Taivaansini
Asiantuntija
- Liittynyt
- 4.2.2021
- Viestejä
- 1,860
- Reaktioarvo
- 1,422
Meil oli tänään koulukuvaus. Normaalisti se on syksyllä, mutta koronan takia siirrettiin ihan tänne loppukevääseen. Pelkään, että mun koulukuvat meni taas pieleen, ihan niinku aina. D: Ehkä joku luokkakuvista onkin mennyt paremmin, mutta totta kai se kuvaaja valitsee aina kaikille yhteiseksi kuvaksi sen, jossa joko silmät siristävät auringon valon takia, hiukset ovat huonosti, tai ryhti on huono. Ja siis luokkakuvissa kaikki yrittää aina olla tosi täydellisii ihan niinku kaikki olis täydellistä ja jokanen olis aivan virheetön. Mutta ei se oo niin ja ehkä sen takia niistä kuvista usein tuleekin huonoja.
Ja sit viel ku joutuu seisoo(vain lyhyimmät saa istuu ja mä oon pisimpien joukossa ja seison aina tosi tyhmästi) ja sit silmät menee vahingossa kiinni ja oon huono pitää ryhtii ja sit pitää ottaa joku semmonen leveä tekohymy lähes tuntemattomien ihmisten seurassa tietämättä edes, miten pitää käsiään.
Ja yksilökuvaukset... Nekin menee ihan pieleen aina. Ei ne kuvasta yhtään ihmisen persoonaa. Ja jälleen kerran pitää seistä, mikä ei ole lainkaan mulle luontevaa. Kuvaaja suosittelee kaikille ne samat asennot, joihin en ole yhtään tottunut. Siis en mäkään oo koskaan kädet puuskassa. Ei se oo yhtään mun tyyliä. Ja oli niin outoo nähdä mun kaverikin siinä asennossa. Ja niinku tommonen poseeraus ei vaan suju multa yhtään. Musta saa ihan kivoja kuvia tutussa seurassa, kun oon rennosti ja voin olla miten vain ja ottaa kuvaan mukaan vaikka laukun, jota pidän käsissäni.
Tuntuu, että noi yksilökuvaukset on jotain roolileikkiä. Kuvaaja antaa ihmisille uuden persoonan, jota kuvattava yrittää epätoivoisesti matkia. Kaikista ihmisistä pyritään tekemään mahdollisimman samallaisia kuvissa eikä niissä näy yhtään persoonaa, tai välttämättä edes tyylikkyyttä. Ainut minkä kuvasta näkee on väkisin väännetty tekopirteä hymy kasvoilla ja asento, millaisessa ei ikinä oikeasti poseeraisi. Ja luokkakuvissa taas leikitään jotain täydellisyysleikkiä. Ei siis ihmekkään etten oo koskaan tykännyt mun luokkakuvista eikä hirveen moni muukaan tykkää. No, mut mitä mieltä te ootte tästä ja ylipäätään koulukuvauksesta? Ja siis onhan se kuitenkin kiva muisto saada niitä kuvii, mut niin...
Ja sit viel ku joutuu seisoo(vain lyhyimmät saa istuu ja mä oon pisimpien joukossa ja seison aina tosi tyhmästi) ja sit silmät menee vahingossa kiinni ja oon huono pitää ryhtii ja sit pitää ottaa joku semmonen leveä tekohymy lähes tuntemattomien ihmisten seurassa tietämättä edes, miten pitää käsiään.
Ja yksilökuvaukset... Nekin menee ihan pieleen aina. Ei ne kuvasta yhtään ihmisen persoonaa. Ja jälleen kerran pitää seistä, mikä ei ole lainkaan mulle luontevaa. Kuvaaja suosittelee kaikille ne samat asennot, joihin en ole yhtään tottunut. Siis en mäkään oo koskaan kädet puuskassa. Ei se oo yhtään mun tyyliä. Ja oli niin outoo nähdä mun kaverikin siinä asennossa. Ja niinku tommonen poseeraus ei vaan suju multa yhtään. Musta saa ihan kivoja kuvia tutussa seurassa, kun oon rennosti ja voin olla miten vain ja ottaa kuvaan mukaan vaikka laukun, jota pidän käsissäni.
Tuntuu, että noi yksilökuvaukset on jotain roolileikkiä. Kuvaaja antaa ihmisille uuden persoonan, jota kuvattava yrittää epätoivoisesti matkia. Kaikista ihmisistä pyritään tekemään mahdollisimman samallaisia kuvissa eikä niissä näy yhtään persoonaa, tai välttämättä edes tyylikkyyttä. Ainut minkä kuvasta näkee on väkisin väännetty tekopirteä hymy kasvoilla ja asento, millaisessa ei ikinä oikeasti poseeraisi. Ja luokkakuvissa taas leikitään jotain täydellisyysleikkiä. Ei siis ihmekkään etten oo koskaan tykännyt mun luokkakuvista eikä hirveen moni muukaan tykkää. No, mut mitä mieltä te ootte tästä ja ylipäätään koulukuvauksesta? Ja siis onhan se kuitenkin kiva muisto saada niitä kuvii, mut niin...