No vittu sain screenshotin siit mut se on vitu epätarkka xd tarviin hyvälaatuisen version 😌 ok emmä tiiä mistää mitää katoin ton areenast siis kokonaan uudelleen ja D::::::: muutenki vaa en kestä enää tätä
Siis
En ymmärrä mikä siinä on etten koskaan pääse tosta yli yhtään
Ihan ku mä tietäisin koko miehestä edes mitään mut silti se on elämäni suurin rakkaus tai ainakin suurimpia
Jotenki huvittavaa mut sattuu se et toi jakso oli about yhtä kaoottinen ku leikin varjolla ja mitä näitä nyt muit onkaa :D fläsäreit alkuvuoteen hieman.
En oikeesti vaan tajuu tätä siis enää. Mikä on se syy miks timppa on tämmöne keissi. Miks en voi ees elää tän asian kaa. Mist nää tunteet oikeen tulee ja miks ne on näin voimakkaita. Ilmeisesti vaa rakkaus sit on tämmöstä ku se syttyy. Ilman mitään syytä. Ei oo oikeasti mitään järkevää syytä sille että miks mulla on nää tunteet timoo kohtaan. Ei yhtään järkevää syytä mut niin se vaa on.
Noniin. Ja sitten. Nyt onki sit mielenkiintoista.
Todella mielenkiintoista. Puhuin vähän äitin kanssa ja se oli nähny yhtä mun ihastusta/entistä ihastusta. Tykkäsin siitä aivan helvetin paljon, olin niin rakastunu että ei oikeesti tosikaan. En tiedä puhuko se ihan mitä sattuu vai olikse totta mut se oli selittäny jotai et hän kuolee pian tms. Ja siis must tuntu et mun aivot meni tilttiin. Jos se oikeasti on niin et se tekee kuolemaa niin mä en tiedä mitä mulle tapahtuu. Mä en todellakaan tiedä mitä mulle tapahtuu. Mut samalla. Samalla mä en rakasta sitä enää samal taval. Timppa on mulle maailman tärkein, mut mua siitä huolimatta pelottaa. Mä en haluis sille ihmiselle tollasta. Ja mä en haluais ite joutuu kärsimään. Viel ku en uskalla sanoo vanhemmille että mä oikeasti rakastin sitä tai jotain. Sit jos se kuoleeki pian ja saan kuulla siit ni alan varmaa itkee ja sit ne ihmettelee. Eiks mun pitäis sanoo jossai vaihees muutenki et oon tykänny siit mut en silleen enää.
Koska mä vittu oikeasti rakastin sitä. Ei se ehkä sama asia oo ku timppa mut kyllä mä silti sitä rakastin. Muistan ku tapasin sen ja rakastuin ihan vitusti siihen iha salamana. En edes tunne sitä kovin hyvin. Mut mä tiedän että mun tunteet oli/on aitoja
Mä en käsitä miten mä selviän. Jos se nyt on delaamassa niin mä en ymmärrä oikeasti enää miten kestän. Ja kelle mä puhuisin? Vanhemmilleko? Kavereille? Miten mikää voi mua auttaa sit jos se delaaki?
Toisaalta en haluu ajatella sitä mut silti tuntuu et mun aivot sanoo vittu seis.
Ainut asia joka mua lohduttaa on se että rakastan timppaa ja se on mun elämäni rakkaus. En kyllä haluais... Tää on niin vitun paha case.
Kuuntelen yhtä täysin timppaan liittyvää biisiä täl hetkel. Tää iskee pahasti:
"Could never live without you
But i guess i'll have to
You're gone, gone, gone"
Tää osu nyt tähän hetkeen tosi vahvasti sen ihmisen takii. Se on silti aina jollain tasolla mun rakas. Se ihminen
Mutta sitten taas kun tää on timpan biisi ni jotenki se symboloi myös sitä kuinka kaikesta huolimatta timppa on se jota rakastan. Edelleen.
Nää tunteet on käsittämättömän suuria
Kuuntelin tätä sillon ihan alussa, tammikuussa kai. Ja en ees muista miten löysin koko biisin. Mut se heti tuntu silt et se liittyy timppaan. Ja siitä lähtien se on ollu timppa-biisi. Mä en vaan voi sanoilla kuvata näitä tunteita sitä kohtaan. Must välil vaan tuntuu et timppa on se mun elämän ainut true rakkaus. Vaikka eihän se sinänsä oo ainoo. Mut.. no. Timo on kuitenkin timo, eihän siitä pääse mihinkään. Vaikka kuinka tyhmältä se tuntuukin. Niin silti. On muutama näitä jotka on ollu kaikista pahimpia. On timppa, on jarppi ja on villu. Ja sitten on muut.
Siitä huolimatta mä pelkään vitusti. Jos se yks menee nyt delaamaan. Mä toivon et se höpis jotai omiaan. Vaikka en muutenkaan sitä juurikaan näe mutta oikeesti must tuntuu et oon jossain shokissa nyt. Tää ei oo yhtään fine. Ei yhtään. Mulle tuli jo melkein sellanen olo että mä en pysty oikeasti hengittää enkä kävelee yhtään askelta eteenpäin enkä sanomaan sanaakaan ja tuntu et kaikki vaa pysähty ja meni ihan seis. Mul on vieläkin sellanen olo että mä en tajua mitään. En mitään. Ehkä mä oon jotenkin shokis siitä. Outoo ku samal on sellanen shokki ja yms mut silti samal sellane "mitä sitte" olo. Mut ehkä en tajunnu sitä viel. Tai en tiiä. Toisaalta selvisinhän mä mun vaarinki kuolemasta. Ja nii. En tiiä tää on ihan vitu outoo mut.. emt.
Jotenki samal tuntuu et timppa pitää mut järjissään kaiken tän kanssa mut silti se on just päinvastoin, et se nimenomaan on se joka vie mult sen järjen lopullisesti :D mä niin rakastan sitä ihmistä. Tää on ihan vitun ahdistavaa ja sairasta.
Siis kun ei se edes ole sairasta mut must tuntuu siltä, kiitos elämä taas.
No, puhuin äidin kanssa vähän muustakin, en varsinaisesti niin timpasta mut vähän sillee et sanoin et must tuntuu et mus on jotai vikana. Se liitty timppaan ja muuhunki, mutta en sanonu muuta ku sen et must tuntuu et mus on jotain vikana. Ja siltä se tuntukin. Et mus on OIKEESTI jotain vikana. Mut sit äiti sanoi että eikä oo. En tiedä, ehkä mä uskoin sen. Ehkä. On kyl silti vähän outo olo vielki. No, sit puhuttii viel mun kavereist jotain ja sanoin siitä et mun mielestä se on ahdistavaa kun ne aina joskus sanoo et "onks sul jo joku" ja "mä haluisin et sul ois joku" yms. Ni sit valitin siit äidille ja jotenki et se on painostavaa. Sit sanoin siitä että kaikki noi tyypit mitkä on mua yrittänyt iskee et mua ei vaa kiinnosta. Sit se sano jotai et nii no ku ne on sen ikäsiiki. Sit mä en ees muista mitä sanoin, jotenki tuntuu et meinasin alkaa nauraa ja olin jotenki et ".... Nii no ei se ikä nyt ehkä niin haittaa silleen" :D: oikeesti 😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭 en ees tiiä mitä sopersin siin mut must tuntuu et oon vaa yks vitun pettymys. Siis ne tyypit, kukaa niistä ei oo kai ollu ees mikää 50. Nii mitä äitiki sanois jos se tietäis että tykkään timpasta? Se on sentään 58v.
(Ja nyt..... "Vaikken enää koskaan näkis sinua/sä tuut aina oleen osa minua" joo KIITOS vaan. Ymmärrettiin jo. Ymmärrettiin jo että en unohda sitä ihmistä koskaan, ei vittu. Ja kohta en ehkä näe sitä enää koskaan, joo ymmärretty on.)
Mutta takas timppaan ja siihen mistä kirjotin. Ni jotenki tää on vaan ihan liikaa nyt. Ja mä meinasin sanoa äitille et mä tykkään timpasta. Mut en sit sanonu. Tai meinasin kans sanoo jotain et tykkään lähinnä julkkiksista et mä en senkää takii jotenki kiinnostu jostai random tyypeistä tarpeeks. Puhuin kaikkee et ei mul vaa tuu niihin semmost oloo et vau nyt mä tykkään tosta. Sit äiti jotai sano et nii et kyllähän sen sit tietää jos tykkää oikeesti.
Niinpä niin. Kyllähän sen sit tietää. Kyllähän sen todellakin näköjään tietää :D joo ei oo jääny tää timppa-juttu huomaamatta.
Mä en tiedä miks mutta vittu että mua riipii ja riipii ja raastaa ja vittu. Tää on nyt tosi pahasti mielessä viel ku katoin sen elämäni biisi jakson. Parikin kertaa :D mä en osaa ees sanoa miltä must tuntuu mut mä oon vaa jotenki nii kujal. Tuntuu et kaipaan sitä enemmän ja enemmän ja enemmän mitä enemmän aikaa kuluu. Menee vaan pahemmaks ja pahemmaks. En mä muista et tammikuussa asiat olis ollu näin pahasti, vaikka itkinkin sitä silloin myös. Mut nyt must tuntuu et... En mä tiedä. Tää on ihan randomii. Pelkästään sen näkeminen saa mut about itkemään. En tajuu mikä siinä miehes on mut en pärjää ilman sitä. En yksinkertaisesti pärjää täs elämäs. Tää on niiiiiin outoa
En ees tiedä. Sit tuntuu et aina ku näkee jotai nuoruuskuvia rakkaistaan, niin siit tulee sellanen outo fiilis ku vaikka ikää onki tullu vähän mut silti timppaki näyttää niin samalta silti vanhois kuvis. Se on vaa niin timppa. Se näyttää aina samalta. Itkettää se missing link kuva oikeest ku se on niin ittensä näkönen siinä 😌😭 ihan tunnistettava oikeesti. Ja just toi hymy. Oon sanonu tän varmaan sata miljoonaa vitun kertaa mut timpal on sellanen hymy mikä jotenki valaisee ihan kaiken, jopa mun pimeän ja synkän sielun 💘 en oo kellään nähny noin helvetin ihanaa hymyä. Niin söpö. No, jarpilla on samantyyppinen sellanen tosi ihana ja kaiken valaiseva hymy :D ehkä se johtuu siit ku rakastan niit vaa niin paljon, ei niis ehkä muiden mielestä oo mitään erikoista. Mut mulle ne on vaa maailman ihmeellisimpiä. Ja rakkaimpii ja tärkeimpii.
Tuntuu et oon vasta viime aikoina heränny tähän kaikkeen ihan eri tavalla kuin ennen. Siis siihen kuinka paljon ne merkitsee. Totta kai ennenkin mä sen varmaan tiesin mut oon miettiny jonku verran nytte sitä kuinka paljon ne merkkaa ja kuinka toivon vaa et niil on kaikki hyvin. Toivon et ne saa kaiken mitä ne haluu. Tai siis et ne ois onnellisii. Jos ne on onnellisii mä oon onnellinen koska niiden onnellisuus merkkaa mulle enemmän ku mitä edes tajusinkaan. En voi muuta ku vaa sanoa että noi on mun elämäni rakkaudet.
Tuntui et... Tää nyt vaan vahvistaa sen etten pääse yli. Nyt on lokakuu ja mä rakastan timppaa edelleen niin että en voi edes käsittää kuinka tää on mahollist. Just yks päivä mietinki et pari kertaa mul meni hermo ja olin sillee nyt mä en vittu jaksa enää, nyt mä oon vittu oikeesti yli siitä ja tää loppuu nyt tähän. Mut se ylipääseminen ei kestäny kauan. Olin melkein heti silleen et joo, mä rakastan sitä sit kuitenki edelleen. Ja koko tän ajan oon muuten ollu sillee et rakastan sitä edelleen. Koko tän ajan muuten paitsi ne muutamat pikku hetket ku oon ajatellut et nyt mä oon yli siitä. Jotka ei kovin kauan kestäny. Muuten oon ajatellu sitä jatkuvasti koko tän ajan. Koko tän ajan. Joulukuusta asti. Joulukuun 29. Siit on nyt 10 kuukautta. Ilmeisesti. Oon siis 10 kuukautta ajatellu sitä jatkuvasti. En joka sekunti, mutta vois sanoa että joka päivä. Paitsi ei joka päivä silleen intensiivisesti koko ajan mut et kyl se joka päivä ainakin käy mun mieles. Ainakin jollain tasol.
Muistan niin selvästi sen. Samalla se on aika sumeeta mut silti niin selvää. Se kun vasta olin rakastumassa siihen kunnol. Sillon joulukuus. Jo siinä vaiheessa kun en vielä tienny siitä mitään niin mä silti tiesin et se on eri asia ku kukaan muu. Muistan ne ensimmäiset päivät, varsinkin uudenvuoden aattona ko se oli niin uus keissi viel sillon ja aattelin vaa et tää mies on varmaa semmone jota tuun rakastaa pitkään. Tai jotenki mul oli sellane tunne niiku se ois ollu aina ennenkin sellanen jota rakastan. Se tuntu heti niin oikeelt. Tuntuu niiku se ois aina ollu mun rakas. Sillonki ku en timppaa vielä rakastanu tai tienny sitä sillee kunnol ni jotenki tuntuu niiku se ois aina ollu.
Krhm. Tulee muuten vähän "minä liityin sinuun vibat". En kestä sitä biisii :D se liittyy kyl muihinki mut come on. Oikeasti tuntuu jotenkin oudosti siltä niiku jossain random entisessä elämässä se ois ollu mun. Siis eihän tässä mitään järkeä oo mutta se tunne onkin vaan niin selittämätön.
Hah. Muute sillon ekoina päivinä se oli tosi outoo kuvitella meiät yhdessä kosk ajattelin sitä siis tietysti ihan joka hetki ja mietin millast ois olla sen kaa tai jotenki nii emt. Tuli vaa heti sellane nii vahva tunne etten oo mitään ilman sitä ihmistä. Ja se vaa tuntu silt et me kuuluttais yhtee. Sit muistan hyvin myös toisen samanlaisen hetken joskus keväält, ehkä maaliskuussa, ehkä huhtikuus. Varmaa maaliskuus mut en oo varma. Olin jotenkin aika syvis vesis mut sit jotenki yhtäkkiä mulle tuli niinku salama kirkkaalta taivaalta sellanen olo et ei oo mitään hätää et kyl sä tuut viel olee sen kaa. Et kaikki menee hyvin. Hetken aikaa olin jotenkin varma siitä. Et ei oo mitään hätää. En helvetissäkään ymmärrä vieläkään mitä vittua se tarkotti? Ja tavallaan mulla on edelleenkin se sama olo, ainakin välillä. Vastoin kaikkea järkeä ja logiikkaa. Vittu että sydän hakkaa ny taas xD mutta niin. En tiiä mitä järkeä tässä on mutta samalla tuntuu et mun rakkaus timppaan on ainut asia missä edes on oikeasti järkeä. Ainut asia mikä "makes sense". Ja silti se ei todellakaan oo mitään muuta ku sumusta ja huttusta ja outoa. Mut samal niin selvää. Sen kasvonpiirteet on myös niin samat ku mulla että tää oli niin selvä asia alusta asti. En ois koskaan ikinä voinu väistää tätä. Eikä mun ollu edes tarkotuskaan väistää, ei niin pitäny käydä edes. Vaikka vois luulla et se ois ollu parempi mut tän kuulu mennä näin. Niin outoo ku se onki.
Hitto vie ku kaiken pitää olla näin sairast :Dd oikeasti tuntuu että sattuu, sekin kun sanoin mutsille et must tuntuu oikeest et mus on jotai vikana. Siin hetkes se tuli niin sydämestä ku voi. Ei se liittyny pelkästään timppaan mutta siihenkin. Olin ihan et vittu kyl mus jotai vikaa on oltava. Ku ei asioiden oo tarkotus olla näin. Tai niin sitä sanotaan. Mut ku ei rakkautta voi vaan kahlita. Ku se syttyy niin se syttyy. Mä jos kuka oon nähny sen kyllä.
En tiiä onks tää ironista jotenki ku kuuntelen let it be :D sopii tähän hetkeen liian monella tavalla. En tiiä, tuntuu et tää on kauheeta ku sain kuulla siit yhdestä ja sen mahdollisest delaamisest. Must tuntuu et en toivu täst nyt. En haluu ees ajatella asiaa. En vaa kykene. Pystynks olee nyt sillee etten ees mieti sitä. Niiku mitää ei ois tapahtunukaa.
Siis se määrä mitä mul on kuvii siitäki henkilöst mun gallerias. Tää ei kyl hyvält tunnu
Siis miten kaikki on niin syvällistä yhtäkkiä.
Timppa ja kaikki
Ihan kaikki
Nyt aloin miettii et pitäiskö mun kertoo sille. Mitä vittua, siis ei timpalle :D vaa sille toiselle. En kyl tunne sitä hirveesti. Mut. Jos se nyt on oikeesti totta ja jos se on nyt jotenki kuolemansairas (mä edelleen toivon et se ei oo totta) niin pitäiskö mun sanoa että mä olin rakastunut siihen. En mä tiiä. En mä vittu tiä.
JOO MITÄ VITTUA TÄÄLLÄ TAPAHTUU
NYT ITKEN SIT IHA OIKEESTI
ku kuuntelin sitä let it be äske. Ja. Siin kohtaa ajattelin et tää on nii lohduttava biisi. Sit mietin et mikä muu on lohduttava biisi. Ni aattelin et stop crying your heart out. Et pitäskö kuunnella se. Ja nyt äsken se vittu vaihtu.
Siis mitä vitun vittua.
Oikeasti stop crying your heart out alkoi soimaan. Mä en tiedä olikse ihan siin let it ben jälkee vai oliks siin ehk yks biisi välis tau jotai en mä tiiä. Mut nyt soi. Stop crying your heart out.
Miten kaikki aina tiivistyy tähän biisiin?
Mitä helvetin vittua nyt?
Oikeesti toi oli nyt vittu joku korkeempi voima. Anteeks nyt vaan. Mut TOI oli kyl joku korkeempi voima :D siis vittu mu sydän hakkaa. Tuntuu niiku mua yritettäis lohduttaa mahollisimman paljon täs hetkes. Nytki nään vaa mielessäni sen ihmisen. Toki timpanki, timppaahan mä ajattelen koko ajan. Mut nään myös sen toisen. Teen. Tee :D en jaksa kirjottaa kaksoispisteellä ni kirjotan vaa tee xd vähä niiku jii myös.
Mut silti timppa
Ja en tiiä miten joku voi tuntua näin ristiriitaselt koska ku tuijotin sen lärvii mun telkkaris nii samalla se oli kamalaa ja silti niin ihanaa nähä se. En oikee tienny enkä tiedä vieläkään että itkiskö vai mitä, nauraisko vai hymyiliskö vai mitä kiljuisko tuskaansa. Mut toi sai mut vaa kaipaa ja ikävöimää sitä enemmän. Must tuntuu et mun sielu huutaa ikävää sen luo.
Sitä haluis puhuu esim äitille siitä kuinka pelottavan todellisii nää tunteet on. Mut sit kuitenkaan ei haluu. Koska must tuntuu et nää ei oo todellisia tunteita vaikka ne on. Must tuntuu et kenenkään mielestä mun ei kuulu tuntee näin. Mut mitä jos sun sielu vaa huutaa, mitä jos sun tunteet vaa haluu tulla nähdyks ja kuulluks? Mitä jos ei jaksa olla
(Telkkaris soi tää jannika b:n seuraavaan elämään tai mikä tää nyt onkaa, ja se oli aina vittu teen biisi. Se on sen soittolistal. Kuuntelin tätä sillon 2017 ja mietin sitä. Kiva. Kiitos. Korkeempi voima, once again. Mut samal kuuntelen timpan soittolistaa spotifyst kuulokkeil. Ja toi jannikan biisi peittyy jokseenkin tän timpan soittolistan alle. Symboliikkaa, symboliikkaa. 😌)
Mut nii , lause jäi kesken. Piti kirjottaa et mitä jos ei jaksa olla..... Jotenki läpinäkyvä. Siis silleen tuntuu ettei edes olis olemas. Miksen mä vaa voi sanoo mun tunteita? Miks mä pelkään niin paljon. Miks mä pelkään ettei tää oo totta. Miks must tuntuu et mutsiki ajattelis et tän ei kuulu olla näin, et kaikki ajattelee et tää ei oo todellista, mut kaikki mun sisäl huutaa et tää on niin totta ku olla ja voi. Ehkä mulla vaa sit on niin sellanen olo etten tuu ymmärretyks. Mä uskon et mutsi on loppujen lopuks mun puolel. Ehkä se tajuu jos selitän miltä tuntuu mut emt.
Nonii. Nyt taas tää biisi.
Tää liittyy sekä teehen. Että timppaan.
"Kaikki sinusta muistuttaa"
Voi vittu kiitti.
En uskalla selata mun kuvia koska pelkään että itken.
D:
"Minä muistan sinut
Ja aina aion muistaa
Minä muistan sinut
Paremmin kuin ketään koskaan"
Ei tässä oikeen oo päätä eikä häntää mut tällases tilantees kai pakko kirjottaa. Must tuntuu et mun on turha edes kirjottaa enempää. Mut en tiiä. En tiiä.
Ehkä mä sit kuitenki.
En tiiä. Tuntuu että itken vaa. Tai siis en itke mut kohta varmaan itken.
Itken jo ihan pelkästään siitä että timppa on mulle kaikki. Itken jo pelkästään sen söpöyden takia. Pelkästään sen ääni saa mut itkee. Tai sen silmät. Kaikki siinä. Kaikki.
En uskalla selata mut must tuntuu et mun pitää selata kuvia joulukuulta. Siel on myös teen kuvia ja mua pelottaa.
Mut kaikki menee hyvin.
Tai vaikka mä en osaakaan nyt ajatella mut. Kaikki on silti hyvin.
En mä tiiä
Oon vaa nii shokis edelleen et en nää mitään muuta nyt mielessäni ku teen. Tai no nään tietysti mut se vaa on mun mieles. Varmaa oon niin shokis et olin näkevinäni sen. Tai siis en oikeesti, kyl mä tiesin ettei se oo, mut se oli sellai random hetki.
Oon vaa nyt niin peloissaan etten pysty ajattelemaan muuta tai unohtaa.
Tai no timppaa tietysti ajattelen siitä huolimatta. Mitä täällä tapahtuu oikeesti.
