Moi!
En tiedä muistatko mua... olin sillon monta vuotta sitten Demissä mutta sitten häippäsin ja huomasin myöhässä että se oli lopetettu D: Kuulin Trebiltä että demiläiset siirtyi tähän palveluun ja oon pitkään aikonu kirjoittaa sulle mutta en sit saanut aikaiseksi. Tuntui että me tultiin hyvin juttuun. No parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Mitä sulle kuuluu?
Joo, mulla oli juuri sellaisia häiritseviä ajatuksia kuten että tekisin pahaa jollekulle. Ja välillä ajattelin liikaa maailmaa enkä pystyny enää pitämään mistään mielipiteestä tai arvostani kiinni, vaan kyseenalaistin kaikkee esim. että onko sukupuolten välinen tasa-arvo tärkeää yms. :D Opiskelen kulttuurien tutkimusta jossa pyritään katsomaan kaikkea neutraalista näkökulmasta ilman arvottamista, mikä jotenkin sekottaa mua. Ja lisäksi välillä oli myös epärealistinen olo mitä on vaikea kuvata, en tiiä ootko sä kokenut sitä? En tienny onko hulluksi tuleminen seuraus tästä kaikesta vai vaan yksi mun peloista. Sit vähitellen aloin tiedostaa paremmin miten ensin mieleen tulee ajatus tai mielikuva, joka sitten saa kehon tuntemaan pelkoa. Tuntui että se pelko on ihan tarpeetonta eikä auta lopulta mitenkään. Opin tunnistamaan ja ignooraamaan sen ajatuksen ja jatkamaan muihin asioihin ilman että pelon tunnetta pääsi syntymään. Syksyllä olin sit vaihdossa, minne lähteminen oli ahdistanut hirveästi ( varmaan siksi olin just viime vuonna niin ahdistunut), mutta siellä ei lopulta ahdistanut yhtään ja mietin et jos en kuukausiin ole tuntenut tulevani hulluksi niin ei se sit varmaan olekaan ajankohtaista :D
En nyt tiiä miten tää tästä kehittyy ja edelleen tulee hetkiä että epäilen taas itteäni. Ja maailman sekavuus nyt ei ole kadonnut minnekään. Mut nyt on paljon helpompi uskoa että se on ohimenevää ja että kaikki kääntyy vielä hyväksi.
Pääsisitkö sä vielä terapiaan tai auttoiko se sulla ollenkaan?
Jaa miten sulla menee ihastusten kanssa? :)