Aihe vapaa nimen antaminen jonkun toisen mukaan

[haituvainen]

mikä on mielipiteenne kyseisestä tavasta? mie en oikein tykkää D:
ymmärrän sen kyllä jossain määrin, että joku haluaa antaa lapselleen vaikka toiseksi nimeksi rakkaan äitinsä kolmannen nimen tmv. (vaikken ehkä ite antaskaan lapselleni mitään suvussa olevaa nimeä), mutta siinä pitäs tosiaan olla joku raja.
tiiän nimittäin yhen perheen, jossa lapsi on nimeltään pikku-lauri, hänen isänsä on isä-lauri ja ukki taas ukki-lauri (ei se ihan tismalleen noin menny, mut pointtina se, että kaikilla on sama nimi mutta eteen tulee joku ton kaltanen sana erottamaan heidät toisistaan). ja muutin siis tuon nimen bustausvaaran takia, joten he ei oikeesti oo lauri-nimisiä.
ihmetyttää kovasti, että a) eikö tuo oo heistä epäkäytännöllistä, kun on kolme samannimistä ja b) miksi ylipäätään pitää antaa kolmelle eri ihmiselle sama nimi ja vielä etunimenä? kaikki me ollaan kuitenkin yksilöitä, joten en ite ainakaan haluis olla samanniminen ku äiti ja mummo.

 

[Skeletor]

Itse ole aina ajatellut, että annan pojalle suvussa kulkevan nimen toiseksi tai kolmanneksi nimeksi, koska se on perinnenimi (Kalevi). Ja vaikka se ehkä satuttaisi nyt siskontyttöjäni niin silti antaisin heidän edesmenneen isänsä mukaan pojalle toiseksi nimeksi tämän miehen nimen, koska hän oli ehkä kiltein ja hyväsydämisin mies jonka olen koskaan tavannut.

Mutta tuo, että aiheuttaa häiriöitä jos jollakulla tutulla on sama nimi? Olkoot mielestäni. Jos jollain kaverin siskon lapsella on joku "Erno" nimenä niin se ei estäisi nimetä lastani yhtä dillesti.

 

[Vikatikki]

Mun nimi on mun äidin toinen nimi, ei häiritse koska tykkään mun nimestä ja sen harvinaisuudesta eikä mun nimeä yhdistetä äitiin koska eihän moni sen toista nimeä tiedä. Ajatuksesta en silti tykkää ja ite en tuolla tavalla ketään nimeäis, ainahan voi vaikka mennä välejä ja poikki ja sit ois varmasti ikävää olla nimetty henkilön mukaan jonka kanssa on käyny ikävästi. Mäkään en ole toisen puolen suvun kanssa väleissä ja voin kuvitella sen inhon jos oisin saanu nimeni sieltä.
Yhteisistä etunimistä en tykkää, epäkäytännöllisiä ja kummallisia.

 

[Taivaansini]

Jos on sama etunimi niin ei hirveen kiva, mutta se että nimi on tullut jostain suvusta(mielellään kauempaa, kuin iskältä tai äiskältä) ja se annetaan vaikka toiseksi tai kolmanneksi nimeksi on ihan ymmärrettävää ja on mielenkiintoista, että sillä nimellä on jokin historia. Iteki saattaisin tota jälkimmäistä tapaa joskus käyttää lapsen nimen keksimisessä, mutta etunimeksi haluaisin aina lapselle jonkun ihan oman.

 

[Myrskyvaroitus]

Nojaa itelle sillä ei kyllä ruukaa olla väliä, toki en kyllä omille lapsille ensimmäisenä rupiais laittaa vanhempien nimiä 🤨 On se ehkä vähän hassu ajatus, mutta jos ite tykkää niin tehä eikä se nimen saajakaan mitenkään asiaa paheksu nii antaa mennä
Tai niinku meinaan et kyllähän sen nimen voi aina ite vaihtaa jos alakaa häiritsemään 🤷🏻‍♀️

 

[Tulisydän]

Hmm. D:

Tämmönen...

tiiän nimittäin yhen perheen, jossa lapsi on nimeltään pikku-lauri, hänen isänsä on isä-lauri ja ukki taas ukki-lauri (ei se ihan tismalleen noin menny, mut pointtina se, että kaikilla on sama nimi mutta eteen tulee joku ton kaltanen sana erottamaan heidät toisistaan).

...on jo aika hassua munkin mielestä. xd
Mutta taas sitten, ite esim. sain oman etunimeni erään edesmenneen lähisukulaisen toisen nimen mukaan, ja mun mielestä se oli oikein hyvä ajatus.