haituvainen
Työsuojeluvaltuutettu
- Liittynyt
- 1.4.2021
- Viestejä
- 1,691
- Reaktioarvo
- 1,689
hymyilen aina kaikille ja oon sellanen tosi lempeä ja empaattinen. moni on sanonukin että sen näkee esim. miun silmistä, etten vois tehä pahaa kärpäsellekään.
täähän on toisaalta tosi hieno piirre ja tykkään siitä kun sen näkee miusta, mutta sillä on ehdottomasti myös varjopuolensa...
jos vaikka meen uimahalliin, niin aina välillä mummot saattaa tulla jututtamaan tai saunassa joku alkaa puhumaan miulle small talkia, samoin pukkareilla joku alko jutella kerran.
kyllähän mie tykkään puhuu (tuttujen) ihmisen kanssa ja toki jos joku miulle puhuu jotain, niin en voi jättää vastaamatta siihen (tai voin, mutta se ois miusta epäkohteliasta ja tylyä). uimahalli on kuitenki sellanen paikka, jossa en haluis jutella ventovieraiden saati puoltuttujen kanssa, koska se on sellasta miun omaa aikaa ja haluun olla siellä rauhassa.
viimeks miun uimahallireissu meni pilalle tällä viikolla, kun menin joku ilta uimaan, ja siellä sitten joku mummo alko puhumaan, että "siehän uit tosi nopeesti, "enhän mie pysyis edes perässä" ja "hyvää illan jatkoa" yms. siitä tuli tavallaan tosi hyvä mieli ja olin otettu siitä, mutta huomasin, että vaikka se tilanne oli ohi, niin se jäi ikään ku kummittelemaan miun päässä.
tuli sellaset kunnon paineet siitä että miun pitäs uida yhtä kopeesti ku ennenki pelkästään sen mummon takia, ja että nyt se on ns. vahtinu kun mie uin. koin myös tarvetta siihen, et aina kun tää mummo sen kehumistilanteen jälkeen ui mua vastaan, nii miun ois pitäny jotenki miellyttää häntä esim. hymyilemällä. oikeestihan miun ois pitäny vaan olla sen jälkeen niinku tätä mummoo ei oliskaan ja keskittyy vaan siihen omaan uimiseen, mutta yleistyny ahdistuneisuushäiriö ja liika tunnollisuus aiheutti tommosen, etten päässy takas siihen omaan kuplaan. muistan kun siinä loppuvaiheessa uintia alko jo ahistamaan tosi kovaa.
onko kellään mitään vinkkejä tähän tilanteeseen? ilmeisesti ainoo keino siihen ettei kukaan puhus miulle on se, että kattosin kaikkia hirmu totisesti tai ignooraisin kaikki ympärillä olevat ihmiset, mutta sekään ei oikein tuntus hyvältä.
täähän on toisaalta tosi hieno piirre ja tykkään siitä kun sen näkee miusta, mutta sillä on ehdottomasti myös varjopuolensa...
jos vaikka meen uimahalliin, niin aina välillä mummot saattaa tulla jututtamaan tai saunassa joku alkaa puhumaan miulle small talkia, samoin pukkareilla joku alko jutella kerran.
kyllähän mie tykkään puhuu (tuttujen) ihmisen kanssa ja toki jos joku miulle puhuu jotain, niin en voi jättää vastaamatta siihen (tai voin, mutta se ois miusta epäkohteliasta ja tylyä). uimahalli on kuitenki sellanen paikka, jossa en haluis jutella ventovieraiden saati puoltuttujen kanssa, koska se on sellasta miun omaa aikaa ja haluun olla siellä rauhassa.
viimeks miun uimahallireissu meni pilalle tällä viikolla, kun menin joku ilta uimaan, ja siellä sitten joku mummo alko puhumaan, että "siehän uit tosi nopeesti, "enhän mie pysyis edes perässä" ja "hyvää illan jatkoa" yms. siitä tuli tavallaan tosi hyvä mieli ja olin otettu siitä, mutta huomasin, että vaikka se tilanne oli ohi, niin se jäi ikään ku kummittelemaan miun päässä.
tuli sellaset kunnon paineet siitä että miun pitäs uida yhtä kopeesti ku ennenki pelkästään sen mummon takia, ja että nyt se on ns. vahtinu kun mie uin. koin myös tarvetta siihen, et aina kun tää mummo sen kehumistilanteen jälkeen ui mua vastaan, nii miun ois pitäny jotenki miellyttää häntä esim. hymyilemällä. oikeestihan miun ois pitäny vaan olla sen jälkeen niinku tätä mummoo ei oliskaan ja keskittyy vaan siihen omaan uimiseen, mutta yleistyny ahdistuneisuushäiriö ja liika tunnollisuus aiheutti tommosen, etten päässy takas siihen omaan kuplaan. muistan kun siinä loppuvaiheessa uintia alko jo ahistamaan tosi kovaa.
onko kellään mitään vinkkejä tähän tilanteeseen? ilmeisesti ainoo keino siihen ettei kukaan puhus miulle on se, että kattosin kaikkia hirmu totisesti tai ignooraisin kaikki ympärillä olevat ihmiset, mutta sekään ei oikein tuntus hyvältä.