Mä en vaan kestä enää.
Nyt sentään keskityn pelkästään tähän hetkeen, luojan kiitos, ja siihen mitä näen peilistä tai kuvissa, mutta en mieti mitään mahdottomuuksia vaan konkreettisesti sitä mitä näen.
Tähän hetkeen keskittyessä se on aivan erilaista, mutta mä tunnen silti inhoa kun katon...