Ja ilman sitä taas en koskaan voi elää hyvää elämää. Ja en myöskään usko että se on hyvää elämää senkään jälkeen, jos sinne siis pääsisin, mutta se olisi ehkä prosentin parempaa elämää. Ei kuitenkaan missään nimessä mitään hyvää vieläkään.
Mutta oon itse asiassa ok jo sen ajatuksen kanssa että mun elämä on paskaa, ollut aina, eikä se ole mitään muuta tulevaisuudessakaan. On itse asiassa äärimmäisen vapauttava tunne kun tietää, että voi heittää elämänsä ja tulevaisuutensa täysin hukkaan, kun tietää, ettei sillä ole väliä. On äärimmäisen vapauttavaa kun tajuaa sen, ettei ole mitenkään tärkeä ihminen, eikä sun tarvitse tehdä mitään, vaan voit elää paskan elämän alusta loppuun ja kuolla viimein rauhassa pois, joskus.