Aihe vapaa Ihan täysin sellanen olo etten olis edes olemassa

[qualitymonkey]

Joku derealisaatio varmaan. Haluun ehkä kuolla pois. Tai oikeastaan toivon kovasti etten koskaan olisi syntynyt.

 

[qualitymonkey]

Oksettaa ja paljon. Haluun pois.

 

[Skeletor]

Krapulan oireita on yleensä tuollaiset, ja se saattaa iskeä päiviä juomisen loputtuakin, kun keho yrittää päästä luontaiseen järjestykseensä.

 

[qualitymonkey]

Krapulan oireita on yleensä tuollaiset, ja se saattaa iskeä päiviä juomisen loputtuakin, kun keho yrittää päästä luontaiseen järjestykseensä.

Ai, kun en ole juonut alkoholia varmaan moneen viikkoon, en edes muista milloin viimeksi.

 

[Skeletor]

Ai, kun en ole juonut alkoholia varmaan moneen viikkoon, en edes muista milloin viimeksi.

Tuosta toisesta, pahojen ihmisten alueen keskustelusta, sai toisen käsityksen.. anteeksi...

 

[qualitymonkey]

Tuosta toisesta, pahojen ihmisten alueen keskustelusta, sai toisen käsityksen.. anteeksi...

Niin, oon kyllä kuolannu sitä alkoholia ja toivonu että olispa mut en oo juonu, heh.

 

[Myrskyvaroitus]

Mulla on toi olo aika useesti

 

[qualitymonkey]

Mulla on toi olo aika useesti

Joo siis, mullaki aika usein mutta yleensä ei näin pahana. Tai siis en tiedä onko tässä nyt se epätodellinen olo vai yleensä se ahistus vaan pahinta mutta kuitenkin. En normaalisti tai en ainakaan päivittäin kuitenkaan ole näin huonossa jamassa, nyt yhtäkkiä kaikki ihan päin vittua. En edes tiedä mitä tapahtui ja milloin että olo meni yhtäkkiä näin huonoksi. En todellakaan tajua mitä tapahtui. Kyllä mulla epätodellisia oloja yleensä tulee varmaan vähintään viikottain mutta ei ehkä ihan tällasta

 

[Myrskyvaroitus]

Joo siis, mullaki aika usein mutta yleensä ei näin pahana. Tai siis en tiedä onko tässä nyt se epätodellinen olo vai yleensä se ahistus vaan pahinta mutta kuitenkin. En normaalisti tai en ainakaan päivittäin kuitenkaan ole näin huonossa jamassa, nyt yhtäkkiä kaikki ihan päin vittua. En edes tiedä mitä tapahtui ja milloin että olo meni yhtäkkiä näin huonoksi. En todellakaan tajua mitä tapahtui. Kyllä mulla epätodellisia oloja yleensä tulee varmaan vähintään viikottain mutta ei ehkä ihan tällasta

Siis ei rutto miten hyvin mää oikiasti tajuun ton
Jotenki tuntuu ihan ku ois vaan vähän niinku kirjallisuudessa se "hän-kertoja" jota ei kuitenkaan oo siinä tarinassa ollenkaan D: (If you know what I mean xD)
Ja mulle käy melekeen joka päivä sellasta et saatan eka nauraa iloisesti ja olla hyvällä tuulella ja sit yhtäkkiä tekis vaa mieli itkee ja raivota ja vaan kadota jonnekki

 

[qualitymonkey]

Oikeastaan, keksin vain pari ratkaisua tähän. Joko lenkillä käyminen tai alkoholi. Tai molemmat. Paljoa alkoholia mulla ei edes ole että se pysyisi kuitenkin ihan kohtuudessa, siitä ei tarvitsisi siis olla huolissaan. Mutta parikin kpl saattaa auttaa. Ehkä. Voinhan kokeilla molempia, tosin jos lenkillä käyn tekisin vain pienen lenkin koska tosiaan tää kurkkukipu. Mitään muuta apukeinoa en jotenkin nyt oikein keksi, musiikki ehkä mutta sitä nyt kuuntelisin muutenki jos lenkillä käyn. Mitään muuta ei nyt oikein meinaa tulla mieleen, vaikka kai nyt sinänsä luulis esim kirjottamisenkin auttavan, mutta en mä oikein tiedä auttaako se. Tai sitten vaan jään tähän sohvalle ja kärsin ihan vitusti enkä ees yritä tehdä asialle mitään.

Rupesin miettimään onkohan menkat osasyyllisenä tähän, tuskin nyt pelkästään siitä johtuu, mut.. itse asiassa en oo ees varma onks ne alkamas vai ei. Tuntuu siltä niinku olis mutta voin olla väärässäkin, oon aiemminkin ollu sillee aa ihan ku menkat alkais, ja sit ne on alkanuki tyyliin vasta yli viiko pääst tai jtn ku o ollu vähä myöhäs ne. Et juu.

Eipä tässä taida tosin juuri mikään auttaa. Vähän epäilen ettei se ulkoilukaan mitään oloa paranna. Ei välttämättä alkoholikaan. Ei välttämättä mikään.

 

[qualitymonkey]

Siis ei rutto miten hyvin mää oikiasti tajuun ton
Jotenki tuntuu ihan ku ois vaan vähän niinku kirjallisuudessa se "hän-kertoja" jota ei kuitenkaan oo siinä tarinassa ollenkaan D: (If you know what I mean xD)
Ja mulle käy melekeen joka päivä sellasta et saatan eka nauraa iloisesti ja olla hyvällä tuulella ja sit yhtäkkiä tekis vaa mieli itkee ja raivota ja vaan kadota jonnekki

Ehkä sulla saattaa olla murrosikä mielialan vaihteluiden takana joten en olis yhtään huolissani siitä (vaikka ei se varmaan kivalta tunnu silti) mutta mulla on murrosikä mennyt ohi jo kauan sitten kun yli 20 oon ja siis.. tunnistan itteni tosta. Tai et saan monesti sellasia kohtauksia et oon super energinen ja kaikkee ja nauran kaikelle hysteerisesti yms mut sit hetken päästä siitä saatan olla iha vitun ahdistunut ja itkeä vaan vitusti. Tai ehkä oon silloinkin ahdistunu ku oon hysteerinen, se vaa purkautuu just sellasena nauramisena ja sekoomisena, mutta sitten kun energia loppuu totaalisesti ja iskee epätoivo niin seuraa se kyynelehtiminen ja kaikki.

 

[qualitymonkey]

Mun elämä meni niin päin helvettiä jo lapsena kun mulle kehittyi tää vitun häiriö joka tekee elämisestä lähes mahdotonta. Pitkään se on nyt ollutkin siedettävää mutta näköjään nyt oireet pahentunu enkä tiedä miks.

En ymmärrä miks mun piti syntyä. Ois paljon parempi jos en olis syntyny.

 

[qualitymonkey]

Vittu että ahdistaa näå aihealueetkin täällä, en edes miettinyt vaan laitoin tän tänne alueelle mutta ahdistaa vitusti koska en ikinä tiedä tai jaksa miettiä mihin laitan minkäkin kesun. Nytkin mulla on mielialueella varmaan kaks ahistuskesua ja täällä tämä ja kaikkee, kukaan muu ei täällä spämmää ja vittu jee :))))))))) voisinpa vetää itseni hirteen

Must tuntuu siltä että mun pitäs miettiä kaikki uusiksi, että en voi vaan jatkaa enää näin, normaalisti.

En pysty.

En pysty varmaan sitten menemään sinne lenkille mutta on pakko koska muuten kuolen. Haluun viiltää ranteeni auki.

Johtuisipa tää edes pelkästään ihastuksista mutta kun ei se johdu. Olis niin paljon helpompaa jos se olis pelkästään sitä. Nyt kun en edes tiedä mitä tää on niin en pysty mitään muuta kuin ajattelemaan että haluun kuolla. En saa tähän mitään ratkasua koskaan. Jos tietäisin mistä tää johtuu voisin tehdä jotain tai yrittää selvittää ajatuksia, mutta nyt kun en tiedä mitä ajatuksia pitäis selvittää niin emt sitten.

En kyllä oikeasti ole tekemässä itselleni mitään, mutta mun on pakko hokea tota koska se helpottaa (vai helpottaako ees) mun oloa, tuntuu niiku se ois joku refleksi et mun on vaa pakko koko ajan olla sillee haluunkuollahaluunkuollahaluunkuolla. En keksi mitään muitakaan sanoja enää millä kuvata tätä. Mikään ei auta. Itkeminen ei auta. Ammattiapu ei auta. Mikään ei auta. Ehkä ajan myötä tää olo menee ohi, kyllä se yleensä menee. Ehdin jo luulla että olo oli parantunut koska nukkumaa mennessä oli parempi olo ja vielä sillon ku heräsin, nyt taas olo menee koko ajan pahemmaks. Oon ihan täysin paniikissa.

En pysty tehdä mitään.

 

[qualitymonkey]

Oon varmaan nukkunu niin huonosti jo muutaman yön tässä, toivotaan et tää johtuu vaa siit ja loppuu sit ku saan ens yön nukuttua.

 

[Poistettu käyttäjänimi 43]

Sanot että ammattiapu ei auta, mutta ootko kuitenkin siis jonkun säännöllisen avun piirissä nyt? Kun sellainen vaikutelma tulee, että olet aika vaikeassa tilanteessa juuri nyt. :/ Eikö tosiaan mikään ammattiapu auttaisi? Ja et ole mun mielestä ollenkaan spämmännyt tänne, eikä sekään nyt häiritsevää ole, jos joku keskustelu menee "väärälle" alueelle. Hyvä vaan, jos omasta olosta puhuminen täällä helpottaa edes jollakin tavalla.

 

[qualitymonkey]

Sanot että ammattiapu ei auta, mutta ootko kuitenkin siis jonkun säännöllisen avun piirissä nyt? Kun sellainen vaikutelma tulee, että olet aika vaikeassa tilanteessa juuri nyt. :/ Eikö tosiaan mikään ammattiapu auttaisi? Ja et ole mun mielestä ollenkaan spämmännyt tänne, eikä sekään nyt häiritsevää ole, jos joku keskustelu menee "väärälle" alueelle. Hyvä vaan, jos omasta olosta puhuminen täällä helpottaa edes jollakin tavalla.

Vaikea selittää mikä tää tilanne on, mutta siis no lyhyesti sanottuna kävin terapiassa yli vuoden, melkein kaksi, ja muutoinkin oon ollu muuallakin juttelemas. Lopetettiin sitten psyk polin kontakti sen takia kun en en ollut valmis terapiaan ja muutenkin, karenssi napsahti terapiaan viideks vuodeks sitten niin ja terapian lisäks ainut mitä psyk polilta tarjottiin oli lääkkeet mut koska en kumpaankaan pystynyt niin pihalle sitten vaan ja näin, jutteluapua ei mistään saa. Tällä hetkellä oon kuntoutuksessa sillä tavalla että nään psykologia hyvin harvoin, se on enemmänkin semmosta että tsekataan sillon tällön miten asiat on ja hoidetaan joitakin asioita eteenpäin, ei varsinaisesti ole mitääb kunnon keskusteluapua se. Sain kuitenkin numeron tältä psykologilta tyttöjen tilalle, jos siellä pystyis jotain nuorisotyöntekijää nähä, mutta en ole vielä ottanut yhteyttä sinne. Että tämmöstä. Tänäänkin mun oli oikeastaan alunperin tarkoitus laittaa viestiä sinne, mutta en saa mun aivoja sellaiseen tilaan nyt että pystyisin.