Ensinnäkin.
Sä et voi olla tosissas.
Ja mä niin muistan ku näin ton sillon.
Ja miks toi on niin real?
Ja sillee. Mitä.
Ja TOISEKS.
TOISEKS VIELÄ.
mikä tää juttu on?! Se mistä tää homma alkoi (siis hoi). Sitten se eräs juttu. Sitten se eräs juttu. Ja aika monikin juttu. Ja sitten. Mikä on se juttu että se tuntuu eriltä ku kukaan muu, oon aivan pihalla en tajua tästä mitään. Mä en tajua tästä mitään. Ja siis mikä tää dysforia juttu on? Miks se on nykyään ja miks se on alusta lähtien ollu se jota oon ajatellut tai joka on auttanut parhaiten siihen. Se oli aina jotenkin eri asia ihan alusta lähtien aina kun oli jotain ni mä ajattelin sitä tai sitten se kerta kun katsoin maahan ja mietin sitä ja se auttoi vähän ja jokainen kerta kun kuvittelin sen mun eteen ja kaikki oli aivan saatanan sekavaa ja MITÄ TÄÄ ON
mikä SE JUTTU OLI
SIIS MIKÄ SE JUTTU OLI.
JOO? SELVÄ? ei siinä jos tää ois nyt vasta alkanu olla näin tää koko homma mut tää mies on ollu alusta asti mulle sellanen että mä en vieläkään osaa selittää niitä tunteita mitä tunsin, aivan alusta, mä en osaa selittää, mä en ymmärrä, mä vaan ajattelin sitä ja olin et "mihin mä oon oikeen joutunu". Siis mulla vaan oli se tunne kun tää alkoi et mihin mä oon oikeen joutunu.
Sano mitä sanot mut et voi muuttaa mitenkään sitä faktaa että se rakastuminen oli..... Alusta..... Niin....
Joo no eipä siinä mitään sitten. Jotain helvetin outoa tässä koko hommassa kyllä on. Muuta en tiedä.