis tosi outoo vaan alkaa snäppää sille ja muutenki ihan turhaa laittaa joka toinen sekunti jotain turhaa naamakuvaa.

Äh, voi ei. :( Ja joo vaikutti kyl tosi hyödyllisiltä vaikka epäilenkin uskallanko käyttää niitä. D: Mun kaverit lupas huomenna näyttää käytänössä miten tutustuu muihin ihmisiin menemällä jonkun randomin luo. Pitää ottaa muistiinpanovälineet mukaan ja kattoo miten ne sen tekee vai tekeekö ollenkaan. :D

Itsekin oon tosi ujo nii tajuun kyl sua :((
Mut mä ehotan et koitat vaa mennä puhuun, ja kannattaa valita ne joilla ei myöskään näytä olevan niitä vanhoja kavereita jo ennestään!
Silloin kannattaa muistaa, että myös heitä jännittää. Voisitte mennä vaikka yhdessä syömään jos silloin kysyisit tältä tuntemattomalta? Ja syömässä jutella esimerkiksi miltä ruoka maistuu ja samalla voisit kysellä esimerkiksi harrastuksista tai mahdollisesta lemmikistä? Jos toinen tai sinä ette osaisikaan jaksaa niin kiusallinen hiljaisuus ei tuntuisi pahalta, sillä voisitte syödä sillä välillä sitten ja väliin voisit kysellä?

Ja lopuksi voisit vaikka sanoa, että hän vaikutti olevan mukavaa seuraa.
Seuraavana päivänä voisit taas kysyä häneltä seuraa syömään?

 

[Taivaansini]

Itsekin oon tosi ujo nii tajuun kyl sua :((
Mut mä ehotan et koitat vaa mennä puhuun, ja kannattaa valita ne joilla ei myöskään näytä olevan niitä vanhoja kavereita jo ennestään!
Silloin kannattaa muistaa, että myös heitä jännittää. Voisitte mennä vaikka yhdessä syömään jos silloin kysyisit tältä tuntemattomalta? Ja syömässä jutella esimerkiksi miltä ruoka maistuu ja samalla voisit kysellä esimerkiksi harrastuksista tai mahdollisesta lemmikistä? Jos toinen tai sinä ette osaisikaan jaksaa niin kiusallinen hiljaisuus ei tuntuisi pahalta, sillä voisitte syödä sillä välillä sitten ja väliin voisit kysellä?

Ja lopuksi voisit vaikka sanoa, että hän vaikutti olevan mukavaa seuraa.
Seuraavana päivänä voisit taas kysyä häneltä seuraa syömään?

Niin no ainaki kouluruokailussa voisin mennä istumaan samaan pöytään. Kiitos ymmärryksestä ja hyvistä vinkeistä! :)

 

[Mursuilijaa]

Niin no ainaki kouluruokailussa voisin mennä istumaan samaan pöytään. Kiitos ymmärryksestä ja hyvistä vinkeistä! :)

Hyvä jos oli edes jotain apua :3
Toivon että saat todella mahtavia ystäviä
Onnea!! <3

 

[Taivaansini]

Suututinkin ilmeisesti mun nykysen kaverin, kun sanoin ettei tutustuminen tule mulla luonnostaan. Taidan vaan koittaa hyväksyä sen kohtaloni että tulen viettämään seuraavat kolme vuotta yksin. D:

 

[klovni]

No mulla on toiminu yksinkertasesti niin, että ku on jossain mis on jotain itelleen vieraita tyyppejä, ni alkaa vaan jutteleen ihan tavallisia juttuja. Siis niinku menee mukaan vaikka niitten keskusteluun kommentoimal jotain...tää tietysti vaatii ehkä rohkeamman luonteen, eikä kaikilta varmaan onnistu, jos on ujompi.

 

[Taivaansini]

No mulla on toiminu yksinkertasesti niin, että ku on jossain mis on jotain itelleen vieraita tyyppejä, ni alkaa vaan jutteleen ihan tavallisia juttuja. Siis niinku menee mukaan vaikka niitten keskusteluun kommentoimal jotain...tää tietysti vaatii ehkä rohkeamman luonteen, eikä kaikilta varmaan onnistu, jos on ujompi.

No, mä just oon ujompi. D: Siis mitä voi ees jutella tuntemattomille? Ja musta tuntuis tosi oudolta ja ahistavalta ja pelottavalta vaan änkeytyä toisten keskusteluihin. En itekkään tykkää siitä, jos joku yhtäkkii änkeytyy keskusteluun ja alkaa pätee joistain asioista vaik ei ees ymmärrä kunnolla, mistä puhutaan. D:

 

[Taivaansini]

Musta tuntuu et kaikki aina tutustumisessa olettaa sen toisen tyypin olevan tosi sosiaalinen, joka tietää aina, mitä pitää sanoa ja uskaltaa myös sanoa niin ja keksii jostain lempiväristäkin jonkun todella upean keskustelun. D: Kun siis en mä ainakaan keksis mitään muuta vastattavaa noihin kysymyksiin, ku vaan ne vastaukset nii en voi olettaa, että muutkaan keksis, ku oon jo aiemmin todennut ettei keksi ja sit se jää vaan haastatteluksi koko keskustelu. D: Tarttisin siis vinkkei miten lähestyä ujoi ihmisii, jotka vaan vastaa lyhyesti kysymyksiin, jos niitä kysytään.(tai vaihtoehtoisesti vastaa vaan "en mä tiiä" ku ei viitti tuntemattomalle kertoo)

Mä voisin verrata ystävystymistä vaikka kakkujen leipomiseen. Pitää ottaa tarvittavat ainesosat, sekoittaa kuivat aineet, ja esim. kananmuna ja ehkä sokerit erikseen. Sitten ne laitetaan yhteen ja sitten uuniin, jossa se paisuu ja sit sen voi ottaa sieltä pois ja syödä.

Monet on jo pienestä pitäen tehneet kakkuja ja osa jopa oppi tekemään kakkuja ilman reseptiä. Mutta mä en ole ikinä tehnyt kakkuja, korkeintaan vähän avustanut niitten teossa ja sit oon syömyt muitten tekemiä kakkuja. Ja nyt kun en tiiä voinko enää syödä muitten kakkuja niin pitäis ite harjotella tekemään niitä, mutta en mä osaa ilman reseptiä ainakaan.

Ja esim. mun kaverit ei ymmärrä sitä etten osaa tehdä kakkuja ilman reseptiä. Ne sanoo vaan ettei kakkujen tekoa pidä suunnitella ja sen pitää tapahtua luonnostaan. Ja jos sanon ettei mulla se tapahdu luonnostaan ja tarviin reseptin, että siitä vois joskus tullakki rutiini ja et sitä vois reseptin jälkeen ehkä koittaa soveltaa, mutta sit laitoinkin vahingossa mun kaverin kakun uuniin ja se paloi. Ja ku pyysin anteeks mun kaverilta, ku en tiennyt, et toi kakku palais tosta nii se sano vaan "ei se mitään" mut ei suostunut kertomaan, miten voisin jatkossa välttää nää kakkujen polttamiset. D:

Ja niitten sanomisista saa tosiaan semmosen käsityksen, et jos ei osaa tehdä kakkua ilman reseptiä niin ei kannata tehdä kakkua ollenkaan. Ja kun kysyn reseptiä niin niitten ohjeet on luokkaa "mene keittiöön ja tee kakku". Mutta noilla ohjeilla mä meen vaan keittiöön ja jään ovelle seisomaan, kun en tiiä mitä tehä.

Ja siis ku ne sano ettei viitikkään mennä tutustumaan johonki randomiin, ku se ois epäaitoo eikä ne viitti niin mietin, et miten mä sit viittin, ku mähän tässä oon se, joka aristaa sosiaalisia tilanteita. Ja niitten mielestä sen pitää mennä luonnostaan eikä saa suunnitella niin mulla se ei vaan tule luonnostaan! En ole niinkuin ne enkä oikeesti osaa. :( Joten nyt ku kerran niitten mielestä ei kannnata tutustuu jos suunnittelee eikä tule luonnostaan niin ehkä vaan kakkujen leipominen ei oo mun juttu. :/

Oon miettinyt et ehkä muutkaan ei kaveroidu muitten kanssa ja kaikki tekee vaan omia töitään niin ei ole huono juttu olla yksin. Ja voisinhan mä vapaa-ajalla tavata muita kavereita. Tosin enpä nyt tiiä haluuks kukaan mun nykysistä kavereista tavata mua enää vapaa-ajalla. :/ Ajattelin valmistautua yksinäisyyteen totuttelemalla siihen viettämällä mahollisimman paljon aikaa koulussa yksin, mutta ehkä kuitenki vaan parempi nauttii näistä viimesistä hetkistä, ku kuitenkin ehin olla vielä monta vuotta yksin.

 

[Xanor]

Vau miten paljon tekstiä. Ajattelin lukea kaikki viestit myöhemmin. Kiitos osallistuneille!

 

[varjojenmaa]

No, mä just oon ujompi. D: Siis mitä voi ees jutella tuntemattomille? Ja musta tuntuis tosi oudolta ja ahistavalta ja pelottavalta vaan änkeytyä toisten keskusteluihin. En itekkään tykkää siitä, jos joku yhtäkkii änkeytyy keskusteluun ja alkaa pätee joistain asioista vaik ei ees ymmärrä kunnolla, mistä puhutaan. D:

Ton änkeytymisen sijasta kysyisin, saako tulla kuuntelemaan jonkun porukan juttuja. Siinä sitten kattelee vähän millaisia ihmisiä porukassa on ja pikkuhiljaa voi ruveta osallistumaan keskusteluun. Tilannetaju on aika jees kaikissa tilanteissa, et vaikka jos tilanne vaikuttaa siltä, et joku just avautuu jostain tosi henkilökohtaisesta niin menee mukaan vähän myöhemmin jne.

 

[varjojenmaa]

Musta tuntuu et kaikki aina tutustumisessa olettaa sen toisen tyypin olevan tosi sosiaalinen, joka tietää aina, mitä pitää sanoa ja uskaltaa myös sanoa niin ja keksii jostain lempiväristäkin jonkun todella upean keskustelun. D: Kun siis en mä ainakaan keksis mitään muuta vastattavaa noihin kysymyksiin, ku vaan ne vastaukset nii en voi olettaa, että muutkaan keksis, ku oon jo aiemmin todennut ettei keksi ja sit se jää vaan haastatteluksi koko keskustelu. D: Tarttisin siis vinkkei miten lähestyä ujoi ihmisii, jotka vaan vastaa lyhyesti kysymyksiin, jos niitä kysytään.(tai vaihtoehtoisesti vastaa vaan "en mä tiiä" ku ei viitti tuntemattomalle kertoo)

Mä voisin verrata ystävystymistä vaikka kakkujen leipomiseen. Pitää ottaa tarvittavat ainesosat, sekoittaa kuivat aineet, ja esim. kananmuna ja ehkä sokerit erikseen. Sitten ne laitetaan yhteen ja sitten uuniin, jossa se paisuu ja sit sen voi ottaa sieltä pois ja syödä.

Monet on jo pienestä pitäen tehneet kakkuja ja osa jopa oppi tekemään kakkuja ilman reseptiä. Mutta mä en ole ikinä tehnyt kakkuja, korkeintaan vähän avustanut niitten teossa ja sit oon syömyt muitten tekemiä kakkuja. Ja nyt kun en tiiä voinko enää syödä muitten kakkuja niin pitäis ite harjotella tekemään niitä, mutta en mä osaa ilman reseptiä ainakaan.

Ja esim. mun kaverit ei ymmärrä sitä etten osaa tehdä kakkuja ilman reseptiä. Ne sanoo vaan ettei kakkujen tekoa pidä suunnitella ja sen pitää tapahtua luonnostaan. Ja jos sanon ettei mulla se tapahdu luonnostaan ja tarviin reseptin, että siitä vois joskus tullakki rutiini ja et sitä vois reseptin jälkeen ehkä koittaa soveltaa, mutta sit laitoinkin vahingossa mun kaverin kakun uuniin ja se paloi. Ja ku pyysin anteeks mun kaverilta, ku en tiennyt, et toi kakku palais tosta nii se sano vaan "ei se mitään" mut ei suostunut kertomaan, miten voisin jatkossa välttää nää kakkujen polttamiset. D:

Ja niitten sanomisista saa tosiaan semmosen käsityksen, et jos ei osaa tehdä kakkua ilman reseptiä niin ei kannata tehdä kakkua ollenkaan. Ja kun kysyn reseptiä niin niitten ohjeet on luokkaa "mene keittiöön ja tee kakku". Mutta noilla ohjeilla mä meen vaan keittiöön ja jään ovelle seisomaan, kun en tiiä mitä tehä.

Ja siis ku ne sano ettei viitikkään mennä tutustumaan johonki randomiin, ku se ois epäaitoo eikä ne viitti niin mietin, et miten mä sit viittin, ku mähän tässä oon se, joka aristaa sosiaalisia tilanteita. Ja niitten mielestä sen pitää mennä luonnostaan eikä saa suunnitella niin mulla se ei vaan tule luonnostaan! En ole niinkuin ne enkä oikeesti osaa. :( Joten nyt ku kerran niitten mielestä ei kannnata tutustuu jos suunnittelee eikä tule luonnostaan niin ehkä vaan kakkujen leipominen ei oo mun juttu. :/

Oon miettinyt et ehkä muutkaan ei kaveroidu muitten kanssa ja kaikki tekee vaan omia töitään niin ei ole huono juttu olla yksin. Ja voisinhan mä vapaa-ajalla tavata muita kavereita. Tosin enpä nyt tiiä haluuks kukaan mun nykysistä kavereista tavata mua enää vapaa-ajalla. :/ Ajattelin valmistautua yksinäisyyteen totuttelemalla siihen viettämällä mahollisimman paljon aikaa koulussa yksin, mutta ehkä kuitenki vaan parempi nauttii näistä viimesistä hetkistä, ku kuitenkin ehin olla vielä monta vuotta yksin.

Voin kertoa salaisuuden: juuri kukaan ei ole yläasteella tai toisella asteella a) halukas b) kykenevä tutustumaan uusiin ihmisiin. Kaikilla on vanhat kaverit jostain päiväkoti-/ala-aste-ajoilta, joiden kanssa ollaan, koska ei osata eikä uskalleta tutustua muihinkaan. Toki poikkeuksia on, mutta vasta vanhempana yleensä motivoidutaan kunnolla tutustumaan uusiin ihmisiin kun muuttaa pois kotiseudulta tmv. Itse olin yläasteella ja lukiossa se jolla ei ollut kavereita, koska minulla ei ollut lapsuusajalta kavereita.

 

[Taivaansini]

Ton änkeytymisen sijasta kysyisin, saako tulla kuuntelemaan jonkun porukan juttuja. Siinä sitten kattelee vähän millaisia ihmisiä porukassa on ja pikkuhiljaa voi ruveta osallistumaan keskusteluun. Tilannetaju on aika jees kaikissa tilanteissa, et vaikka jos tilanne vaikuttaa siltä, et joku just avautuu jostain tosi henkilökohtaisesta niin menee mukaan vähän myöhemmin jne.

Okei... D: Voih, tää kuulostaa niin pelottavalta ja semmoselta, mitä en ikinä tee. Pitää siis tosiaan mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle. :(

 

[Taivaansini]

Voin kertoa salaisuuden: juuri kukaan ei ole yläasteella tai toisella asteella a) halukas b) kykenevä tutustumaan uusiin ihmisiin. Kaikilla on vanhat kaverit jostain päiväkoti-/ala-aste-ajoilta, joiden kanssa ollaan, koska ei osata eikä uskalleta tutustua muihinkaan. Toki poikkeuksia on, mutta vasta vanhempana yleensä motivoidutaan kunnolla tutustumaan uusiin ihmisiin kun muuttaa pois kotiseudulta tmv. Itse olin yläasteella ja lukiossa se jolla ei ollut kavereita, koska minulla ei ollut lapsuusajalta kavereita.

Aaa voi ei. :( Mut eikös kumminki amiksessa pitäis olla enemmän niitä joil ei oo kavereita siellä ennestään? Koska harvoja kavereita kumminkaan kiinnostaa samat alat eikä niitä eri alojakaan ees opeteta kaikissa kouluissa. Siis et esim. mul on vaan kaks kaverii jotka on menossa mikseen eikä kumpikaan oo kiinnostunut sen amiksen aloista minne mä oon menossa. Mut sit taas siellä minne ainakin toinen niistä on menossa on vaan oikeastaan yheltä alalta tiettyi koulutuksii, ku kaveri on kiinnostunut eläintenhoidosta ja siellä koulussa on sit kaikki tallit sun muut yms. eläimiä varten tarkotetut tilat niin siel on koulutuksina vaan johtaminen ja yrittäjyys, luonto- ja ympäristöala, maa- ja metsätalousala, puhtaus- ja kiinteistöpalveluala ja rakennusala. Ja mua kiinnostaa media-ala ja tekstiili ja muoti-ala ja koulut missä niitä opetetaan niin ei oo eläintenhoitoo. D:

Ja aika harvalla kavereista on samat urahaaveet tai koulut minne menee. Tai no riippuu toki. Lukioissa varmaan enemmän tota et on vanhat kaverit, etenki jos on joku perus lähilukio. Toisaalta lukioissa on kuulemma paljon kurssei silleenki ettei oman luokan tyypit oo siellä niin varmaan jotkut haluu kavereita silleen et kaikilla kursseilla olis edes joku. D:

Musta kyl tuntuu et mun kaikki kaverit on aikeissa hankkia uusia kavereita. D: Tai yhestä en oo kyl varma ku se menee vaan lähilukioon ja sinne menee sen hyvii kavereita ilmeisesti. Mut sit yks niin silläki on varmasti siellä lähilukiossa jo kavereita mutta se nyt vaan aina helposti tutustuu uusiin ihmisiin. Ja kaks muuta menee amiksiin ilman kavereita. Ja toinen niistä sano, että kyllä mä saan sen kolmen vuoden aikana kavereita, halusin mä tai en. Ja et koulussa on pakko olla muitten kaa ja muutki haluaa kavereita nii kyl ne tulee tutustumaan muhun. Mutta mä eb usko tota. D:

 

[varjojenmaa]

Aaa voi ei. :( Mut eikös kumminki amiksessa pitäis olla enemmän niitä joil ei oo kavereita siellä ennestään? Koska harvoja kavereita kumminkaan kiinnostaa samat alat eikä niitä eri alojakaan ees opeteta kaikissa kouluissa. Siis et esim. mul on vaan kaks kaverii jotka on menossa mikseen eikä kumpikaan oo kiinnostunut sen amiksen aloista minne mä oon menossa. Mut sit taas siellä minne ainakin toinen niistä on menossa on vaan oikeastaan yheltä alalta tiettyi koulutuksii, ku kaveri on kiinnostunut eläintenhoidosta ja siellä koulussa on sit kaikki tallit sun muut yms. eläimiä varten tarkotetut tilat niin siel on koulutuksina vaan johtaminen ja yrittäjyys, luonto- ja ympäristöala, maa- ja metsätalousala, puhtaus- ja kiinteistöpalveluala ja rakennusala. Ja mua kiinnostaa media-ala ja tekstiili ja muoti-ala ja koulut missä niitä opetetaan niin ei oo eläintenhoitoo. D:

Ja aika harvalla kavereista on samat urahaaveet tai koulut minne menee. Tai no riippuu toki. Lukioissa varmaan enemmän tota et on vanhat kaverit, etenki jos on joku perus lähilukio. Toisaalta lukioissa on kuulemma paljon kurssei silleenki ettei oman luokan tyypit oo siellä niin varmaan jotkut haluu kavereita silleen et kaikilla kursseilla olis edes joku. D:

Musta kyl tuntuu et mun kaikki kaverit on aikeissa hankkia uusia kavereita. D: Tai yhestä en oo kyl varma ku se menee vaan lähilukioon ja sinne menee sen hyvii kavereita ilmeisesti. Mut sit yks niin silläki on varmasti siellä lähilukiossa jo kavereita mutta se nyt vaan aina helposti tutustuu uusiin ihmisiin. Ja kaks muuta menee amiksiin ilman kavereita. Ja toinen niistä sano, että kyllä mä saan sen kolmen vuoden aikana kavereita, halusin mä tai en. Ja et koulussa on pakko olla muitten kaa ja muutki haluaa kavereita nii kyl ne tulee tutustumaan muhun. Mutta mä eb usko tota. D:

Joo olin ite massalukiossa, joten se voi selittää. Paljon myös tekee just se miten muut tuntee porukkaa koulustaan, jolloin tutustuminen uusiin tyyppeihin on helpompaa jos muut ei tunne vielä toisiaan ennestään.

 

[Mymmeli]

En kyllä osaa antaa siihen parempia vinkkejä et miten lähestyä tai alottaa juttelu mitä tässä keskustelussa on jo annettu. Mutta ite siitä juttelusta niin mua on ainaki helpottanu uusien ihmisten kanssa se ettei kysy pelkästään kysymyksiä ja vastaa kysymyksiin vaan siinä välissä reagoi siihen mitä toinen kertoo ja sit kysyy vaikka jatko kysymyksen. Esim. jos kysyt et onko toisella lemmikkejä ja hän vastaa et on koira niin sillon voi vaikka ensin kertoa vaikka että on ite haaveillu koirasta ja sit kysyä sen koiran rotua tai kauan se on ollu niillä. Ja sit kans kannattaa kysyä vaikka snäppiä tai muuta somea koska ainakin mun on helpompi tutustua snäpissä ja siitä snäppäilystä voi saada uusia puheen aiheita tai rohkeutta sit jutella jatkossa lisää livenä.

 

[Taivaansini]

En kyllä osaa antaa siihen parempia vinkkejä et miten lähestyä tai alottaa juttelu mitä tässä keskustelussa on jo annettu. Mutta ite siitä juttelusta niin mua on ainaki helpottanu uusien ihmisten kanssa se ettei kysy pelkästään kysymyksiä ja vastaa kysymyksiin vaan siinä välissä reagoi siihen mitä toinen kertoo ja sit kysyy vaikka jatko kysymyksen. Esim. jos kysyt et onko toisella lemmikkejä ja hän vastaa et on koira niin sillon voi vaikka ensin kertoa vaikka että on ite haaveillu koirasta ja sit kysyä sen koiran rotua tai kauan se on ollu niillä. Ja sit kans kannattaa kysyä vaikka snäppiä tai muuta somea koska ainakin mun on helpompi tutustua snäpissä ja siitä snäppäilystä voi saada uusia puheen aiheita tai rohkeutta sit jutella jatkossa lisää livenä.

Mulla itelläkin on helpompaa tutustuu viesteissä, mutta ku melkein kaikki vastaa aina viesteihin huonosti. Eli silleen lyhyesti ja silleen ettei siitä keskustelusta saa mitään irti. D:

 

[Mymmeli]

Mulla itelläkin on helpompaa tutustuu viesteissä, mutta ku melkein kaikki vastaa aina viesteihin huonosti. Eli silleen lyhyesti ja silleen ettei siitä keskustelusta saa mitään irti. D:

Tuo on kyllä ikävää, eikä siihen ite voi oikein vaikuttaa. Aina kuitenki kannattaa kokeilla, ehkä joukosta löytyy joku joka tykkää jutella somessa:)

 

[Taivaansini]

Tuli muuten mieleen, että ku mut pakotettiin riparille niin en ois halunnut sinne, ku tiesin viettäväni koko viikon yksin syrjäytyneenä. Ja sit ku sanoin siitä mun yhelle kaverille niin se sanoo et onhan siinä sen viikon lisäksi ne riparitapaamisetki, jolloin voi tutustuu(loppujen lopuks niitä kyl ehti tulla vasta yks ku ne peruttiin) ja sit se alko sanoo et ihminen on sosiaalinen ihminen ja yksinäisyyteen voi kuolla.

Ja mä yritin sanoo sille et enhän mä nyt siihen kuole, jos mä vietän viikon ilman kavereita, etenkin kun oon ollut pitempiikin aikoija yksinäinen, mut se vaan jatko ton jankkaamista. Sit se meni muiden meidän luokan tyttöjen luo ja käski yhen niistä sanoa mulle että "Ihminen on sosiaalinen eläin" vaikka en mä ollut mitään muuta väittänytkään?

Sit se tyttö sano, et Taivaansiniä varmaan vähän jännittää toi ripari, niinkuin varmasti kaikkia. Ja sit se sano "Ja ihminen on sosiaalinen eläin".

Ja siinä sitten nähtiin, kumpi oli oikeessa, kun enhän mä sieltä riparilta mitään kavereita saanut... Mä kyl oikeesti ennen riparii koitin miettii positiivisesti ja et ehkä mä saisin kavereit ja yritinki niin hyvin ku vaan pystyin mut en tiennyt et miten voisin tutustuu niin ei siitä mitään kaveruutta tullut. Kaikki tauot vietin vaan "yksin"(koska siellä samassa huoneessa oli aina joku 1-2 tyyppii mun lisäks) sängyssäni kännykkään näpräten.

Et en mä turhaan sitä sano, et en saa kavereita ainakaan, jos en tiiä miten, mut mun kaverit ei taida ymmärtää sitä. D:

 

[klovni]

No, mä just oon ujompi. D: Siis mitä voi ees jutella tuntemattomille? Ja musta tuntuis tosi oudolta ja ahistavalta ja pelottavalta vaan änkeytyä toisten keskusteluihin. En itekkään tykkää siitä, jos joku yhtäkkii änkeytyy keskusteluun ja alkaa pätee joistain asioista vaik ei ees ymmärrä kunnolla, mistä puhutaan. D:

No ei varmana onnistukaan ujommilta, niin kuin aiemmin totesinkin. Kysehän ei kuitenkaan ole pätemisestä, vaan ihan tavallisten asioiden juttelusta. Heitetää ny vaikka esimerkki että kuulee joittenki puhuvan kuinka kiva keväinen keli jo on, ni sitte heität siihe jotain kommenttia. Kyl mä ainakin käsitän pätemisen eri lailla. Ja tietenki muutenkin jos huomaa toisista, että ne haluis mieluummin olla keskenään, ni kannattaa toki jatkaa matkaa :D Tää vaatii siis myös jonkinlaista "ihmistuntemustaitoakin" :)