"Huolimatta kehopositiivisuudesta, länsimainen kulttuuri ihannoi yhä hoikkuutta. Media, sosiaalinen media ja mainonta luovat paineita, jotka saavat ihmisen kokemaan, että hoikempi on "parempi" tai "halutumpi"."
"joillekin ylipaino on viehättävää"
Tätä mä en ymmärrä. Tässä on ristiriita mulla. Mä en ymmärrä miksi haluan laihtua. Mä en voi ymmärtää sitä syytä. Siihen ei ole mitään syytä silloin kun se on viehättävää. Joten mulla on vaan jäänyt joku ikuinen tunne siitä, mitä ei poista se tosiasia että se on joillekin viehättävää. Jonka takia oon ikuisesti syömishäiriöoireilussa.
Sama muissakin asioissa. Näet kaikki ihme tissikommentit ja tiedät että ne puhuu totta, kait, ja silti ajattelet aina kerta toisensa jälkeen että hyi vittu miten rumaa, kukaan ei todellakaan voi pitää yksistäkään tisseistä koska ne on kaikki oksettavia kaikin tavoin.
Hyppiminen nyt varsinkin on rumaa kuten todettu omin silmin. Oksettavaahan se oli. Ja muutenkin.
Joten ikuisesti kestää oireilu. Eipä mitään sitte.
Ja pitkäkestoinen, koko ajan oleva paniikkitila, vaikka ulkoisesti olisi rauhallinen, niin sisäisesti on koko ajan paniikissa ja sellaisen äärettömän kauhun vallassa kun ei voi uskoa että tämäkin on totta, siis ei voi uskoa sitä että on vuosikausia jo me********** ja se jatkuu koko ajan, ja on ollut todella monta vuotta, se on niin suuri kauhun tunnetta aiheuttava asia että sitä ei voi uskoa todeksi eikä sitä voi hyväksyä, ja ei vain pysty sovittamaan sitä osaksi elämää. Jos lukee sen sanankin, niin tulee se tunne että miten mä nyt edes jatkan eteenpäin jos tää on totta? Kauhun tunne on niin suuri että miettii vain miten mä koko ajan oikein elän kun tämä on oikeasti totta, se tapahtuu koko ajan, silleen tää on oikeasti tapahtunut mulle. Kuulostaa raiskauksen aiheuttamalta traumalta vakavuusasteeltaan koska se on jatkuvasti mielessä niin kuin se olisi juuri isokin trauma kuten raiskaus tai johonkin onnettomuuteen joutuminen. Tavallaan oireet kuulostaa vähän samalta kuin ptsd:ssä.