Ärsyttää se, että oletetaan nuorten tietävän, mitä he haluavat tehdä ja muuta valitusta

[annimetall]

Tosiasiassa eihän lähes kenelläkään ole mitään hajua siitä, mitä haluavat tehdä elämällään.

Tuossa perjantaina joku kysyi, että minnekkä meinasit mennä töihin sitten kun valmistut, (opiskelen siis leipuri-kondiittoriksi, mutta alalle ei kauheammin ole enää kiinnostusta, mutta 3. vuosi menossa, niin en viitsi kesken jättää).
No eihän minulla ole mitään hajua siitä!
Haluan muutenkin tehdä musiikkia, laulaa, tms.

Harmittaa vain, kun esim. Konservatorioon on pääsykokeet, joissa pitäisi osata kaiken maailman prima vista-laulua, nuottienlukua ja muuta teoriaa, ja olla "vahva musiikillinen pohja". Enhän minä koskaan mitään teoriaa tai muuta ole opiskellut, olen vain laulanut ja soittanut menemään (pianolla ja kitaralla).

Yliopiston musiikkipuolien pääsykokeista en tiedä, mutta tuskin sinnekään tällainen teoriasta tietämätön maalaistyttö pääsisi.

 

[Poistettukäyttäjänimi27]

siis niinpä en minä tienny silloin mitä musta tulee isona paitsi nyt vaikka siitä muutama vuosi on

 

[Myrskyvaroitus]

Joo o itellä ois yhteishaku parin kk päästä ja oon kyllä ihan tietämätön et minne meen D:::
Puhumattakaan siitä et mitä alaa lähtisin opiskelee

 

[Poistettukäyttäjänimi502]

hyvin harvalla oikeasti on vielä 20-vuotiaanakaan mitään hajua siitä mihin suuntaan elämänsä haluaa menevän. koen että itselläni on alkanut vasta nyt viimeisen vuoden aikana hahmottua oma tulevaisuus oikeasti realistisina suunnitelmina.

 

[Poistettukäyttäjänimi174]

Aivan. Ja itselläni on käynyt viime vuosien aikana niin, että ensin on ihan selvät sävelet ja sitten totean että hetkinen eipäs sittenkään. Tälläkin hetkellä olen ihan ulalla siitä, mitä haluan elämältä vaikka vielä kuukausi sitten tähän aikaan olin täysin varma, että haluan tähdätä opiskelemaan psykologiaa. Varmaan parin kuukauden päästä haluan taas jotain muuta.

 

[Tanssivapina]

Meille kyllä syötetään ihan liikaa ihan liian nuoresta että pitää keksittyä kouluun ja tietää mitä haluaa, muuten on elämä ihan doomed. Sitten ne joilla koulu meni penkin alle niin tuntee olonsa toivottomaksi eikä edes yritä. Mä itse menin yliopistoon vasta 25 ja silloin vasta tiesin mitä sitä haluaisi tehdä elämällä.

Mitä tulee mukaan, niin se on aika valitettavan totta että noihin musatutkintoihin on aika mahdoton päästä jos vanhemmat ei oo laittanut sua lapsesta asti soittamaan pasuunaa tai viulua ja jos ei musiikkiteoriaa osaa. Tosin hyvä puoli on että harvalla ammattimuusikolla on oikeasti koulutusta että toivoa ei ole heitetty. Suosittelisin kuitenkin menemään teoria tunneille ja ehkä jopa soittotunneille. Musiikin teoriasta saattaa saada online kursseja nykyään edullisesti ja sen voi tehdä omalla ajallaan. Soittotunnit on on kalliita, mutta itse olen käynyt tyyliin kerran kuukaudessa ja sitten treenannut siellä opittua seuraavaan tuntiin koska ei rahat eikä aika riitä säännöllisiin tunteihin.

 

[Tulisydän]

Tuossa perjantaina joku kysyi, että minnekkä meinasit mennä töihin sitten kun valmistut, (opiskelen siis leipuri-kondiittoriksi, mutta alalle ei kauheammin ole enää kiinnostusta, mutta 3. vuosi menossa, niin en viitsi kesken jättää).

Voin samaistua tuohon... ._. Itse opiskelen siis valokuvaajaksi.

 

[Tulisydän]

Aivan. Ja itselläni on käynyt viime vuosien aikana niin, että ensin on ihan selvät sävelet ja sitten totean että hetkinen eipäs sittenkään. Tälläkin hetkellä olen ihan ulalla siitä, mitä haluan elämältä vaikka vielä kuukausi sitten tähän aikaan olin täysin varma, että haluan tähdätä opiskelemaan psykologiaa. Varmaan parin kuukauden päästä haluan taas jotain muuta.

Voin samaistua tähänkin.

 

[Mustaenkeli]

Täällä kans yksi joka ei tiedä mitä työtä haluaa tulevaisuudessa tehdä vaikka amiksessa onkin.
Eikä varmaan helpota se ettei aikanaan ollut motivaatiota opiskella joten todistuksen numerot sen mukaiset :D

 

[haituvainen]

Totta D: Mie menin kympille, kun lukio ois tuntunu liian raskaalta mt-ongelmien takia, amiksessa ei ollu mitään tarpeeks kiinnostavaa alaa (tai no sosiaali- ja terveysala kiinnostaa, mutta... en mie tiiä, se ei vaan tuntunu jotenkin ajankohtaselta D:), valma ei oikein nappaa kaksoistutkinnosta puhumattakaan. Kympillä saan pidettyy sellasen hengähdystauon ja voin mennä rauhallisemmin.

 

[Mantelimaito]

Menin lukiosta suoraan yliopistoon ja itseasiassa vaihdoin yliopiston sisällä koulutusohjelmaakin siinä välillä. En koskaan oikein kotiutunut sille alalle ja tullut tehtyä vähän sitä sun tätä valmistumisen jälkeen. Nyt on joku aavistus, mitä voisin haluta "isona" tai ainakin seuraavaksi tehdä ja teen uuden alan opintoja avoimen kautta. Ei siis tarvitse tietää, voi tehdä sellaisen valinnan, mikä nyt tuntuu oikealta ja tarvittaessa saa muuttaa mieltään myöhemmin.

 

[Taivaansini]

On se kyllä varmasti vaikeeta päättää 15-vuotiaana, tai 19-vuotiaana, mitä haluaa työkseen tehdä, mutta enpä mä tohon muutakaan keinoa keksi. Eihän nyt sitä peruskouluakaan voi loputtomiin jatkaa. Mutta ei sen valinnan tarvitse olla mikään loppullinen valinta. Jos ei keksi mitään niin voi vaikka opiskella jonkun yleispätevän ammatin, josta on hyötyä monella alalla, kuten merkonomi. Ja amistutkinnon suorittaminen ei muutenkaan vie sitä korkeakoulun ensikertalaisuutta, jos myöhemmin keksii jonkin itselleen oikean alan, jota haluaa korkeakoulussa ryhtyä opiskelemaan.

Ja voi vaikka pitää välivuosia tehden töitä, menemällä työkokeiluihin, käymällä kansanopistoja, aloittamalla uusia harrastuksia ja kokeilemalla uusia juttuja. Niin voi ehkä löytää jotakin kiinnostavaa.

Mun mielestä tähän olis paras ratkasu oppilaanohjauksen kehittäminen ja parantaminen. Oon täällä mun koulussa huomannut, että tällä mun luokalla on tyyppejä, joita opot on tänne ohjanneet vaikka unelmat eivät tällä alalla olekaan, eikä ilmeisesti olla myöskään kannustettu tiedon etsimiseen.

Tietenkään opo ei voi kaikkia uramahdollisuuksia käydä läpi ja keskustella henkilökohtaisesti jokaisen kanssa siitä, mikä ala olisi kaikkein sopivin. Tai ei ainakaan niin pitkään, kuin oikean ammatin löytämiseen saattaa joillain mennä. Kuitenkin olisi hyvä antaa hyvät eväät siihen, että on jonkinlaista tietoa ja valmiuksia etsiä itse tietoa eri koulutusvaihtoehdoista ja open vinkkaamia verkkosivuja tiedon etsimiseen.

Sain tuolla nykysessä koulussani huomata, että meillä oli itseasiassa aika hyvä opo. Itselle tosin opotunnit oli aika tylsiä, koska melkein kaikki oli mulle peruskauraa, jonka tiesin jo. Ja joo, vaikka opo ohjaskin mielestäni hyvin ja kerto monia hyödyllisiä verkkosivuja niin eihän moni vielä siltikään tiiä, mitä haluaa työkseen tehdä. Toisaalta en myöskään tiedä, kuinka paljon he ovat sitten tietoa eri ammateista ja koulutuksista etsineet. Mutta eihän sitä kaikille voi unelma-ammattia suoraan kertoakaan.

Ammatinvalintatesteistä voi saada vähän osviittaa siihen, minkälaisia ammatteja on ja olisko ne itselleen sopivia. Lisäksi on olemasaa jotain uraohjaajia, joiden puoleen voi kääntyä. Se tosin maksaa.

 

[persikkapyllykkä]

mä tiedän täl hetkellä mitä mä haluan tehdä, mut on mul ainaki suunta vaihtunu tosi monta kertaa D: en itekkään ymmärrä sitä, miks nuorille pitää asettaa heti nii paljo paineita. kaikki pitää suorittaa 100% täydellisesti eli päättää jo mielellään peruskoulussa, mitä ellämältä haluaa niin sit koko elämän voiki suunnitella sen mukaan ja täytyy hypätä mahdollisimman äkkiä oravanpyörään. niinku... hohhoijaa, ei kyl iha sillä tavalla toimi. ei kaikki voi tietää varsinkaa nuorella iällä, mitä haluaa tehdä D:

niinku joo ok, haluun uskoa, et toi kaikki perustuu johonki positiiviseen ajatukseen mutku... ei se vaan mee niin. mu äiti aina sanoo mulle, et se oli 30 ku se ties mitä se haluu tehä elämällään ja mul on kaikki aika maailmas miettii, mitä haluan.