Aihe vapaa Must tuntuu et vihaan ihmisiä päivä päivältä enemmän

[qualitymonkey]

Ihan sama mistä asiasta on kyse niin se tuntuu ylitsepääsemättömän vaikeelta ja joudun käymään taistelua siitä että pystynkö olla minä vai pitääkö mun olla joku muu. Jokainen asia mussa on sellast etten kuulu tänne. Jokainen. Asia. Ei ihme ettei mulla oikein ole ystäviä, ei yhtään ystävää ainakaan joka ymmärtäis mua. Siis on mulla ystäviä mut kukaan niistä ei tajuu mitään. Ne on kivoja, mutta ne ei nää sitä milt must tuntuu.

 

[Skeletor]

Vihaan kaikkia ja kaikki vihaavat minua?

 

[qualitymonkey]

Tuntuu et aivan jokainen asia mus jotenkin vaa taistelee tän maailman kanssa. Kaikki mun ominaisuudet törmää tän kulttuurin kanssa ja siitä syntyy pelkästään kipuu mulle.

Esim sukupuoli. Oon nyt about vuoden, varmaan pidempäänkin ainakin sillee lowkey, miettiny mun sukupuolta ja ajatellu olevani muunsukupuolinen, vaikka tiedän etten ole. Mä tiedän että oon tyttö. Se ei itsessään sinänsä ole mulle ongelma, ei mua edes kiinnosta koko asia. Sukupuoli yleensäkin on ihan turhaa. Mutta se miks mä en tuu toimeen tän asian kanssa, ni mä en oikeesti näe sitä asiaa niin että nainen voi olla millanen tahansa. Niinhän se pitäs olla mut mä en oo koskaan, IKINÄ, tuntenu oloani kotoisaks tässä sukupuolessa. Varsinkaan jos ajattelen liikaa. Mä oon myös täysin varma että sillä on tekemistä sen kanssa että tykkään myös tytöistä. En todellakaan tunne olevani nainen, kaukana siitä. Ja toihan periaatteessa kuulostaa siltä että se ei sitten olis mun identiteetti, mut kyllä se on, mä oon tottunut siihen että oon nainen ja mä oon, mut mä en oo koskaan tuntenu että olisin. Ja mä oon varma että se johtuu siitä kuinka paska oon esittää tätä roolia. En nää sukupuolta muuna kuin esityksenä. Se on niin feikkiä. Silti mä oon nainen. Mut en varmaan koskaan tuu kokee että kuuluisin siihen sukupuoleen. Ja silt must on tuntunu aina. Tuntuu että ollakseen nainen on pakko esittää jotain. Vai en tiedä onks toi sitte joku agender juttu vai ei, mut en usko kyl. Mä luulen et oon vaa nainen jolla on iha helvetin ongelmallinen suhde itteensä ja sukupuoleensa ja kaikkeen mitä on.

 

[qualitymonkey]

Vihaan kaikkia ja kaikki vihaavat minua?

Mm

 

[qualitymonkey]

Tuntuu et aivan jokainen asia mus jotenkin vaa taistelee tän maailman kanssa. Kaikki mun ominaisuudet törmää tän kulttuurin kanssa ja siitä syntyy pelkästään kipuu mulle.

Esim sukupuoli. Oon nyt about vuoden, varmaan pidempäänkin ainakin sillee lowkey, miettiny mun sukupuolta ja ajatellu olevani muunsukupuolinen, vaikka tiedän etten ole. Mä tiedän että oon tyttö. Se ei itsessään sinänsä ole mulle ongelma, ei mua edes kiinnosta koko asia. Sukupuoli yleensäkin on ihan turhaa. Mutta se miks mä en tuu toimeen tän asian kanssa, ni mä en oikeesti näe sitä asiaa niin että nainen voi olla millanen tahansa. Niinhän se pitäs olla mut mä en oo koskaan, IKINÄ, tuntenu oloani kotoisaks tässä sukupuolessa. Varsinkaan jos ajattelen liikaa. Mä oon myös täysin varma että sillä on tekemistä sen kanssa että tykkään myös tytöistä. En todellakaan tunne olevani nainen, kaukana siitä. Ja toihan periaatteessa kuulostaa siltä että se ei sitten olis mun identiteetti, mut kyllä se on, mä oon tottunut siihen että oon nainen ja mä oon, mut mä en oo koskaan tuntenu että olisin. Ja mä oon varma että se johtuu siitä kuinka paska oon esittää tätä roolia. En nää sukupuolta muuna kuin esityksenä. Se on niin feikkiä. Silti mä oon nainen. Mut en varmaan koskaan tuu kokee että kuuluisin siihen sukupuoleen. Ja silt must on tuntunu aina. Tuntuu että ollakseen nainen on pakko esittää jotain. Vai en tiedä onks toi sitte joku agender juttu vai ei, mut en usko kyl. Mä luulen et oon vaa nainen jolla on iha helvetin ongelmallinen suhde itteensä ja sukupuoleensa ja kaikkeen mitä on.

Must tuntuu et sukupuolen ei edes pitäs tarkottaa mitään actually. Eihän se oikeestaan tarkotakaan. Tai en mä tiedä. Tai siis sen ei pitäs basically tarkottaa muuta ku: biologinen sukupuoli, sukupuoli-identiteetti, juridinen sukupuoli, kaikki nää tämmöset mut ei pitäs olla yhtään ainutta asiaa mitä esim naisten tai miesten pitäs tehä. Ei mitään pukeutumisee liittyvii odotuksia tai yhtää mitää. En jaksa enää tuntee olooni paskaks tän suhtee.

En mä tiedä, toisaalta välillä tuntuu niiku mulla ei ees ois sukupuolta. Mutta en usko että se johtuu siitä että olisin agender. En vaa haluu olla kaiken tän vanki. Koska se on vaa pelkkää performanssia. Tai ehkä oonkin agender. En ainakaan jaksais ajatella itseäni aina vaan sukupuolen kautta. En mä oikeesti tiedä mikä mä oon. Probably vaan joku kasa paskaa :) must tuntuu vaa et kumpi tahansa sukupuoli on sellai vankila joka rajottaa ja määrittää kaiken sussa.

 

[qualitymonkey]

Must tuntuu et sukupuolen ei edes pitäs tarkottaa mitään actually. Eihän se oikeestaan tarkotakaan. Tai en mä tiedä. Tai siis sen ei pitäs basically tarkottaa muuta ku: biologinen sukupuoli, sukupuoli-identiteetti, juridinen sukupuoli, kaikki nää tämmöset mut ei pitäs olla yhtään ainutta asiaa mitä esim naisten tai miesten pitäs tehä. Ei mitään pukeutumisee liittyvii odotuksia tai yhtää mitää. En jaksa enää tuntee olooni paskaks tän suhtee.

En mä tiedä, toisaalta välillä tuntuu niiku mulla ei ees ois sukupuolta. Mutta en usko että se johtuu siitä että olisin agender. En vaa haluu olla kaiken tän vanki. Koska se on vaa pelkkää performanssia. Tai ehkä oonkin agender. En ainakaan jaksais ajatella itseäni aina vaan sukupuolen kautta. En mä oikeesti tiedä mikä mä oon. Probably vaan joku kasa paskaa :) must tuntuu vaa et kumpi tahansa sukupuoli on sellai vankila joka rajottaa ja määrittää kaiken sussa.

Jaaha en näköjään sitten vieläkään tiedä oonko nainen vai agender. Ei kiesus. En vaan samaistu naisiin. En sitten yhtää. Tai joskus joo, kai. Emmä tiiä. Tuntuu et sukupuoli on vaa valetta :D se tuntuu joskus musta vähän samalta kuin vaikka ihmiset joilla on korkee libido. Molemmista vaan välillä ajattelen sillee et sellasten ihmisten on pakko feikata. En tajuu kui kukaa voi tuntee sillee. En vaan käsitä.

Mut sit kuitenki se miks en haluu sanoo et oon agender on se että välillä tosiaan mä oon ihan ok sen kanssa että käytän itsestäni sanaa nainen. En mä sillonkaan välttämättä koe sopivani siihen muottiin. Mutta ei mua haittaa sanoa että oon silti nainen. Mut sit vaa välillä tuntuu siltä et agender on enemmän accurate koska koko sukupuolen käsite tuntuu feikilt. Ku jotenkin vaa nainen ja mies ei tavallaan tarkota mitään. En tajuu miksen voi olla vaa ihminen, mut sit kuitenki välillä oon ihan ok tän kaa.

 

[qualitymonkey]

Ja periaatteessa jos se tunne vaihtelee ni voisin olla esim genderfluid tai girlflux mutta ne ei vaan toimi mulle. En tiiä miks. Varmaan siks etten haluu mitään tollast monimutkasta, tavallaa jos vois olla vaan yhtä asiaa silleen selkeesti. Joko nainen tai agender ei mitään vitun välimuotoja. Sama homma demigirlin kanssa, ei se tunnu silt et se tarkottaa mitään. Mun aivot ei pysty käsittelemään tollasia monimutkasia labeleit, mulle se pitää olla vaa selkeetä ja yksinkertasta. Niiku esim. Aseksuaali. Sekin on selkeempi, vaikka saattaisin ehkä olla enemmän siinä rajoilla, mutta en todellakaan tykkää monimutkasista luokitteluista kuten gray-ace, sekään ei vaan pidemmän päälle taida toimia. Mut en mää vaan tiedä et oonko mä sukupuoleton vai nainen. Hm. Ehkä mun ei tarvi olla kumpikaan lol mutta kun sitä asiaa vaan tarvii joka paikassa niin sitä pitää ajatella :) ei tässä maailmassa voi elää ilman että pitää miettiä tota.

 

[qualitymonkey]

Ja se mikä on ihan vitun outoa ni mulle on nyt viime aikoina tullu "dysforiaa" mun nimestä? Joka on tietty naisen nimi. Se ei tunnu pahalta mut se tuntuu oudolta. Sillee niiku en olis sitä sukupuolta. Jotenki se vaa tuntuu etten olis nainen enkä mies. Mut ehkä tää on vaa jotai... Emt. En tiiä kumpi nyt on sit se mun todellinen sukupuoli-identiteetti ja kumpi on valetta.

Ja siis on mulla kai aiemminkin ollu sellanen outo olo, ei koskaan paha olo, koska mun nimi on aina tuntunut ihan kivalta ja silleen omalta, mut se vaa on tuntunut hassulta, just niiku en olis sitä sukupuolta silti. Ja passin sukupuolimerkintä kans tuntuu ja tuntu jo vuosia sitten oudolta. Muistan ku katoin sitä ja olin sillee "miten täs voi lukee f". Ei se pahalta kai tuntunu sekään, mut se vaan oli niin hassuu. Sillee "miten minä voin olla nainen, ei kuulostaa multa". Ja yläasteella kerran joku opettaja sano mulle ja mun kavereille "tytöt" ja olin sillee what okei muut ihmiset näkee mut tyttönä mut otin sen myös kohteliaisuutena ja olin ilonen siitä koska mul oli aina se tunne et näytän pojalt enkä ollenkaan tytölt. Mut silti must ei varmaan sillonkaan tuntunu tytöltä, eikä varmaan pojaltakaan. :D jaahas.

 

[qualitymonkey]

Ei tota asiaa varmaan oikeen voi tietää koskaan xDDDDDDD jotkut asiat kuulostaa siltä että olisin tyttö ja jotkut siltä että olisin sukupuoleton (tai niiku jotai sinnepäi). Joinakin hetkinä taas tuntuu että _tarviin_ miehen kehon, mutta toi on kai tullu vasta nyt viime aikoina, en muista että oisin mitenkään vuosia sitten jo huomannu tämmöstä. Joten luulen et se johtuu ehkä jostain muusta niinpä igooraan sen asian, koska se tuskin tarkottaa mitään. Jotenki tavallaan tuntuu siltä että mun true gender identity olis basically vaan sukupuoleton mut et ehkä mä jotenki yritän sulautua tähän maailmaan olemalla jotain sukupuolta??? Ehkä? Ehkä se johtuu vaa siit. En mä kyllä siltikään tiedä että mitä vittua.

Mut mä luulen et täs on varmaa kyse myös yhteiskunnasta sillee et jos ny oisinki sukupuoleton mut totta kai mut on aina nähty tyttönä ja mua on aina sanottu tytöks. Miinus ne muutamat kerrat kun mua on sanottu pojaks :D en mä tiedä mun on vaikee sanoo et mikä siin on se ero. Et oonks mä tyttö vaan siks et must on tehty sellane. Mahdotonta sanoo kumpi on se todellinen identiteetti.

 

[qualitymonkey]

Mutta ei tän kesun ollu tarkotus olla vaan sukupuoli-identiteettimölinää. Vaan valitusta kaikesta tästä laajemminkin. Mutta en vaa jaksa kirjottaa ku kaikki on niin masentavaa muutenki. En voi missään olla oma itteni, rääh

 

[qualitymonkey]

Huoh ja joka kerta joudun selittää saman asian kaikille kavereilleni: en pysty liikkuu himast mihinkään. Mä mielelläni liikkuisin mut ku se ei oo vaa vittu mahollista, sori. Paras mihin pystyn on käydä tyyliin lähikaupassa ja lenkillä ja tämmöstä, mutta ei, mä en pysty mennä bussilla Helsinkiin, sitä on turha kysyä. En mä tätä tahallaan tee mä en vaan pysty. Miksei sitä voi tajuta.

Ja must tuntuu et päivä päivältä enemmän pelkään. Niiku esim just helsinkiin menoo. Ei se oo niin paha jos on omassa kaupungissa mutta se että pitää kestää pitkä bussimatka päästäkseen sinne helsinkiin jne niin ei vaan vittu toimi. Ehkä eri asia olis jos kaverit pystyis näkee täällä mun lähellä, se olis siedettävämpää vaikka ei sekään mukavaa kyllä oo.

 

[qualitymonkey]

Lol ahdistaa niin paljon kaikki en kestä enää. En kestä enää sitä kuka oon (vai oonko ees kukaan). En vaan kestä. En yksinkertaisesti osaa olla oikeanlainen. Kaikki on ihan kusipäitä, en jaksa enää tätä. En oo ikinä riittävän hyvä.