Poistettukäyttäjänimi1405
Rotista haaveileva kelarotta
- Liittynyt
- 9.2.2022
- Viestejä
- 995
- Reaktioarvo
- 523
tuli kauhea kriisi koska en tiedä pitäisikö tällänen keskustelu laittaa tähän aihealueeseen vai suhteet-osioon ja onko mielenterveys vai syvälliset mutta ihan sama D:
surettaa heti kun kumppani meni nukkumaan D: tuntuu ettei mun elämällä ole juuri mitään pointtia silloin kun hän ei ole läsnä, ja mietin että oonko nyt ihan liian riippuvainen hänestä tjsp... nyt viimeaikoina varsinkin juuri yöaikaan ollut kauhea tyhjyyden tunne, ja en vaan löydä mitään millä. täyttää se. haluaisin vaan muuttaa yhteen jo mutta tiedän että siitä tulee aiheutumaan stressiä ja se on iso muutos ja aaaaaaaaa mutta silti. ja ahdistaa ajatus siitä että joskus todennäköisesti ero tulee vastaan (koska eihän eka suhde nyt voi kestää niin pitkään ja lähes kaikki suhteet päättyy eroon) niin miten ihmeessä pääsen koskaan yli tai selviän
opiskelukaan ei maistu, ja kesälle ei huvittaisi hakea töitä. yksi ilta löysin kunnon motivaatiopuuskan töidenhakemiselle mutta nyt vaan ei jaksa kiinnostaa, vaikka samalla stressaa raha-asiat ja se etten saa mitään alani työkokemusta. kursseista pusken läpi vain tekemällä mahdollisimman vähän, enkä jaksa innostua mistään. tuntuu että niissäkin asioissa mistä oon kiinnostunut oon aivan surkea. en osaa mitään, en pärjää, mulla ei ole samanlaisia kykyjä kuin muilla mun alan opiskelijoilla. olisipa vähemmän viallinen ja huono
emt teki mieli vaan avautua jonnekin ja oon todella väsynyt niin ei päiväkirjaankaan viitsi kirjottaa XDDD ju uu
tl;dr: ahdistaa miten avuton ja huono olen
surettaa heti kun kumppani meni nukkumaan D: tuntuu ettei mun elämällä ole juuri mitään pointtia silloin kun hän ei ole läsnä, ja mietin että oonko nyt ihan liian riippuvainen hänestä tjsp... nyt viimeaikoina varsinkin juuri yöaikaan ollut kauhea tyhjyyden tunne, ja en vaan löydä mitään millä. täyttää se. haluaisin vaan muuttaa yhteen jo mutta tiedän että siitä tulee aiheutumaan stressiä ja se on iso muutos ja aaaaaaaaa mutta silti. ja ahdistaa ajatus siitä että joskus todennäköisesti ero tulee vastaan (koska eihän eka suhde nyt voi kestää niin pitkään ja lähes kaikki suhteet päättyy eroon) niin miten ihmeessä pääsen koskaan yli tai selviän
opiskelukaan ei maistu, ja kesälle ei huvittaisi hakea töitä. yksi ilta löysin kunnon motivaatiopuuskan töidenhakemiselle mutta nyt vaan ei jaksa kiinnostaa, vaikka samalla stressaa raha-asiat ja se etten saa mitään alani työkokemusta. kursseista pusken läpi vain tekemällä mahdollisimman vähän, enkä jaksa innostua mistään. tuntuu että niissäkin asioissa mistä oon kiinnostunut oon aivan surkea. en osaa mitään, en pärjää, mulla ei ole samanlaisia kykyjä kuin muilla mun alan opiskelijoilla. olisipa vähemmän viallinen ja huono
emt teki mieli vaan avautua jonnekin ja oon todella väsynyt niin ei päiväkirjaankaan viitsi kirjottaa XDDD ju uu
tl;dr: ahdistaa miten avuton ja huono olen