Hakutulokset

Häpeä tuntuu niin ikävältä että siitä vain haluaa päästä eroon. Häpeä on oikeesti aika perseestä. Varsinkin silloin kun tuntuu et oon jäänyt siitä riippuvaiseksi et häpeän ihan hiirenpaskan kokoisiakin asioita. Melkein kaikista tekemisistä löytyy aina joku nyanssi jonka vuoksi sisäinen ääni...

Ei oikeesti kiinnosta lukea mitään seiskaa kun tulee niin paljon vastaan muka niin ”omg” otsikoita joka saa heti klikkaamaan jutun auki ja sit sisältö on ihan täyttä p*skaa suorastaan. Tulee harhaan johdettu olo vähän. Tekis mieleni lopettaa lopullisesti mm. iltalehden, seiskan ja muiden...

-Habaneroksi.

-Buenos dias!

Kuolen nyt ja tulevaisuudessa häpeään miten selviän tästä apua

Olen siis alkanut opiskelemaan laulua ja aina olen kohdannut jännitystä. Vaikeaa saada kotoisaa oloa muiden edessä laulaessa. Laulutunnilla ja ennen ensimmäisiä lauluesiintymisiä olo on kuin alkais itkettämään. Lauluääni siksi tärisee enkä pysty löytämään sitä samaa rentoutta kuin kotona...

Ei ole turha keskustelu koska tässä puran levottomuuttani AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA

Niihin uppoutuu niin helposti että sitä tunnetta on niin vaikea selittää.

Nautin omasta rauhasta. Koko viikonlopun. Paitsi sunnuntaina kämppikset palaa viikonlopun vietosta.

Kelpais tähän elämäntilanteeseen yks lokakuu.

Mitä tuli puhelimeni näyttöön kävelemään kesken varasijatuksen huoh. Vähän sormella siirsin pois mut se näköjään ei sitä kestänyt. Kun puhaltaminen ei nytten vaan auttanut. Ripperiinos.

Huhhuh olipahan istumista. Hieman jännittää esiintyminen ja laulaminen muille kun sitä tod. näk. on huomenna. Mutta juuri sen vuoksi tälle linjalle tulin ;)

On pitänyt ostaa kaikkia tarvikkeita ja olin sillee ”jee nyt mulla on kaikki”. Mut en muistanut kuin vasta sitten haavan leikatessa peukaloon että on olemassa semmoinen tärkeä juttu kuin laastaripaketti joita en jostain syystä ole muistanut hankkia itselleni. :) Eikä täällä hemmetin asuntolassa...

Vieläpä hyvää pullaa nam! Maistuvat hyvin puistonpenkillä istuskellessa. Kuuma on kahvin lisäksi ilma!

Pitkästä aikaa.

Heräsin nyt aamulla ja huomasin ettei mun hiuksissa ole kumpaakaan pompulaa. Etsin niitä sängystä eikä näkynyt missään enkä löytänyt niitä edes tyynyn alta enkä koko sängystäni. Sit koitin ettii lattialta, ei ollut sielläkään. Sitten nousin ylös ja huomasin sänkyni vieressä olevan lipaston...

Olen ylpeä itsestä kun en enää loukkaannu ja ahdistu töissä jos asiakas tai työkaveri ragee jostain. No ehkä se vähän pahalta tuntuu. Mutta en ota sitä samalla tavalla henkilökohtaisesti itteeni kuin kaksi vuotta sitten, olin silloin tosi herkkä ja saatoin vaipua joihinkin pahoihin masistiloihin...

https://www.moomin.com/fi/mika-muumihahmo-olet/

Tullut veivattua aika reippaasti nyt saikulla että aika kuluisi… Ja paitani valmistuisi vihdoin!