Seurustelu Erosin poikaystäväst ja nyt oon yksinäinen ku ei oo kavereit

[Likka123]

Eli erottii joskus joulukuun alus, palattii yhteen pari viikkoo sit ja erottii taas viikko sit. Syy oli se, et hän ei tehny muo onnelliseks/en kokenu et hän oikeesti haluis olla mun kans/en kokenu et hän rakastais mua yli kaiken. Hän pisti kaiken muun mun edelle eli en ollu prioriteetti. Haluun jonku joka haluu olla mun kans ja tekee itse aikaa mulle eikä et minä joudun kyselee ja venaa ja odottaa. Ja hän kohteli mua ihan eri taval ku muit läheisiään/kavereita. Jos mä soitan ja kysyn et nähääks ni hän vastas et ei ku pitää opiskella. Hänen kaveri soitti ni hän vastas et ehkä sitä vois pitää tauon eikä sit enää palannu asiaan ku seuraavana päivänä. Ja perusteli mulle sitä et hän saa olla kenen kanssa haluaa jne. Tottakai saa, mut voisko mulle sit kertoo totuuden eli et aikaa on, mut hänt ei kiinnosta nähä just mun kans. Mun kanssa hän oli aina myös tosi vakava ja ystävien kans rento ja hauska. Sit ku koitin selittää näit mun tunteit ja haluun vaa et hän on rehellinen ja tietää mitä ajattelee ni suuttu ja päätti et meijän kannattaa erota.
Mut tottakai mäkin olin raskas ku en antanu yhtää tilaa vaa koko ajan vaadin selityksii hänen ristiriidoil ja aiheutin konfliktei eli riitoja, koska oikeest ainoo millon koin et hän rakstaa tai haluu olla mun kans oli sillon ku hän vaivautu sovittelee ne.
Mut joo. Haluisin vaa jonku jonka kans ois kivaa ja helppo olla. Joku joka ottais mun tunteet huomioon ja oma-aloitteisesti haluis nähä mua ja muistais merkkipäivinä. Tält tyypilt tuli aina joka ikinen lahja 2 viikkoo myöhäs.
Mut joo, erottii siis ja päätettii olla ystävii koska sitä me oltii aikasemmin ennen ku alettii seurustelee virallisest. Mut hän välttelee mua ja on aina kauheen vaivautunu jos meen juttelee sil koulus. Selittää samaa et ei oo aikaa ja näkee muiden kavereiden kans. Ja sit jos sanon sille et mua harmittaa ku ei olla nähty ni ei hänt kiinnosta. Jos sanoisin et ei sit olla kavereita ku ei hän tee mitää eforttii ni hän ois vaa et ok ja keskittyis muuhun elämään.

Mut ei mul oo muitakaan kavereit ni mitä mun pitäs tehä?

 

[meikä]

no kuulostaa aika kakkapäältä tuo tuollainen. Mut se on hyvä, että itekin jo tiedostat, ettet ehkä ollut se kaikista helpoin kumppani. Sanoisin, ettei sun kannata yrittää väkisin roikkua siinä, et jos se ei halua olla sun kanssa vapaa-ajalla tms, niin älä säkään yritä turhia. Ja joo, mä tiiän kuinka haastavaa on, kun ei oo kavereita, mut sun pitää ite kuitenkin yrittää tehä asialle jo tain ja yrittää mennä muiden mukaan. Koska jos sä jäät vaan nurkkaa nököttämään, niin ei siitä mitään tuu. Ei ne kaverit tipu taivaasta.

 

[Likka123]

no kuulostaa aika kakkapäältä tuo tuollainen. Mut se on hyvä, että itekin jo tiedostat, ettet ehkä ollut se kaikista helpoin kumppani. Sanoisin, ettei sun kannata yrittää väkisin roikkua siinä, et jos se ei halua olla sun kanssa vapaa-ajalla tms, niin älä säkään yritä turhia. Ja joo, mä tiiän kuinka haastavaa on, kun ei oo kavereita, mut sun pitää ite kuitenkin yrittää tehä asialle jo tain ja yrittää mennä muiden mukaan. Koska jos sä jäät vaan nurkkaa nököttämään, niin ei siitä mitään tuu. Ei ne kaverit tipu taivaasta.

Juu, mut en tiiä mist niit kavereit hankkii. Oon niin pienest koulust et kaikki tuntee kaikki ja nyt 3 vuoden lukio ajan jälkeen ois vähä outoo mennä mukaa ja olla sillai "nyt teidän seura kelpaakin ku ei oo enää poikaystävää". Plus lukuloma alko ni en nää ketää enää koulus enkä tiiä onks viestin/snäpin lähettäminen liian outoo. Oon kans oppinu ettei kukaa tykkää sellasist tuppautujista. Et jos sut halutaan mukaan ni sut pyydetään. Oon kans aika awkward isois porukois ku en tiiä mitä sanoo ja itsestään selvyyksien laukominen saa mut näyttää bimbolta. Mut sit jos vaa kuuntelen ni oon tuppisuu.

 

[Maisie]

Tutustu snäpis tai muilla paikkakunnil tai alota joku harrastus ku korona laantuis. Ees se et on netis joku kelle jutella nii auttaa. Mul on kavereita mut ei sellasia kavereita joiden kans hengailisin. Silti oon tilanteeseeni ihan tyytyväinen