I'm childfree so it doesn't have much to do with me. In reality. Since I'm never gonna be pregnant. And if i was, i would just get an abortion. So not really that much to do with me.
Mutta sehän ei auta paljon mitään.
I could kill myself like straight away. (Also yes, i regret seeing porn again)
If i have this body, i could kill myself straight away. There isn't another option. Ainut mikä pitää mut hengissä, ja kirjaimellisesti ainut asia, on voimakas kuolemanpelko ja kivun pelko. Elämänhalua itsessään mulla ei ole, enää yhtään. Ja se johtuu kokonaan dysforiasta, ei mistään muusta. Jos mun kuolemanpelko jonain päivänä häviää, ja kivun pelko, ja kaikki se, niin sitten todennäköisesti kuolen silloin. Vielä en uskalla. En vielä pitkään aikaan.
Koska mikään ei oo mua parantanut dysforiasta, niin silloin jäljellä on enää yks vaihtoehto ja it's just a matter of time, ehk.
Vieläkin odotan terapiaa, toista sellaista. Yks terapia on jo käyty. Ja se ei auttanut.
If my body could get pregnant, then there's no other option except suicide.
If I'm a woman then theres no other option except suicide.
I might not be trans, but it's still like this. I might not be an actual transgender, but it's still like this. Eipä se eroa paljoakaan tästä. Paitsi transihmiset on usein mua onnellisempia. Paitsi ne jotkut harvat joilla se on oikeasti vakavaa. Monillakaan ei näytä olevan. Mut oon kyllä lukenu yhestäkin muunsukupuolisesta joka jatkuvasti puhu ittensä tappamisesta koska vihasi rintojaan ja sit en tiedä mitä lopulta tapahtui mut oletan et se varmaan kuoli koska siit ei sit kuulunu mitään sen jälkeen. Et niiku tämmöset transihmiset on niitä joilla on samalla tavalla ku mullaki. Vaikken ookaan actual trans mut lähes sama asia se kuitenkin on. Ja oikeastaan ongelma lähti tänään telkkarista ja sen jälkeen se ei sit kunnolla enää menny pois. Then it just got worse from there. Sitä ennen se oli vielä vähän helpompaa vaikka selasinkin vaatteita nettikaupasta (mikä tarkottaa sitä että törmään rintaliiviasioihin väkisinkin).
Oon niin väsynyt että musta tuntuu että mä saatan oikeesti jonain päivänä vaan viis veisata ja yrittää itsemurhaa. Mut en millään kivuliaalla tavalla kuten veitsellä tai mitään sellasta. Lääkkeet kuulostaa parhaimmalta vaihtoehdolta mutta en mä sit tiedä. Sekin voi epäonnistua niin en mä tiedä haluanko sitä oksentamista ja mitä kaikkee siit tulee. Enkä tiedä edes millä lääkkeillä se onnistuis. Mut def ois kiva päästä terapiaan niin voisin edes sanoa et oon suunnitellu tällästä joten sitä apua pitäs alkaa tulemaan. Ja siis tehokasta apua. Ainakin vähän tehokkaampaa kun edellinen terapia.
Tokalla Kerralla kun näin sen toisen terapeutin niin mulle tuli jo sellanen olo että tää vois ehkä toimiiki joskus. Sen tyyli oli niin erilainen kun sen toisen, lähinnä siks kun se oli seksuaaliterapeutti niin must alkoi tuntua siltä että tää vois toimii koska en saanukaan sen pahempaa paniikkikohtausta kun puhuttiin niistä asioista. Jotenkin tuntui että sen kans dysforiasta puhuminen oli.. erilaista. Ei se ehtinyt helpottaa koska en saanu niitä käyntejä montaa, Tuli vain olo että tää vois auttaa. Mut ei se sit ehtinyt auttaa. Ja nyt mul on pahempi olo kuin silloin niihin aikoihin oli.
Seksiin liittyvät asiat pahentaa myös oloa kuten monet telkkarista tulevat asiat myös. Joten niitä ois hyvä saada vältettyä. Jos haluis kokonaan välttää niin mun pitäis lopettaa kokonaan:
- telkkarin katselu, eli olla koko ajan omassa huoneessa jos telkkari on päällä, ehkä ihan pieninä määrinä vois olla viel ihan ok mut suurimmaks osaks mun pitäis olla vain mun huoneessa telkkarin ollessa päällä.
- puhelimen käyttö, sitäkin samalla tavalla tosin pieninä määrinä voi käyttää, mut joo tähän ei kyl ees lasketa mitään spotifyta mut niiku muuten. Siellä saa olla niin paljon ku sielu sietää mut muuten pieninä määrinä.
- sit mun pitäis lopettaa runkkaus kokonaan (nytkin aika harvoin oon viime aikoina tehny edes niin) ja jotenki pitäis vaan yrittää niitä seksiin liittyviä asioita pitää hyvin minimissä, silleen just ettei kato mitää siihe liittyvää, ei runkkaa, yms. Tässä tosin on se ongelma koska kun haen hyväksyntää redditistä esim femalefittofat on se missä usein oon, niin siellä jutut on seksuaalisia, tosin aika kesyä sinänsä. Jos ei kattois kuvia ainakaan.
Mut et tosta en tiiä voiko tota tehä, mut en mä kyllä halua enää koskaan mitään seksuaalista jos siitä tulee mulle näin paha olo. En puhelimesta, en telkkarista. Eikä mitään sukupuoleen liittyviä paskaohjelmia joita on oikeesti ollu aika monta viime aikoinakin. Eikä netistäkään myöskään sitä sukupuolipaskaa. Esim insta pitäs bännää aika lailla kokonaan, vaikka siellä onkin tärkeitä kuvia yms ihastuksista, mutta siel ei voi välttyä näkemästä jotain skpl liittyvää paskaa.
Oon täynnä tätä. Oon täynnä tätä dysforiapaskaa joten musta alkaa tuntua siltä että teen mitä vaan että saan sen loppumaan. Tai edes niin ettei mulle tulis koko ajan jotain triggeröivää sisältöä jostain. Tää tarkottaa myös sitä etten voi ostaa vaatteita :D ainakaan nettikaupoista. Tai selata. Koska se menee välillä paremmaks vaikkei koskaan oo loppunukaan vielä. Mut ilmeisesti sen triggeröivän sisällön poistaminen mun elämästä, sen suurimman osan, lähinnä media. Niin se aiheuttaa sen että itsemurha-ajatusten pitäis vähentyä. Kun vaan saan ne pois. Ettei tällästä enää tapahdu. Etten enää näe telkkarista tollasta. Tai etten enää näe redditistä tollasta. Tai etten enää näe niistä mitään muutakaan. Ei enää instaa. Ei enää mitään mistä tulee noita. Se on vaan pakko tehdä koska muuten teen itsemurhan.
Yritin jopa ajatella tyyliin "but it's sexy apparently, you know breeding kink and all" mut se ei auttanut. Haluun vieläkin kuolla. Se ei poistanu sitä. Mikään ei poista sitä. The worst ones are all the others except breasts & hips. Yes they are really fucking bad but they are less bad than the other things. And that tells you something. P, p & m are the worst ones. Nothing worse than that. Worse than fatness. Worse than aging. A lot worse. Worse than acne. Worse than anything else about a body.
Sure, I'm ugly as fuck. But thats way better than those things. Sure, i wanna lose weight. Not nearly as bad as i want to change my gender though. And that's all.
I'm still waiting when that defining moment comes when all of this will fade away.