Ja mä kirjaimellisesti uskon jopa siihen, et mun paha olo alkujaan johtuu siitä.
Se aivan alkuperäinen paha olo, se sietämätön olo lapsuudessa. Se ei suoraan liittyny iskään koska se oli niinku ongelmia jotka on sellasii erilaisii, mut mä vaan tiedän et ne puhkes sen takii. Mä tiedän sen, koska mä muistan kuinka mä vihasin sen huutoa ja mä pelkäsin sitä (tavallaan vähän).
Niin mä vaan tiedän et toi juttu on sen syytä. Eli mun elämä ei ALUNPERIN olis helvettiä jos mulla olis eri isä. Kaikki tää, KAIKKI TÄÄ, on siis ALUNPERIN sen syytä. En viitsi asiasta hirveesti sille huudella, mut ite sen sisimmässäni tiedän et kaikista suurin syy sille miks mun elämä on ollu alusta alkaen helvettiä, tähän päivään saakka, on isä.