Suhteet Todella yksinäinen olo

[qualitymonkey]

Taas

 

[qualitymonkey]

Eikä yksinäisyys edes ole pahinta tällä hetkellä

Vaan kaikki ihastusjutut

Ja kaikki sellanen

En tiedä edes miten voi ahistaa näin paljon

Laitoin mun kaverille viestiä pitkästä aikaa mutta en tiiä auttaako se mitään

Istun vaa täs iha lamaantuneena enkä tiiä mitä tehä

Aiemmin meinasin alkaa siivoomaa mut en pystykään varmaa ku en kestä olla

 

[qualitymonkey]

Vittu mul on aivan järjettömän epätodellinen olo

 

[qualitymonkey]

Helpotti hetkeks ku kävin ulkona mut taas on ihann helvetin masentunut olo niiku


Oikeasti masentunu

Voisin vaikka vannoa että mulla vois diagnosoida masennuksen.

 

[qualitymonkey]

En basically enää mieti mitään muuta ku sitä kuinka paska olo mulla on ja kuinka ois käytännössä turhaa elää muutenkaan, sitä paitsi elämä ilman hobii (yms) on turhaa enkä tiedä mitä järkeä missään on.

Ainakin mä tiedän sen et mul ei tuu olee parisuhdetta vuosiin, tuskin kymmeneenkään vuoteen. Ei ehkä koskaan. Kaikki näyttää niin toivottomalta. Enkä mä halua edes suhdetta. Mä en halua ketään. En ketään sellasta joka ois mun elämässä. Tykkään ainoastaan sellasist niiku hobi tai timppa esimerkiks. Ja jotenkin must tuntuu et yhä enemmän ja enemmän se vaan vahvistuu mussa, et rakastun yhä vähemmän ja vähemmän kehenkään muuhun. Yhä vähemmän ja vähemmän mua kiinnostaa kukaan joka on mun elämässä. Ja tuntuu yhä tuskasemmalta ja tuskasemmalta olla täs tilanteessa

Jotenki luulis että vuosien kuluessa oisin tottunu osaani mut en tiedä miten pystyn tähän enää.

Oon yhä useammin alkanu viime aikoina miettii itsarii yms (vaikka ei mulla kyllä olis rohkeutta siihen oikeasti) ihan jo pelkästään näiden juttujen takia. En pysty ees kirjottaa "ihastusjuttujen" koska koen syvää alemmuudentunnetta enkä halua edes puhua tästä

En ymmärrä ku saatan ensin itkeä ja olla ahdistunut, sit just helpotti ku olin pihal ja pystyin nauramaa esim ku leikin kissojen kaa, mut nyt taas itken. Tää menee nii ylös ja alas.

En tiedä, en pysty ees kattoo hobii, niiku mitää bts:ään liittyvii videi, en pysty, ilman että tuntuu että vois vaa itkee. En pärjää enää yksin. Onneks koht on tapaaminen ni voin sanoo sille et ei mee yhtään hyvin nyt. No, sitten varmaan taas pitää mennä jonneki lääkäriin ja sama luuppi alkaa alusta niiku aina ennenkin. Ja varmaan tälläkin kertaa ilman mitään tuloksia.

 

[qualitymonkey]

En myöskään oo syöny moneen päivään kunnolla mitään, tai siis syön joo ehk muutamii kertoi päivässä mut esim nyt jonku aikaa oon menny joka päivä nukkumaa sillee että mul on hirvee nälkä. Et en ees jaksa sillon yölläkään syödä kunnolla nii et nälkä lähtis vaa syön sit vaa jotai pientä. Tänääki oon syöny yhen lämpimän ruuan ja muuten sit en hirveesti mitään. Jotain välipalan kaltasii. Ei huvita syödä.

 

[qualitymonkey]

Enkä tiedä miks ees kirjotam tänne ku ketään ei kiinnosta mutta mitäpä muuta tekisin.
En mä kavereillekaan viitti jauhaa.

 

[qualitymonkey]

Jaa. Kiva.

Oon tosiaa tykänny hobista jo kauan, ihan helvetin kauan, mutta pahempi tää tilanne on ollu ainaki jostai 22.11. lähtien, ainakin gallerian mukaan oon sillon taas alkanu tallentaa kuvii hobist. Sitä ennen en vissiin ollu hetkeen taas ajatellut sitä. Tai jotain? Mut tosta lähtien oon nyt miettinyt sitä koko ajan ja tää edelleenkin vaan jatkuu.

Voin kertoo et tää on varmaa sata kertaa pahempaa ku olla rakastunu timppaan. Ei, miljoona kertaa pahempaa.

Sata miljoonaa kertaa pahempaa.

Tää vaan jatkuu, jatkuu ja jatkuu.

En enää pysty uskomaan et pääsen yli siitä. Mä en OIKEASTI pysty uskomaan. Ei tää tästä enää mihinkään lopu. Sama ois vaa hypätä sillalta alas tai jotain. Emmä jaksa edes ajatella. En oikeasti jaksa yhtään mitään.

Täs ei oo oikeasti edes mitään hauskaa enää.

Elämän on pakko olla jotain pahaa unta. Tää ei voi olla todellista.

Jotenki sitä aina vaa luottaa siihen ettei mitään pahaa tapahdu mutta näkeehän sen jo tässä et pahoja asioita tapahtuu eikä asialle voi mitään. Hobiinki mä rakastuin eikä mitään ollu tehtävissä.

Ei elämäs oo yhtään mitään järkee. Itse asiassa ihmettelen miten kukaan jaksaa elää. Varsinkin jos on rakastunut. Musy alkaa tuntua et mun elämä oli tässä. Kaikki on ihan toivotonta.

Vissiin itken taas vaa koko yön ja se siitä.

 

[qualitymonkey]

Niin, ja enhän mä timpastakaan pääse yli. Että jes, siinä mulla on jo kaks ihastusta joita rakastan yli kaiken ja kenenkään muun kanssa oleminen ois turhaakin turhempaa. Basically.

Elämä on siis turhaa ja mitään rakkautta on tulevaisuudessakaan turha toivoa tai odottaa. Enkä mä sitä toivokaan. En haluu ketään turhaa ihmistä. Ja käytännös kaikki muut on turhia.

Tässä vaiheessa voi alkaa jo sanoa et en todennäköisesti seurustele koskaan. Hyvä elämä edessä. Eikä siinä seurustelussa mitään hienoa olekaan jollei oo spessu tyyppi. Ja niitä spessui tyyppei ei paljoo oo, ja mulle jokainen niistä taitaa olla julkkis.

Että ihan sama vaikka basically hirttäisin itteni tai jotain

Tää paha olo vaan syvenee ja syvenee koko ajan. En pysty enää tähän.

Luojan kiitos mul on pian se tapaaminen. Voin sit sanoo sille että nään painajaisia ja en syö kunnolla ja höpisen itsemurhasta nettifoorumilla. Todennäköisesti se rupee kiireesti järkkää jotain apua mulle, lääkärii tai jotain.

 

[qualitymonkey]

Luulin tietäväni mitä on paha olo mut tää taitaakin olla pahinta koskaan

Näin jopa jotain unta viime yönä et hobi delas tms ja se jos mikä sai mut paniikkii

Basically tuntuu helvetin epätodelliselta olla näin rakastunu ihmiseen jota ei oo ikinä edes nähnyt face to face.

Mietin kans et mitähän tää on ku nyt joka ikinen päivä mua oksettaa. En siis oksenna, mutta oksettaa joka ikinen päivä. Tälläkin hetkellä oon ihan et ei helvetti ku on huono olo enkä kestä tätä.

 

[qualitymonkey]

Miksi mun oikeasti piti syntyä

 

[qualitymonkey]

Koko elämä tuntuu oikeasti ihan painajaiselta ja saan paniikkikohtauksia

 

[qualitymonkey]

Joo täst ei todellakaan tuu mitään. Eiks se kuulosta ihan loogiselt et olis sama vaan kuolla nyt?

Mä en oikeesti kestä enää.

 

[qualitymonkey]

Haha :D

En oo varmaa ikinä saanu masennuskyselystä näin korkeeta pistemäärää. Tein äsken ja sain 32: "Mielialasi on selvästi laskenut. Sinulla vaikuttaa olevan vakavia masennuksen oireita."

Tietysti voi olla et.. jos oisin tehny sen jonain toisena hetkenä. Vaikka yritin kyllä ajatella sitä silleen laajemminkin et en pelkästään tätä päivää jne.

 

[qualitymonkey]

Noh, voinpa tuostakin sanoa että tein masennuskyselyn ja sain tulokseks että vakavia masennuksen oireita

Muutamia päiviä pitää vielä odottaa sitä aikaa.

 

[PinkkiHuppari]

Äh, tuntuupa pahalta sun puolesta ):
Onneks sulla tosiaan on se tapaaminen kohta, koita sinnitellä jotenkin sinne asti, vaikka nyt onkin tosi paha olla. <3

Ja noh, voin samaistua aika moniin kohtiin. Oon ollut on off ihastunut samaan ihmiseen lapsesta asti. Hän oli siis mun ensimmäinen ihastus koskaan ja yläasteella mentiin samalle luokalle, jossa näin hänet siis ensimmäistä kertaa moneen vuoteen ja ihastuin taas. Nyt näin hänet taas amiksessa parin vuoden jälkeen ja kappas jälleen jotkin kadonneet tunteet palas taksin. Eikä asiaa helpota se, että sain tänään kuulla, että hän seurustelee ja vieläpä mua paljon nätimmän tyypin kanssa.
Ei siinä, tiedän, että en kuitenkaan koskaan olis hänelle uskaltanut puhua, koska en puhunut oikeestaan koko yläasteen aikanakaan. En oikeestaan edes haluaisi suhdetta, koska en koe ansaitsevani ketään ja en varmaan osais edes olla suhteessa. Silti tuntuu pahalta.
Mulla menee kans mieliala jotain kunnon vuoristorataa kokoajan ja tuntuu, että syön paljon ja silti, että syön liian vähän.
Haluaisin osata puhua koulupsykologille ja lääkärille, mutta enhän mä mitään kunnollista osaa sanoa ja unohdan aina kaiken. Ehkä mä sitten joskus ensvuonna saan jotain järkevää sanottua nuorisopoliklinikalla, jos nyt sinne pääsen.

Paljon tsemppiä ja voimia <33

 

[qualitymonkey]

Oikeastaan mua ei ollenkaan häiritse ajatus siitä että en tuu seurustelemaan.

Siis koska seurustelu noin asiana on iha turhaa.

Mut se mua häiritsee etten voi olla hobin tai timpan kans. Se on se mikä mua häiritsee. Mut ehkä mun pitäs silti ajatella jotenki toiveikkaammin.

Nojaa.

Hassua et twicen kuuntelu piristää mua atm, en tiiä miks :D vaikka toisaalta iloset rakkauslaulut on..... Nih, ni kuka muka niihin voi samaistua. Mut silti

Huoh. Tästäki tulee mieleen hobi koska mistä biisistä nyt EI tulis se mieleen :]

 

[qualitymonkey]

Äh, tuntuupa pahalta sun puolesta ):
Onneks sulla tosiaan on se tapaaminen kohta, koita sinnitellä jotenkin sinne asti, vaikka nyt onkin tosi paha olla. <3

Ja noh, voin samaistua aika moniin kohtiin. Oon ollut on off ihastunut samaan ihmiseen lapsesta asti. Hän oli siis mun ensimmäinen ihastus koskaan ja yläasteella mentiin samalle luokalle, jossa näin hänet siis ensimmäistä kertaa moneen vuoteen ja ihastuin taas. Nyt näin hänet taas amiksessa parin vuoden jälkeen ja kappas jälleen jotkin kadonneet tunteet palas taksin. Eikä asiaa helpota se, että sain tänään kuulla, että hän seurustelee ja vieläpä mua paljon nätimmän tyypin kanssa.
Ei siinä, tiedän, että en kuitenkaan koskaan olis hänelle uskaltanut puhua, koska en puhunut oikeestaan koko yläasteen aikanakaan. En oikeestaan edes haluaisi suhdetta, koska en koe ansaitsevani ketään ja en varmaan osais edes olla suhteessa. Silti tuntuu pahalta.
Mulla menee kans mieliala jotain kunnon vuoristorataa kokoajan ja tuntuu, että syön paljon ja silti, että syön liian vähän.
Haluaisin osata puhua koulupsykologille ja lääkärille, mutta enhän mä mitään kunnollista osaa sanoa ja unohdan aina kaiken. Ehkä mä sitten joskus ensvuonna saan jotain järkevää sanottua nuorisopoliklinikalla, jos nyt sinne pääsen.

Paljon tsemppiä ja voimia <33

Kiitos <3 oikeasti jollain ihmeen tavalla mua auttaa se että muillakin on tämmösiä ihme ihastustilanteita, vaikka noh onhan se silleen eri asia ku sulla on irl-tyyppi ja mulla ei, mut silti jotenkin samantyyppistä paskaa molemmilla? 😐 Siis eri tilanne mutta silti vähän samaa siinä. Ja sekin että ollaan molemmat tykätty näistä tyypeistä kauan. Sä ehkä vielä muakin kauemmin mutta kyllä tääkin tuntuu jo pitkält ajalta jos oon ollu (myös vähän tolleen on off) ihastunu hobiin since tammikuu 2019. Siis eihän se oo läheskään niin pitkä aika kun sulla, mutta kuitenkin tääkin alkaa olee jo silleen et nyt vittu oikeesti :D mut damn jos tää tyyppi on viel sun eka ihastus koskaan.. muutama vuos tullu tykättyy siitä D: mut siis kamalaahan tässä on viel se ku ei oo (mulla ainakaan) paljoo mahiksii avautuu just näist tunteist, paitsi täällä. Joskus saatan kirjotella kavereiden kans mut nii en tiiä, jotenki on vaa nii yksin näiden ihastuksiin liittyvien asioiden kanssa. Mites sul, onks sul sama tunne? D: se on vaa jotenki nii hiton raskasta tai et voimavarat menee jo siihen että joutuu kamppailee näiden tunteiden kanssa koko ajan eikä viitti puhua kellekään koko asiasta. Sitte ihmiset sanoo että oishan se kiva jos sullaki ois joku ja mä vaa et juujuu varmaan olis. Sitä nyt on turha odottaa.

Mut joo tsemppii sullekin paljon <3 kai tää tästä

 

[PinkkiHuppari]

Kiitos <3 oikeasti jollain ihmeen tavalla mua auttaa se että muillakin on tämmösiä ihme ihastustilanteita, vaikka noh onhan se silleen eri asia ku sulla on irl-tyyppi ja mulla ei, mut silti jotenkin samantyyppistä paskaa molemmilla? 😐 Siis eri tilanne mutta silti vähän samaa siinä. Ja sekin että ollaan molemmat tykätty näistä tyypeistä kauan. Sä ehkä vielä muakin kauemmin mutta kyllä tääkin tuntuu jo pitkält ajalta jos oon ollu (myös vähän tolleen on off) ihastunu hobiin since tammikuu 2019. Siis eihän se oo läheskään niin pitkä aika kun sulla, mutta kuitenkin tääkin alkaa olee jo silleen et nyt vittu oikeesti :D mut damn jos tää tyyppi on viel sun eka ihastus koskaan.. muutama vuos tullu tykättyy siitä D: mut siis kamalaahan tässä on viel se ku ei oo (mulla ainakaan) paljoo mahiksii avautuu just näist tunteist, paitsi täällä. Joskus saatan kirjotella kavereiden kans mut nii en tiiä, jotenki on vaa nii yksin näiden ihastuksiin liittyvien asioiden kanssa. Mites sul, onks sul sama tunne? D: se on vaa jotenki nii hiton raskasta tai et voimavarat menee jo siihen että joutuu kamppailee näiden tunteiden kanssa koko ajan eikä viitti puhua kellekään koko asiasta. Sitte ihmiset sanoo että oishan se kiva jos sullaki ois joku ja mä vaa et juujuu varmaan olis. Sitä nyt on turha odottaa.

Mut joo tsemppii sullekin paljon <3 kai tää tästä

Joo, ei mullakaan oo oikeen ketään kelle puhua näistä, joten tää on oikeestaan ainoo paikka. Ylipäätään tunteista puhuminen on ollu aina mulle vaikeeta ja nyt ei oo edes ketään kaveria kelle puhua. Sisko on ainoo jolle ehkä voisin puhua, mutta enää en oikeen kehtaa kertoa, että oon taas ihastunut, kun häneltä just kuulin, että tää mun ihastus seurustelee. Joten, joo on tää aika vaikeeta pitää vaan asioita sisällä ja odottaa, että ehkä jonakin päivänä vaan unohdan sen ja tunteet lähtis siinä samalla. Jotenkin stressaa kanssa se, että jotkut läheiset alkais jossain kohtaa kyseleen, että onkos jotain poika- tai tyttöystävää, kun en oikeesti usko koskaan seurustelevani. Ihan tarpeeks peittelemistä siinä, että mulla ei oo enää kavereitakaan. Heh, miten mun ihmissuhdeasiat onkin vuosi vuodelta lähtenyt näin alamäkeen, kai ne häviää mulla sit vaan samaa vauhtia mielenterveyden kanssa tai jotain. :D:

 

[qualitymonkey]

Joo, ei mullakaan oo oikeen ketään kelle puhua näistä, joten tää on oikeestaan ainoo paikka. Ylipäätään tunteista puhuminen on ollu aina mulle vaikeeta ja nyt ei oo edes ketään kaveria kelle puhua. Sisko on ainoo jolle ehkä voisin puhua, mutta enää en oikeen kehtaa kertoa, että oon taas ihastunut, kun häneltä just kuulin, että tää mun ihastus seurustelee. Joten, joo on tää aika vaikeeta pitää vaan asioita sisällä ja odottaa, että ehkä jonakin päivänä vaan unohdan sen ja tunteet lähtis siinä samalla. Jotenkin stressaa kanssa se, että jotkut läheiset alkais jossain kohtaa kyseleen, että onkos jotain poika- tai tyttöystävää, kun en oikeesti usko koskaan seurustelevani. Ihan tarpeeks peittelemistä siinä, että mulla ei oo enää kavereitakaan. Heh, miten mun ihmissuhdeasiat onkin vuosi vuodelta lähtenyt näin alamäkeen, kai ne häviää mulla sit vaan samaa vauhtia mielenterveyden kanssa tai jotain. :D:

Ehh joo mood. Joka kerta ku mun mummo kysyy että onko mulla poikaystävää ni oon vaa sillee mielessäni et sun on sitä ihan turha odottaa oikeasti. Ja ääneenki oon oikeestaa viimeks sanonu jotain että tuskin tuleekaan. Ja se ei todellakaan ymmärrä tätä ongelmaa joten en viitsi edes selittää, se varmaan aattelee että mä oon vaa niin huono sosiaalisesti etten uskalla jutella kellekään. No siis onhan sekin totta että oon aika ujo mutta on tää asia vähän... Noh, deeper than that. Mutta eipä auta kun kuunnella niitä kyselyitä että onkos sulla sitä ja tätä ja sit vaan sanoo aina ne samat vastaukset, ehkä ne joskus alkaa aattelee et turha kysyä ei tulla tuu koskaan mitään suhdetta olemaan :D

 

[PinkkiHuppari]

Ehh joo mood. Joka kerta ku mun mummo kysyy että onko mulla poikaystävää ni oon vaa sillee mielessäni et sun on sitä ihan turha odottaa oikeasti. Ja ääneenki oon oikeestaa viimeks sanonu jotain että tuskin tuleekaan. Ja se ei todellakaan ymmärrä tätä ongelmaa joten en viitsi edes selittää, se varmaan aattelee että mä oon vaa niin huono sosiaalisesti etten uskalla jutella kellekään. No siis onhan sekin totta että oon aika ujo mutta on tää asia vähän... Noh, deeper than that. Mutta eipä auta kun kuunnella niitä kyselyitä että onkos sulla sitä ja tätä ja sit vaan sanoo aina ne samat vastaukset, ehkä ne joskus alkaa aattelee et turha kysyä ei tulla tuu koskaan mitään suhdetta olemaan :D

Mun toinen mummo on vähän samanlainen. Aina sukujuhlissa täytyy kysyä suhdejutuista ja mun vanhin serkku, joka jo seurustelee saa kysymyksiä jo lasten hankkimisesta, vaikka sillä on vielä opinnot kesken ja töitäkään ei oo. Ne on aina vähän kiusallisia tilanteita. :D: