Suhteet Onko teillä elämässä yhtään sellaista ihmistä jolle ette uskalla kertoa ideoistanne/ajatuksistanne?

[Minkelii]

Oli se sitten taideidea, mielipide tai ihan mikä vaan ajatus.

Haluun sanoo alkuun ettei tän kesun tarkotus oo purkaa omia ongelmiani vaan vastaan vaan otsikon kysymykseen.

Mulla on yksi sellainen kaveri joka huutonauraa aina hirveen ärsyttävästi jos ilmaisen jonkun mielipiteeni josta hän ei ole samaa mieltä kanssani. Mielipiteitä saa olla ja kestän sen jos joku on eri mieltä kanssani, mutta musta se vaan tuntuu kurjalta jos nauretaan päin naamaa sen takia et satun olemaan eri mieltä kuin se. Tulee ihan tyhmä olo itselleni sen takia ja niinku oisin jotenkin huonompi kuin se. Tuntuu etten uskalla/halua sanoo mitään tämän kaverini seurassa enää koskaan.

Nyt teidän vuoro kertoo.

 

[azgeda]

on kaks kaverii, joille en kehtaa puhuu miun tarina ideoista, koska pelkään heidän tavallaan varastavani miun idean. ei miunkaan ideat oo millään lailla originaaleja :D mutta haluisin kuitenkin toteuttaa miun X ajatuksen rauhassa, jos yhtään ymmärrätte.

 

[Vikatikki]

On mutta toisaalta en yleisesti halua jakaa mitään "omaa" yhtään kellekään.

 

[annimetall]

Elämässäni ei oikeastaan ole ketään, jolle voisin/osaisin täysin avoimesti kertoa kaikesta. Olen muutenkin todella epävarma ihminen, enkä uskalla kertoa "hölmöjä" ideoitani kenellekään, ja jos satun kertomaan jollekulle jotain, teen sen lähes vitsinä.

3 ihmistä on sellaisia, joille voi puhua melkein kaikesta, mutta pelottaa avautua joistain asioista: 2 kaveria ja siskoni.
Siskolleni en uskalla kertoa joitain asioita, koska a) Hän suuttuu niistä, b) Hän haukkuu ideani maanrakoon, c) Hän ei kuuntele tai d) Hän valittaa jokaisesta pienestäkin yksityiskohdasta joka hänelle ei kuulu.
Kaverit : Heille voin kertoa lähes kaikki ideani, mutta jotenkin vitsin muodossa. Tunnen itseni vain hölmöksi, kun kerron unelmistani tai ideoistani.

 

[Poistettukäyttäjänimi174]

luulisin että mulla on elämässäni tällä hetkellä enemmän ihmisiä joille en uskalla kertoa mitään näistä kuin sellaisia, joille oikeasti uskallan. nyt kun mietin, ainoa, jolle oikeasti uskallan avoimesti paljastaa kaiken, on paras kaverini. kiitos hänelle siitä.

johtuu ehkä suurimmaksi osaksi itsestäni, mutta joka tapauksessa en luota kovinkaan moneen ihmiseen ja valtaosa näkee minut ihan eri ihmisenä kuin mitä olen.

 

[Taivaansini]

No, siis hirveen hyvin en uskalla tai viitsi kertoa ideoistani tai ajatuksistani semmosille tyypeille, joita en kovin hyvin tunne. Sit kaikki ryhmätyöt tai "kerro koko luokalle unelmasi" on ihan hirveitä, ku ei ollenkaan haluis kertoo.

 

[immortalem]

En uskalla kertoa melkein kellekään. Ehkä kahdelle ihmiselle.

 

[Poistettukäyttäjänimi502]

en uskalla kertoa mun oikeita mielipiteitä kenellekään muulle kuin mun parhaalle ystävälle. ennen uskalsin myös mm. siskolleni, mutta siitä tuli lukiossa niin edgy ja ilkeä etten enää mielelläni puhu hänellekään. en siis uskalla kertoa edes mitä sarjoja katson tai musiikkia kuuntelen, koska saan kuitenkin aina vain vittuilua osakseni. :)

 

[redneck276]

On ihmisiä joille en kaikkea mene kertomaan, koska ne ihmiset alkaa vaan omia huonoja ideoita jankkaamaan siihen omaan ajatukseeni, vaikka kiellän ne huonot ajatukset joita annetaan.

 

[Tanssivapina]

Mä oon jotenkin niin huono itsetunnon kanssa että en kehtaa jakaa luovia ideoita tai unelmia koska musta tuntuu että kaikki vaan pyörittäisi silmiä ja miettiä et oon joku vainoharhainen. Ja tää on pretty much with everyone in my life. En ole edes tik tokia kehdannut laittaa tai twitterissä kirjoittaa. Haluisin tehdä mt blogia tai podcast mutta en oo kenellekään kertonut koska tuntuu että kukaan ei koskaan olisi kiinnostunut.

 

[_maalaisperunalastu]

en uskallakertoa ideoistani, mielipiteistäni ja ajatuksistani oikeesti rehellisesti melkeenpä kenellekään. Perhe ja varsinki vanhemmat on pahimmat... Mulla on ehkä 2 kaveria, joille uskallan kertoa ja sillonki koko ajan pelkään että mun ideat ja ajatukset lytätään/niitä pietään jotenki naurettavina... ees joku luvan kysyminen vanhemmilta johonki vähän harvinaisempaan asiaan tuntuu hirveen vaikeelta, jotenki pelkään reaktiota ja mitä ne sanoo ja millä tavalla D:

ja samaistun @kristi :in tuossa sarjojen katselussa ja musiikin kuuntelussa, en kerro vapaaehtosesti kenellekään mitä katon tai kuuntelen, sillonki ku joku kysyy nii mieluummin vaa yritän vaihtaa aihetta ku kertoa oikeesti D:

 

[Poistettukäyttäjänimi100]

en uskalla kertoa mun oikeita mielipiteitä kenellekään muulle kuin mun parhaalle ystävälle. ennen uskalsin myös mm. siskolleni, mutta siitä tuli lukiossa niin edgy ja ilkeä etten enää mielelläni puhu hänellekään. en siis uskalla kertoa edes mitä sarjoja katson tai musiikkia kuuntelen, koska saan kuitenkin aina vain vittuilua osakseni. :)

Mulla on tää sama! Varsinki musiikin osalta. Levyraadit tmv on hirveitä jos kaikkien pittää valita joku laulu D:

 

[KäveleväNakki]

Minä itse ainakin sanon mielipiteeni kaikkeen kovaan ääneen, ja mahdolliset ideat myös. Jos joku ei niistä pidä, niin keksiköön sitte itse paremman idean tai esittäköön sitten ''paremman'' mielipiteen.
Kyllä joskus nuorempana pelotti sanoa omat mielipiteet ja ajatukset joillekin, mutta opin sitten hiljalleen ilmaisemaan mielipiteet sun muut ilman että muiden suhtautuminen olisi haitannut.

 

[Lukutoukka_05_]

Äiti. Aina ollaan erimieltä asioista, ihan lähtien sisustuksesta uskontoon. En voi sille mitään että mulla on erilaiset mielipiteet ja arvot yms. ja aina on ollut en vaan oo pienempänä sanonut niitä ääneen koska aina tulee valitusta

 

[Mandalay]

Paljonkin. Tuntuu, että valikoin vähän ihmisestä/ porukasta riippuen mitä puolta itsestäni tuon esille ja mitä en. Tää on varmaan perua jostain peruskouluajoilta kun koin aika paljon kiusaamista erilaisuudesta ja mielenkiinnonkohteista ja opettelin lopulta olemaan tuomatta niitä lainkaan ilmi ja vieläkin kai sitten alitajunnassa pelkään etten tule hyväksytyksi jos oon täysin oma itseni. Yritän kyllä opetella tästä eroon, koska välillä tuntuu etten ole kaikkien seurassa yhtään niin aito kuin haluaisin olla.

Uskonto varsinkin on sellanen mistä en osaa puhua uskonnottomille tai eri uskontoa oleville kavereilleni eikä ne oikeastaan tiedä maailmankatsomuksestani sen osalta yhtään mitään, mt-ongelmista taas en ole kertonut perheelleni (paitsi jotain mikä väkisinkin tuli alaikäisenä ilmi) tai mistään muistakaan vastoinkäymisistä ja oikeastaan juuri kukaan ystävistänikään ei asiasta tiedä. Seksuaalisesta suuntautumisestakaan perheeni ei tiedä eikä suurin osa kavereistakaan, vaikkei se olisi niille edes iso asia. Oon vaan huono puhumaan. Muitakin tälläisiä aika isoja juttuja on, joita en oo vaan maininnut ikinä kenellekään ja tää yltää myös pienempiin juttuihin, kuten musamakuun ja luoviin harrastuksiin, joista niistäkään ei kaverini tiedä. Välillä tuntuu että oon aika yksin eikä kukaan oikein tunne minua kunnolla, tuskin minä itsekään.

 

[Keskiyö]

Entinen kaveri joka kohteli aikoinaan väkivaltaisesti minua, ilmaisee julkisesti inhonsa minua kohtaan ja on kauhistuvinaan jos joku meidän yhteinen kaveri on pelissa mun kaverina tai olemme mitenkään yhteydessä. Suoraan sanoen pelkään sitä tyttöä. Se tietää sen kyllä ja määräilee jatkuvasti