Hakutulokset

en. ennen olin mielestäni ihan seminätti ja fiksu vaikka luonnettani inhosinkin, mutta mitä vanhemmaks tuun niin sitä vaikeampi on löytää mitään mihin ois itsessään tyytyväinen. :D

siis tää ja tuo montako ottaa on ihan koulukohtaista. meidän yläasteella on saanut aina vaihtaa, tein itsekin aikoinaan niin ja oma veljeni teki vielä viime vuonna. mutta oma suositus on kotitalous koska niitä asioita tulee oikeasti tarvitsemaan myöhemmin ja kielet on kanssa ihan semihyödyllisiä.

huomenna oon menossa

2012 oli yksi mun elämäni parhaita vuosia. olispa edelleen lukiossa.

en uskalla kertoa mun oikeita mielipiteitä kenellekään muulle kuin mun parhaalle ystävälle. ennen uskalsin myös mm. siskolleni, mutta siitä tuli lukiossa niin edgy ja ilkeä etten enää mielelläni puhu hänellekään. en siis uskalla kertoa edes mitä sarjoja katson tai musiikkia kuuntelen, koska saan...

siis 2 kokonaista työpäivää koko opiskeluun vai siihen yhteen kurssiin? mulla on pääsääntöisin kaikki arkipäivät 8-16 opiskelua, koska haluan tosiaan pitää viikonloppuni vapaata. et tätä tarkoitin kun sanoin että yliopisto vaatii ahkeruutta. :D ja joo, sanoin että riippunee alasta. mun oma ala...

hyväksyisin.

haluaisin siis mutta mulla on aika pahoja iho-ongelmia, joiden vuoksi mun kasvoni punoittavat aika tavalla. meikkaan paljon, mutta silti se punoitus jää välillä näkymään. onko pinkit hiukset tämän ongelman kanssa ihan no no? ps. saa suositella myös todella todella peittävää meikkivoidetta

minäkään en pidä maidosta yksinään mutta lisään sitä muihin juomiin. en juo mustaa kahvia, mutta tykkään just kahvin makuisista kakuista, karkeista ja jäätelöistä. :D

tuntuu jotenkin ihan hullulta D: ei siitä voi olla niin kauan, mutta samaan aikaan tuntuu ettei olla edes samat ihmiset enää kuin silloin. tosi vaikea yrittää muistella suhteen alkuaikoja ja välillä ihan unohtaa mitä kaikkea ollaan yhdessä ehditty tekemään.

mun mielestä se maistuu hyvältä ekan parin hörpyn ajan, mutta sitten siitä tulee vain huono olo D:

suapi kysellä edelleen! nyt on jo muutama päivä oltu ammattikorkeassakin.

yläasteella tykkäsin terveystiedosta ja bilsasta, inhosin englantia. lukiossa tykkäsin bilsasta ja saksasta, inhosin englantia. omistan siis yleisen asennevamman englantia kohtaan. muuten tykkäsin kyllä aikalailla kaikesta.

20 on vielä tosi nuori. mä olen 26 ja ainoat isot muutokset ulkonäössä on olleet että babyface lähti 20v ja salin myötä oon kasvattanut lihakset. mielessä on tapahtunut isoimmat muutokset viimeisen parin vuoden aikana ja kun mietin itseäni 5-7 vuotta sitten niin ihan teini-iän jatke on ainakin...

vaihdoin yliopistolta alalta, joka on 90% ajasta yksin tietokoneella istumista myös työelämässä, sotelle ammattikorkeaan. :) eli ihan päinvastaiseen siis. ja kiitos!

mun mielestä kaverit ja ystävät on eri asia. ei mullakaan ole kavereita kohtaan sen suurempia tunteita eikä hirveästi hetkauta jos joku vaikka on kuukausia pitämättä yhteyttä, mutta ystäviäni rakastan ja kaipaan.

ei kai pituus ja sukupuoli rankkuuta määritä, vaan ennemminkin motivaatio ja kunto? mun alle 160 cm pitkä naisurheilijatuttuni eteni upseeriksi asti.

mulla kyllä tuntuu mutta ihan jokainen loma tuntuu liian lyhyeltä D: tosi vähän jää aikaa pelkälle olemiselle ja omille jutuille.

ollaan tunnettu vauvasta asti, ja kasvettu koko elämä yhdessä. oltiin naapurit, samassa päiväkodissa, samalla luokalla ala-asteella, samalla yläasteella, samassa kaveriporukassa lukiossa ja sen jälkeen. hän tietää koko mun elämäntarinani, millainen olen ollut hirveimmilläni (ja parhaimmillani)...

oltiin eilen tutustumassa toisiimme ja oon niin onnellinen, että uskalsin ja pystyin vihdoin vaihtamaan alaa D: <3 en muista milloin viimeksi olisi ollut tunne, että kuulun johonkin, ja kaikki tulevat kurssit vaikuttavat niin mielenkiintoisilta. vähän harmittaa etäily, mutta jospa tämä ei...