Tuntuu et aivan jokainen asia mus jotenkin vaa taistelee tän maailman kanssa. Kaikki mun ominaisuudet törmää tän kulttuurin kanssa ja siitä syntyy pelkästään kipuu mulle.
Esim sukupuoli. Oon nyt about vuoden, varmaan pidempäänkin ainakin sillee lowkey, miettiny mun sukupuolta ja ajatellu olevani muunsukupuolinen, vaikka tiedän etten ole. Mä tiedän että oon tyttö. Se ei itsessään sinänsä ole mulle ongelma, ei mua edes kiinnosta koko asia. Sukupuoli yleensäkin on ihan turhaa. Mutta se miks mä en tuu toimeen tän asian kanssa, ni mä en oikeesti näe sitä asiaa niin että nainen voi olla millanen tahansa. Niinhän se pitäs olla mut mä en oo koskaan, IKINÄ, tuntenu oloani kotoisaks tässä sukupuolessa. Varsinkaan jos ajattelen liikaa. Mä oon myös täysin varma että sillä on tekemistä sen kanssa että tykkään myös tytöistä. En todellakaan tunne olevani nainen, kaukana siitä. Ja toihan periaatteessa kuulostaa siltä että se ei sitten olis mun identiteetti, mut kyllä se on, mä oon tottunut siihen että oon nainen ja mä oon, mut mä en oo koskaan tuntenu että olisin. Ja mä oon varma että se johtuu siitä kuinka paska oon esittää tätä roolia. En nää sukupuolta muuna kuin esityksenä. Se on niin feikkiä. Silti mä oon nainen. Mut en varmaan koskaan tuu kokee että kuuluisin siihen sukupuoleen. Ja silt must on tuntunu aina. Tuntuu että ollakseen nainen on pakko esittää jotain. Vai en tiedä onks toi sitte joku agender juttu vai ei, mut en usko kyl. Mä luulen et oon vaa nainen jolla on iha helvetin ongelmallinen suhde itteensä ja sukupuoleensa ja kaikkeen mitä on.