Hakutulokset

En aio tehdä mitään mitä mulle sanotaan vaan mun käsitys hoidosta on syömisen vähentäminen.

No ainakin aion nyt vähentää syömistä kun en mitään muuta aio edes yrittää. Eli haista vittu.

Sen yhen saatanan kerran kun niitä käytin niin mulla meni hampaat paskaks sen takia joten vittu mulla meni kaikki aika särkylääkkeen syömiseen haista vittu

Taaskaan mitään apua ei ole viikonloppuna tarjolla paitsi tietenkin ihana aina auttava päivystyksemme. Josta oon aina saanu helpotusta. Siis aina. Tosin täytyy hyväksyä että minkäänlaista prosentin helpotusta ei ole tulossa puoleen vuoteen eli jos et jaksa puolta vuotta hengissä tässä samassa...

Ja nyt mul meni täysin fiilis yhtään mistään, tekisi mieli mennä tuonne ulos ja kävellä niin kauan että päädyn jonnekin helvettiin ja helvetin kauas

Muu apuhan ei toimi.

Siis tietenkin jos joku sanoo että mun kehotyyppi on kaunis niin enhän missään nimessä ole vastaanottavainen eikä se tule menemään läpi millään keinolla. Joten enpä keksi mitään apua mikä mulle sopisi. Luultavasti siis sitten vain laihdutan. Keinolla millä hyvänsä.

Tai siis ainahan juttelu olisi paras vaihtoehto mutta kun se on näköjään käsien läpsyttelyä niin. En ole tähän päivään mennessä saanut mitään vaikuttavaa hoitoa missä mulle vaikka perusteltaisiin se että miksi esimerkiksi lihava keho on kaunis. Tai mikskä mun kehoa nyt voikaan sanoa. Jos ei...

En välitä ollenkaan mistään hoidosta vaan tulen voimaan paremmin kunhan laihdun ainakin sinne 58 kiloon. Se voi auttaa jo vähän.

En kyllä halua minnekään varsinaiseen syömishäiriöhoitoon koska se hoito on pelkkää käsien läpsyttelyä. Niin kuin oikeastaan psykoterapia aina on.

Tiedän että ravitsemusterapeutti vähän kuin kielsi multa laihduttamisen muttaaaa. Ei voi mitään. Voinhan ehkä sinnekin mennä jossain vaiheessa uudestaan.

Mutta koska mulla itselläni ei ole mitään halua parantua, eikä tulekaan koskaan olemaan, niin siksi mikään hoitomuoto ei tulekaan toimimaan. Eikä tarvitse toimiakaan.

Psykoterapia toimii hyvin.

Teen mitä vaan että pääsen edes 58 asti jossain vaiheessa. Oon valmis menemään ihan mihin tahansa että pääsen sinne. Mut ei välttämättä ihan heti mutta jossain vaiheessa. Meen vaikka kolme kertaa päivässä lenkille jos se vaatii sen.

Sen jälkeen jossain vaiheessa sit 59, 58 jne.

60 kg riittäis ihan hyvin ens kerralle. Ei oo liikaa pyydetty.

Mä en enää tiedä mitä mä teen jos seuraavan kerran kun meen vaa'alle jos en oo 60 kg tai vähemmän. Sit mä en enää jaksa ja teen jotain radikaalia varmaan.

Vittu mun iskä on täysin pakkomielteinen. Ei tarvitse ihmetellä onko pakkomielteisyys periytyvää vai ei. Sekasin kun seinäkello tuo on.

Hyvä puoli on se ettei ole kirjaimellisesti mitään väliä mitä teen. Enää.

Selvä, kirjaimellisesti kaikki menetti merkityksensä juuri äsken. Ei kirjaimellisesti mitään väliä enää koko mun elämällä.