Seksuaalisuus & sukupuoli Öhhh taidan sittenkin olla demigirl?

[qualitymonkey]

Jee

Se symboli näyttää niin samaistuttavlta???????? Mitä vittua

 

[qualitymonkey]

Koska oikeesti must tuntuu että kumpikaan ei oo ihan "oikein", ei tyttö eikä sukupuoleton niin kaipa mä sit oon siinä välissä. huuuuutista. En kyl tajuu miten en muka oo cis tyttö mutta ilmeisesti sitten en.

 

[qualitymonkey]

Alkaiskohan tää yli vuoden mittainen edestakas sahaaminen jo pikkuhiljaa rauhottuu. Sitte ku vielä ihmiset uskois siihen että on mahdollista tuntee näin......................

Itse asiassa, sitten kun vielä ihmiset uskois moneen muuhunkin asiaan mitä koen.................. Kuten esimerkiksi siihen että ei, en juurikaan vittu ihastu irl-ihmisiin joten älkää vittu painostako mua seurustelemaan kun en halua. Sitte ku vielä uskottais että mun tunteet julkkiksii kohtaan on aitoja ........... Sitte ku vielä uskottais että en haluu tutustuu mihinkään uusiin ihmisiin jos vaikka sattuisin ihastumaa kosk ei kiinnosta pätkääkään ja suoraan sanottuna ahdistaa aivan helvetin paljon niin että tekee mieli about kuolla siin vaiheessa. Sitte ku viel uskottais että en halua myöskään panna kenenkään kanssa (ainakin tällä hetkellä, voihan se EHKÄ muuttua tulevaisuudessa, mutta ei välttämättä) ja siinäkin pelkkä ajatuskin että se tapahtuis tosielämässä saa aikaan paniikkireaktion lähestulkoon, ja sit vituttaa vaan kun esim mun kaveri joskus sanoi että se on varma että mä en oikeesti oo tämmönen, et kyl mä joskus haluun. Um... Miten sä voit olla varma siitä? Ja vaikka se joskus muuttuiskin niin se on silti mun tän hetken kokemus ja aika vitun validi just sellasenaan. Mä en pysty ymmärtämään en millään vitun kirveelläkään että miten ihmiset PYSTYY tosielämässä harrastaa seksiä. Mä ymmärrän sen pään sisällä että saattaa kuvitella asioita jne, mutta miten HELVETISSÄ kukaan pystyy todellisuudessa olla jonku kaa sillee. Öö hyi helvetti. Mulle nousee paniikki jo siitä kun muistelen sitä kun pussailin ex-säädön kanssa. Hyi helvetti miten ällöttävää. En oikeasti halua panna yhtään kenenkään kanssa, en ikinä, hyi. Se on mun tän hetken olotila mutta se voi muuttuu, ehkä. Mut mä en silti jaksa sitä että mun tunteita ja kokemuksia ei uskota. Niiku missään asiassa. Aina vaa "sä oot outo" tai "ei pahal mut aika outoo"

Miksköhän muuten jopa yks terapeutti tai joku kerran kannusti mua "hankkii kokemuksia" :D ja äiti: "oishan se kiva jos sulla ois joku" mitä helvettiä se kellekään kuuluu. En mä yksinkertaisesti halua ketään, paitsi noi eräät on sellasia jotka pelkästään aiheuttaa tunteita mussa, ei mitkään randomit. Miks mun pitäs "hankkii jotain kokemuksia" tai flirttailla randomien kanssa ketkä ei kiinnosta mua, päinvastoin ne on luotaantyöntäviä kun niit tunteit ei vaa oo. No, itse asiassa on niitä kokemuksia kyllä hankittukin jos suuteleminen lasketaan sellaseks. Ja valtaosa niistä tuntui.... Ei-hyvältä. Tai no siis joo periaatteessa ihan neutraalia ei kai siinä mitään, mutta en mä nyt sanois että ne ois ollu yhtään mitään erityistä. Kun taas mun oikeet ihastukset on erityisiä vaikka niiden kanssa ei oo ees tapahtunu mitään.

Mä en oikeesti jotenki jaksa tätä. Tuntuu ihan vitu paskalt. Kai mussa on sit kaikki vaan niin päin helvettiä etten pysty sopeutuu maailmaan. Mutta sitähän tää on ollu aina, jo lapsena leikin pitkälti yksinään, tiedä sitten miks, enkö ite halunnu olla muiden kanssa vai eikö ne halunnu olla mun kans. Senkään jälkeen en oo koskaan sopeutunu mihinkään kaveriporukkaan ihan kunnolla ja jopa mun mutsi on sitä mieltä et oon ihan eri aaltopituudel ku mun kaverit. On se vaan kiva. Ja jos lapsena olin yksin niin yläasteella ja siitä eteenpäin se on ollu vaan pahempaa ja pahempaa koska oon ollu niin erilainen jo silloin. Ja ala-asteellaki jopa mun omat kaverit haukku mua "leikillä" enkä ees oo varma miks. Ei nyt sinänsä sovi liiotella koska kuitenkin mulla oli kavereita yläasteellakin, ja ei siinä mitään, mutta kai mä silti tunsin jatkuvasti sitä erilaisuuden tunnetta ja sitä että ympäröivä maailma on mulle niin vieras ku kaikki muut on niin omituisia. Ehkä onki niin että muut on outoja ja mä oon se normaali. Tavallaan vois jopa sanoo et teini-ikäsenä tää oli viel "helpompaa" koska silloin kaikki muutkaan ei muutenkaan ollu välttämättä niin seksin perään, koska ikä, eikä kaikki seurustellu myöskään. Mutta sit taas toisaalta se oli silloinkin helppo huomata se että muut ihastu enemmän tavallisempiin kohteisiin ja mä ihastuin opettajiin ja julkkiksiin (suurimmaks osaks mutta en pelkästään). Ja sain kuulla siitä kavereilta, demissä, ja kaikkialla. Oikeassa elämässä ja netissä. Tutuilta ja tuntemattomilta. Nykyään esim kavereiden suhteen tilanne on ehkä vielä pahempi, koska moni seurustelee ja osalla on lapsiakin, ja just esim seksi jne on jostai helvetin oudosta syystä jotenki tärkee asia kai ihmisille ja mä taas en jaksa edes esittää kiinnostunutta. Aina kun mun kaveri selittää jotain sen seksikokemuksia niin ällötys valtaa mut :D kuinka vitus voi koskaan saada ymmärrystä sit taas omille tunteilleen kun muut ei vaan kertakaikkiaan ymmärrä miltä mikään tuntuu. En saa vittu päästäni tälläkään hetkellä pois niitä kamun uteluita et "ooksä tinderissä tai jossain" ja "onks sul joku ooksä jutellu jollekin onks sul ollu jotai juttua jonku kanssa" oikeesti come on voisit vaikka lakata kyselemästä ku sä tiiät sen vastauksen itekin että ei mulla ole juttua kenenkään kanssa, paitsi sen yhen kerran sen mun ex-säädön kanssa josta en meinannut päästä eroon vaikka kuinka torjuin sitä oikeelta ja vasemmalta ja sanoin päin naamaa että mä en pidä susta sillä tavalla. Niiku ei helvetti. Kai mun kavereidenkin luulis jo tässä vaiheessa tajuuvan minkälainen mä olen. Ei siinä vittu voi alkaa painostamaan tolleen. Mä en vittu tule hankkimaan minkään sortin puolisoa, todennäköisesti en, ennen kun mulla on oikeasti tarpeeksi tunnetta mukana. Eikö se ala jo pikkuhiljaa menee sinne päähän että mulla hädintuskin herää kiinnostus kehenkään irl-tyyppiin, yleensä. Suurimmaks osaks ei herää kiinnostus edes puolen prosentin vertaa. Et voisko kaikki kusipäät vaikka suksia vittuun siitä mua ihmettelemästä. Ei tämä vittu niin outoa ole kun luullaan.

Huoh muutenkin ahdistaa niin paljon, pitäiskö sitä pikkuhiljaa ruveta syömään ja pukemaan päälle ja lähteä vaikka ulos tai jotakin. Ehkä sitten kun vähän valostuu. Viel on ainaki iha pilkkopimeää

 

[Skeletor]

Etkö sinä ollut jo.. kun kävit sillä sivustolla..

 

[qualitymonkey]

Etkö sinä ollut jo.. kun kävit sillä sivustolla..

Heh

 

[Tulisydän]

Sitte ku vielä ihmiset uskois siihen että on mahdollista tuntee näin......................

Mitä vistoa, onko muka oikeesti olemassa ihmisiä, jotka ei usko, että on mahdollista tuntea niin?!

 

[qualitymonkey]

Mitä vistoa, onko muka oikeesti olemassa ihmisiä, jotka ei usko, että on mahdollista tuntea niin?!

No kyllähän sen nyt kaikki tietää että on :D oliko toi muka joku kysymys oikeasti (ei siis pahalla mutta en vaan tajuu ku eikse ny oo yleistä tietoa että on transfobisia ihmisiä olemassa). Viimeks eilen katoin jotain youtube-videoo jossa kommentoitiin että on vain mies ja nainen joten joo aika helvetin moni ajattelee niin eikä anna tilaa millekään muulle.

Ja no totta puhuen en tiedä itsekään mitä ajatella, oon varmaa sitte kuitenki iha cis, mutta kuitenkin mun mielestä on tyhmintä alkaa inttää toista vastaan tämmösestä jutusta. Tai niiku et oikeesti säälittävää inttää toisen ihmisen sukupuolesta

 

[Tulisydän]

No kyllähän sen nyt kaikki tietää että on :D oliko toi muka joku kysymys oikeasti (ei siis pahalla mutta en vaan tajuu ku eikse ny oo yleistä tietoa että on transfobisia ihmisiä olemassa). Viimeks eilen katoin jotain youtube-videoo jossa kommentoitiin että on vain mies ja nainen joten joo aika helvetin moni ajattelee niin eikä anna tilaa millekään muulle.

Ja no totta puhuen en tiedä itsekään mitä ajatella, oon varmaa sitte kuitenki iha cis, mutta kuitenkin mun mielestä on tyhmintä alkaa inttää toista vastaan tämmösestä jutusta. Tai niiku et oikeesti säälittävää inttää toisen ihmisen sukupuolesta

Sanoin sen osittain sarkasmilla. Kun kerran on ihmisiä, jotka ei ymmärrä, että joku voi tuntea eri tavalla kuin ne - niin vähän niinko esitin, että ite en ymmärrä, miten jotkut ei ymmärrä, että joku voi tuntea noin. (Sekava selitys, mutta kai tajusit xd)

 

[qualitymonkey]

Sanoin sen osittain sarkasmilla. Kun kerran on ihmisiä, jotka ei ymmärrä, että joku voi tuntea eri tavalla kuin ne - niin vähän niinko esitin, että ite en ymmärrä, miten jotkut ei ymmärrä, että joku voi tuntea noin. (Sekava selitys, mutta kai tajusit xd)

Ah okei no niin :D se selittääkin

 

[azgeda]

no siis, (yllätys yllätys) ittellänikin on kunnon edes takas meneminen sen suhteen, että mitä oon :D kun ei nainen tunnu oikeelta, muttei myöskään sukupuoleton, mitä oon tässä puolenvuoden ajan ajatellu. mie yritän olla ajattelematta koko asiaa, mutta perhana :D

 

[qualitymonkey]

no siis, (yllätys yllätys) ittellänikin on kunnon edes takas meneminen sen suhteen, että mitä oon :D kun ei nainen tunnu oikeelta, muttei myöskään sukupuoleton, mitä oon tässä puolenvuoden ajan ajatellu. mie yritän olla ajattelematta koko asiaa, mutta perhana :D

Juu basically sama fiilis on tässä ollu :D senpä takia ajattelinkin että oon sitte varmaan jollain tavalla siitä välistä. Asiaa vielä hankaloittaa ja vituttaa suunnattomasti se että uskon että mulla on lievää dysforiaa rinnoista, menkoista ja raskaudesta nyt ainakin, mut ehkä sekin vähän vaihtelee. Mutta aika usein koen vastenmielisyyttä noita asioita kohtaan TOSIN voihan se johtua siitäkin että rintoihin kohdistuu seksuaalista ahdistelua, menkat on niin kivuliaat että pelkään (oikeasti) kuolevani tmv. Ja raskaus nyt ei oo muutenkaan sellanen asia mitä oisin varmaankaan koskaan edes halunnut erityisesti. Että yritä sitten ymmärtää onko siinä dysforiaa vai onko se pelkästään noista asioista. Välillä mua ei haittaa yhtään jos ihmiset ajattelee mut naisena, välillä taas tuntiu että haluisin about piiloutua jonkun hupun suojiin tai jotain kun en halua että ihmiset ajattelee että "toi tyttö" tms. Joten ehkä tää sit vaa on aina tämmöstä edestakasin sahaamista. Sinänsä ei ehkä pitäs yllättää ku kerran "samantyyppistä" oli jo peruskouluikäsenä, välillä "nainen" oli ihan hyvä kuvaus mun sukupuolesta ja välillä taas tuntui siltä että ihan kuin ei oikeestaan olis mitään sanaa sille eikä ainakaan "nainen" tai "mies". Mutta sitten ku ei vaan pääse eroon siitä ajatuksesta että ei tämä oo valid millään tavalla. On liian paljon tarinoita missä ihmiset on erehtyny omasta sukupuoli-identiteetistään ja tajuaa sen myöhemmin plus sitten on liikaa sitä että muut ihmiset sanoo että ei tota oo olemassa jne joten ei siihen pysty sillon itekää oikee uskomaa

 

[qualitymonkey]

Juu basically sama fiilis on tässä ollu :D senpä takia ajattelinkin että oon sitte varmaan jollain tavalla siitä välistä. Asiaa vielä hankaloittaa ja vituttaa suunnattomasti se että uskon että mulla on lievää dysforiaa rinnoista, menkoista ja raskaudesta nyt ainakin, mut ehkä sekin vähän vaihtelee. Mutta aika usein koen vastenmielisyyttä noita asioita kohtaan TOSIN voihan se johtua siitäkin että rintoihin kohdistuu seksuaalista ahdistelua, menkat on niin kivuliaat että pelkään (oikeasti) kuolevani tmv. Ja raskaus nyt ei oo muutenkaan sellanen asia mitä oisin varmaankaan koskaan edes halunnut erityisesti. Että yritä sitten ymmärtää onko siinä dysforiaa vai onko se pelkästään noista asioista. Välillä mua ei haittaa yhtään jos ihmiset ajattelee mut naisena, välillä taas tuntiu että haluisin about piiloutua jonkun hupun suojiin tai jotain kun en halua että ihmiset ajattelee että "toi tyttö" tms. Joten ehkä tää sit vaa on aina tämmöstä edestakasin sahaamista. Sinänsä ei ehkä pitäs yllättää ku kerran "samantyyppistä" oli jo peruskouluikäsenä, välillä "nainen" oli ihan hyvä kuvaus mun sukupuolesta ja välillä taas tuntui siltä että ihan kuin ei oikeestaan olis mitään sanaa sille eikä ainakaan "nainen" tai "mies". Mutta sitten ku ei vaan pääse eroon siitä ajatuksesta että ei tämä oo valid millään tavalla. On liian paljon tarinoita missä ihmiset on erehtyny omasta sukupuoli-identiteetistään ja tajuaa sen myöhemmin plus sitten on liikaa sitä että muut ihmiset sanoo että ei tota oo olemassa jne joten ei siihen pysty sillon itekää oikee uskomaa

Pakko vielä lisätä kun kirjoitin omasta mielestäni huonosti ton mutta siis ei se sukupuoli mitenkään selvästi tuntunut tämmöseltä sillon aiemminkaan. Itse asiassa se ei tuntunut selvästi yhtään miltään, ei se oo ollu selvää ikinä ja oon ollu hukassa sen kanssa since forever. En vaan yleensä oo aiemmin kiinnittäny asiaan niin paljon huomiota vaan oon vaa alistunu kohtalooni cis naisena ja ajatellut että on normaalia tuntea että ei ole oikein mikään.

 

[azgeda]

Juu basically sama fiilis on tässä ollu :D senpä takia ajattelinkin että oon sitte varmaan jollain tavalla siitä välistä. Asiaa vielä hankaloittaa ja vituttaa suunnattomasti se että uskon että mulla on lievää dysforiaa rinnoista, menkoista ja raskaudesta nyt ainakin, mut ehkä sekin vähän vaihtelee. Mutta aika usein koen vastenmielisyyttä noita asioita kohtaan TOSIN voihan se johtua siitäkin että rintoihin kohdistuu seksuaalista ahdistelua, menkat on niin kivuliaat että pelkään (oikeasti) kuolevani tmv. Ja raskaus nyt ei oo muutenkaan sellanen asia mitä oisin varmaankaan koskaan edes halunnut erityisesti. Että yritä sitten ymmärtää onko siinä dysforiaa vai onko se pelkästään noista asioista. Välillä mua ei haittaa yhtään jos ihmiset ajattelee mut naisena, välillä taas tuntiu että haluisin about piiloutua jonkun hupun suojiin tai jotain kun en halua että ihmiset ajattelee että "toi tyttö" tms. Joten ehkä tää sit vaa on aina tämmöstä edestakasin sahaamista. Sinänsä ei ehkä pitäs yllättää ku kerran "samantyyppistä" oli jo peruskouluikäsenä, välillä "nainen" oli ihan hyvä kuvaus mun sukupuolesta ja välillä taas tuntui siltä että ihan kuin ei oikeestaan olis mitään sanaa sille eikä ainakaan "nainen" tai "mies". Mutta sitten ku ei vaan pääse eroon siitä ajatuksesta että ei tämä oo valid millään tavalla. On liian paljon tarinoita missä ihmiset on erehtyny omasta sukupuoli-identiteetistään ja tajuaa sen myöhemmin plus sitten on liikaa sitä että muut ihmiset sanoo että ei tota oo olemassa jne joten ei siihen pysty sillon itekää oikee uskomaa

toi on ymmärrettävää D:! ja pystyn ymmärtämään ton dysforia homman, koska itellä aivan sama homma täällä. en tiiä onko se dysforiaa vai mitä :S ja toisinaan oon fine mun naisellisen kropan kaa, kun välillä tosiaan haluun vaan piiloutuu - en tiiä onko se sitten vaan tietynlaista epävarmuutta, ahdistusta, tms. ja täysin sama täällä sen kaa, ettei välillä ees haittaa, jos ihmiset aattelee miut naisena, kun välillä se taas...inhottaa? mie ehottomasti pystyn sen hyväksyy ja ymmärtää, jos joku toinen erehtyy heidän sukupuoli-identiteetistä, mutta itteeni pelottaa, että miulle kävis niin, koska...en haluu ihmisten ajattelevan, että oisin vaan hakenu huomiota tai oisin vaan hämmentyny, kun kyllä se on ainakin joskus tuntunu erittäin varmalta jutulta, josta olin tosissani. nyt tällä hetkellä oon vaan hämmentyny, kun en tiiä mitä oon :D

 

[azgeda]

Pakko vielä lisätä kun kirjoitin omasta mielestäni huonosti ton mutta siis ei se sukupuoli mitenkään selvästi tuntunut tämmöseltä sillon aiemminkaan. Itse asiassa se ei tuntunut selvästi yhtään miltään, ei se oo ollu selvää ikinä ja oon ollu hukassa sen kanssa since forever. En vaan yleensä oo aiemmin kiinnittäny asiaan niin paljon huomiota vaan oon vaa alistunu kohtalooni cis naisena ja ajatellut että on normaalia tuntea että ei ole oikein mikään.

aivan, no toi tekee siitä siulle kyllä varmasti kinkkisempää ja monimutkikkaampaa D:! ja jep, eihän siihen kyllä kiinnitäkkään sen pahemmin huomiota...

 

[qualitymonkey]

toi on ymmärrettävää D:! ja pystyn ymmärtämään ton dysforia homman, koska itellä aivan sama homma täällä. en tiiä onko se dysforiaa vai mitä :S ja toisinaan oon fine mun naisellisen kropan kaa, kun välillä tosiaan haluun vaan piiloutuu - en tiiä onko se sitten vaan tietynlaista epävarmuutta, ahdistusta, tms. ja täysin sama täällä sen kaa, ettei välillä ees haittaa, jos ihmiset aattelee miut naisena, kun välillä se taas...inhottaa? mie ehottomasti pystyn sen hyväksyy ja ymmärtää, jos joku toinen erehtyy heidän sukupuoli-identiteetistä, mutta itteeni pelottaa, että miulle kävis niin, koska...en haluu ihmisten ajattelevan, että oisin vaan hakenu huomiota tai oisin vaan hämmentyny, kun kyllä se on ainakin joskus tuntunu erittäin varmalta jutulta, josta olin tosissani. nyt tällä hetkellä oon vaan hämmentyny, kun en tiiä mitä oon :D

UGh vitun mood, ollaan.... Sielunsiskoja? Tai jotaki vastaavaa :D sielunsisaruksia xd

 

[azgeda]

UGh vitun mood, ollaan.... Sielunsiskoja? Tai jotaki vastaavaa :D sielunsisaruksia xd

haha, toi kuulostaa hyvältä :D sielunsiskoja tai sisaruksia siis :D!

 

[Tulisydän]

Juu basically sama fiilis on tässä ollu :D senpä takia ajattelinkin että oon sitte varmaan jollain tavalla siitä välistä. Asiaa vielä hankaloittaa ja vituttaa suunnattomasti se että uskon että mulla on lievää dysforiaa rinnoista, menkoista ja raskaudesta nyt ainakin, mut ehkä sekin vähän vaihtelee. Mutta aika usein koen vastenmielisyyttä noita asioita kohtaan TOSIN voihan se johtua siitäkin että rintoihin kohdistuu seksuaalista ahdistelua, menkat on niin kivuliaat että pelkään (oikeasti) kuolevani tmv. Ja raskaus nyt ei oo muutenkaan sellanen asia mitä oisin varmaankaan koskaan edes halunnut erityisesti. Että yritä sitten ymmärtää onko siinä dysforiaa vai onko se pelkästään noista asioista. Välillä mua ei haittaa yhtään jos ihmiset ajattelee mut naisena, välillä taas tuntiu että haluisin about piiloutua jonkun hupun suojiin tai jotain kun en halua että ihmiset ajattelee että "toi tyttö" tms. Joten ehkä tää sit vaa on aina tämmöstä edestakasin sahaamista. Sinänsä ei ehkä pitäs yllättää ku kerran "samantyyppistä" oli jo peruskouluikäsenä, välillä "nainen" oli ihan hyvä kuvaus mun sukupuolesta ja välillä taas tuntui siltä että ihan kuin ei oikeestaan olis mitään sanaa sille eikä ainakaan "nainen" tai "mies". Mutta sitten ku ei vaan pääse eroon siitä ajatuksesta että ei tämä oo valid millään tavalla. On liian paljon tarinoita missä ihmiset on erehtyny omasta sukupuoli-identiteetistään ja tajuaa sen myöhemmin plus sitten on liikaa sitä että muut ihmiset sanoo että ei tota oo olemassa jne joten ei siihen pysty sillon itekää oikee uskomaa

Mullakin on vähän samantapaista. D:

 

[qualitymonkey]

Mullakin on vähän samantapaista. D:

D: tää on niin kivaa........... Sillon kun mietin että oon cis ni aattelen tyyliin "oon cis mut mikse tuntuu niin oudolta" ja saan sellasii hetkittäisii disconnection kohtauksia naiseudesta ja aaa vittu kaikki on niin sekasin :D oon vaa iha et "???????" Niiku come on D::::

 

[Tulisydän]

D: tää on niin kivaa........... Sillon kun mietin että oon cis ni aattelen tyyliin "oon cis mut mikse tuntuu niin oudolta" ja saan sellasii hetkittäisii disconnection kohtauksia naiseudesta ja aaa vittu kaikki on niin sekasin :D oon vaa iha et "???????" Niiku come on D::::

Aika tuttua.


Ja totta puhuen, kaikki ne kirkuvanpunaiset piikkikorkokengät jne. on aina vaikuttaneet mun mielestä jokseenkin oudolta. Sellaiselta, mihin itse tuskin ikimaailmassa pynttäytyisin... ja joista en oikeastaan käsitä, mitä hienoa toisetkaan niissä näkee. Mutta en kuitenkaan tuomitse, onhan jokaisella oma tyylinsä ja sillein... Mutta... silti. :'D
Sama homma (binäärisen) sukupuolen "ylikorostamisessa" ylipäätänsäkin. Ei kai se sukupuoli nyt noin tärkeä tieto ole, että sitä nyt nuin paljon täytyy korostaa? Vai onko muka oikeesti...?
On nuo cis-sukupuoliset kyllä hupsua porukkaa. :'---D

 

[qualitymonkey]

Aika tuttua.


Ja totta puhuen, kaikki ne kirkuvanpunaiset piikkikorkokengät jne. on aina vaikuttaneet mun mielestä jokseenkin oudolta. Sellaiselta, mihin itse tuskin ikimaailmassa pynttäytyisin... ja joista en oikeastaan käsitä, mitä hienoa toisetkaan niissä näkee. Mutta en kuitenkaan tuomitse, onhan jokaisella oma tyylinsä ja sillein... Mutta... silti. :'D
Sama homma (binäärisen) sukupuolen "ylikorostamisessa" ylipäätänsäkin. Ei kai se sukupuoli nyt noin tärkeä tieto ole, että sitä nyt nuin paljon täytyy korostaa? Vai onko muka oikeesti...?
On nuo cis-sukupuoliset kyllä hupsua porukkaa. :'---D

No vaatteet Nyt on vaa vaatteita et sehän ei kerro varsinaisesti sukupuoli-identiteetistä mitään. Mutjoo. Ja joo samaa mietin aika usein et miks aina sitä korostetaan ja sit ite taas oon niin epävarma että tulee aika epämukava olo siitä. Kerrankin kun yks tuttu mies alko selittää jotain että "mitä jos sun ukkos tekis noin" kun puhuttiin yhdestä jutusta, ja ei siis sillä että se tarkottais että ois välttämättä nainen jos olis aviomies, mutta siis kun puhuttiin siit kaikkea ja kuitenkin tuli se tunne että se puhuu must niinku oisin nainen ja sit tuli vähän semmonen epävarma olo. Mut emt must tuntuu et yritän tälläkin hetkellä jotenki väkisin (jos ei muuten) olla cis koska mä en jaksa mitään muutakaan. Kaikki muu on liian monimutkasta. Sillee aattelen et se on vaa sana ja kuitenkin joskus tuntuu siltä että se osuu muhun ja joskus taas jään miettii et mitäh, minä, oonko minä nainen?!?! :D se on vaa todella outoa kun tulee niitä disconnection hetkiä ja tulee sellanen epävarma olo mutta sit muuten on iha cool sen asian kaa. Ja siks mä oonki miettiny et onkohan kuitenkin ihan mahdollista olla cis ja silti saada tämmösiä disconnection juttuja. Niiku ettei yhdistä itteään siihen "nainen" tai "tyttö" sanaan tai siihen sukupuoleen. Mutta mistä muusta sen muka tunnistais sitten että on muunsukupuolinen jos dysforiakaan ei oo välttämätöntä, niin mikä muu siitä muka kertois kuin se ettei "tunne olevansa tyttö". Mut sit taas toisaalta en tiiä että kestääkö ne vaan hetken yleensä et jos se on vaa joku ohimenevä aivovammailuhetki, en mä tiedä, en tajuu.

 

[qualitymonkey]

No vaatteet Nyt on vaa vaatteita et sehän ei kerro varsinaisesti sukupuoli-identiteetistä mitään. Mutjoo. Ja joo samaa mietin aika usein et miks aina sitä korostetaan ja sit ite taas oon niin epävarma että tulee aika epämukava olo siitä. Kerrankin kun yks tuttu mies alko selittää jotain että "mitä jos sun ukkos tekis noin" kun puhuttiin yhdestä jutusta, ja ei siis sillä että se tarkottais että ois välttämättä nainen jos olis aviomies, mutta siis kun puhuttiin siit kaikkea ja kuitenkin tuli se tunne että se puhuu must niinku oisin nainen ja sit tuli vähän semmonen epävarma olo. Mut emt must tuntuu et yritän tälläkin hetkellä jotenki väkisin (jos ei muuten) olla cis koska mä en jaksa mitään muutakaan. Kaikki muu on liian monimutkasta. Sillee aattelen et se on vaa sana ja kuitenkin joskus tuntuu siltä että se osuu muhun ja joskus taas jään miettii et mitäh, minä, oonko minä nainen?!?! :D se on vaa todella outoa kun tulee niitä disconnection hetkiä ja tulee sellanen epävarma olo mutta sit muuten on iha cool sen asian kaa. Ja siks mä oonki miettiny et onkohan kuitenkin ihan mahdollista olla cis ja silti saada tämmösiä disconnection juttuja. Niiku ettei yhdistä itteään siihen "nainen" tai "tyttö" sanaan tai siihen sukupuoleen. Mutta mistä muusta sen muka tunnistais sitten että on muunsukupuolinen jos dysforiakaan ei oo välttämätöntä, niin mikä muu siitä muka kertois kuin se ettei "tunne olevansa tyttö". Mut sit taas toisaalta en tiiä että kestääkö ne vaan hetken yleensä et jos se on vaa joku ohimenevä aivovammailuhetki, en mä tiedä, en tajuu.

Ku must tuntuu et kaikille muillekin tulis näitä...... Tavallaan sit toisaalta rupeen miettii et entä jos oonki sellai et suurimman osan ajasta tunnen olevani tyttö mut joskus en. Mut en oo varma et ajattelenko tätä vaan liian tarkasti? Et jos vaa noi disconnection hetket tulee sen takia että ajattelen jotenki oudosti tän asian. Äh. Koska jos oisin sellai et suurimman osan ajasta oon tyttö ja sit välillä en nii eikö se ois aika lailla girlflux sillo (mutta inhoon koska kukaan ei ota mua vakavasti jos sanon olevani tuo) vai oonko sitten kuitenkin vaan cis. Niiku. Varmaan jompikumpi noista ((((::::::

 

[Tulisydän]

No vaatteet Nyt on vaa vaatteita et sehän ei kerro varsinaisesti sukupuoli-identiteetistä mitään. Mutjoo. Ja joo samaa mietin aika usein et miks aina sitä korostetaan ja sit ite taas oon niin epävarma että tulee aika epämukava olo siitä.

Jotkut vaan näyttää tykkäävän perinteisistä sukupuolirooleista merkillisen paljon.

Mun iskänkin mielestä on olevinaan aina niin pelottavaa, jos naisella (tai naisoletetulla/naista muistuttavalla/millä liä) esim. on karvoja paikassa, jossa perinteisesti ei "pitäis" olla. Aina, jos mää sen kuullen selitän vaikka mun yli sentin mittaisesta käsivarsikarvoituksesta, niin se kuulemma tekee sen olon epämukavaksi. :D

 

[qualitymonkey]

Jotkut vaan näyttää tykkäävän perinteisistä sukupuolirooleista merkillisen paljon.

Mun iskänkin mielestä on olevinaan aina niin pelottavaa, jos naisella (tai naisoletetulla/naista muistuttavalla/millä liä) esim. on karvoja paikassa, jossa perinteisesti ei "pitäis" olla. Aina, jos mää sen kuullen selitän vaikka mun yli sentin mittaisesta käsivarsikarvoituksesta, niin se kuulemma tekee sen olon epämukavaksi. :D

Hahah :D ei voi ymmärtää kyl tollasta jotenki ite..... Oon niin tottunu omiin karvoihini että jotenki outoa. Enkä ajattele kyl kenenkään muunkaa karvoista että "ei saa olla".

 

[Tulisydän]

Hahah :D ei voi ymmärtää kyl tollasta jotenki ite..... Oon niin tottunu omiin karvoihini että jotenki outoa. Enkä ajattele kyl kenenkään muunkaa karvoista että "ei saa olla".

Jep. :D En minäkään ajattele toisten karvoista niin. Ei ne naisilla (tmv.) yhtään sen "häiritsevämpiä" oo kuin miehilläkään.


Joo siis, mut oikeesti! Mullahan on tosi coolit karvaiset käsivarret. Ja jalat kans. Löytyy multa todella pienet viiksikarvanalutkin. Kainaloistakin löytyy mukavat pehkot, yhtä tummat kuin ...tiedät missä. Ihmiset on karvaisia eläimiä! 👍

 

[qualitymonkey]

Jep. :D En minäkään ajattele toisten karvoista niin. Ei ne naisilla (tmv.) yhtään sen "häiritsevämpiä" oo kuin miehilläkään.


Joo siis, mut oikeesti! Mullahan on tosi coolit karvaiset käsivarret. Ja jalat kans. Löytyy multa todella pienet viiksikarvanalutkin. Kainaloistakin löytyy mukavat pehkot, yhtä tummat kuin ...tiedät missä. Ihmiset on karvaisia eläimiä! 👍

Siis karvathan on nimenomaan luonnollisia :D nimenomaan ihmiset on karvaisia eläimiä :D oispa hauskaa jos kukaan ei sheivais se normalisois sitä vaikka tietenkin kannatan jokaisen omaa vapautta sheivata jos tahtoo. Itsekin saattaisin varmaan välillä sheivata esim kainaloit jos edes osaisin sitä hommaa tippaakaan. Oon yrittäny aikoinaan kaikkea ja jotenki aina tulos oli sellanen että en saanu ees kaikkia karvoja pois koska oon huono sheivaamaan :D voidettakin oon kokeillu mut siitäkin jäi niit vähän. Lisäks mua saattaa kutittaa ja kirvellä tollaset aineet aika paljon, ainakin välillä oli sellasta. Tosin en mä tiiä onkse vaarallista et ehkä se ei haittaa mut menin sit vaa ain pienee paniikkii siitä ku kelasin et noni nyt tää on vaarallist

 

[Tulisydän]

Siis karvathan on nimenomaan luonnollisia :D nimenomaan ihmiset on karvaisia eläimiä :D oispa hauskaa jos kukaan ei sheivais se normalisois sitä vaikka tietenkin kannatan jokaisen omaa vapautta sheivata jos tahtoo.

Juuri näin!

Itsekin saattaisin varmaan välillä sheivata esim kainaloit jos edes osaisin sitä hommaa tippaakaan. Oon yrittäny aikoinaan kaikkea ja jotenki aina tulos oli sellanen että en saanu ees kaikkia karvoja pois koska oon huono sheivaamaan :D voidettakin oon kokeillu mut siitäkin jäi niit vähän. Lisäks mua saattaa kutittaa ja kirvellä tollaset aineet aika paljon, ainakin välillä oli sellasta. Tosin en mä tiiä onkse vaarallista et ehkä se ei haittaa mut menin sit vaa ain pienee paniikkii siitä ku kelasin et noni nyt tää on vaarallist

Ite yhdessä vaiheessa sheivasin mun kainaloita, mutta sitten lopetin, kun kyllästyin siihen, miten niitä niin helposti kutitti ja niitten iho oli semmosta ärsyttävää piikkistä, jne. Oon sheivannu sääriäkin, mutta senkin lopetin - yhtenä syynä se, että helposti innostuin raastamaan niitä vähän turhankin perusteellisesti, kuorien ihon vähän turhankin tehokkaasti... jolloin sääristä tuli punoittavat ja aristavat, ja piti rasvata.
Ja toisaalta, mun mielestä myös vaatteet tuntuu mukavemmilta ihoa vasten, jos on kunnon karvat välissä.