JEP
katoin jonku buck vidin niin EXACTLY
it kinda clicks
Sillee okei buck has gender dysphoria, i have gender dysphoria. It's a mental disorder yes, we both agree.
Mut niiku thats difficult for anyone. But where it gets even MORE DIFFICULT... Is if you have so called delusions around it like guys ALSO thinking breasts are ugly like i do. I think they are all ugly, so i..... Project it onto everyone else and i CANNOT believe EVER that they would EVER EVER EVER think differently. Joten mul on GENDER DYSPHORIA mut mul on LISÄKS näit delusions GENDER DYSPHORIAN YMPÄRILLÄ. mitä taas sit monillakaan muilla ei ehkä ole. Silleen idk if buck ever had that stuff. Se ei kylläkään pidä miehistä vaan naisista mut niin.
Silleen "deluusiot" tekee sukupuolidysforiasta VIELÄ kamalampaa, VIELÄ vaikeempaa.
LISÄKS:
- yleinen rumuus
- syömishäiriön oireet
- pakko-oireet??????
- suunnaton viha naisia kohtaan hyi
- suunnattoman suuri häpeä
- itsetuhoisuus
- ja vaikka mitä muuta
Niin onhan täysin selvää että mikä tää juttu nyt on.
JA SANON VIELÄ SEN ETTÄ:
as years go by i will accept it. Not yet, but year after year time passes. Ja jossain kohtaa on kulunu niin paljon aikaa, et mä oon jo käsitelly tän kaiken kokonaan, ja oon jo hyväksynyt sen et mä oon na****. Loputtomasti ei voi mennä aikaa niin etten parane, muuten kukaan transitioitunut transsukupuolinenkaan ei vois elää. Transitio voi auttaa niitä mut myös ne hyväksyy ennen pitkää biologisen sukupuolensa koska ei ne muuten vois elää onnellisena ja puhua tollasta yeah we come from the female side. They accept it. Buck accepts it (btw who tf can do porn thats like WEIRD). Jopa MINÄ tuun hyväksymään sen, mut en vielä. Koska mä en oo vielä tarpeeks pitkällä prosessissani ja elämässäni. (En tarkoita trans-prosessia eli transitiota siis)
Kun vuodet kuluu niin mäkin hyväksyn sen. Kun vuodet kuluu niin myös minä paranen. Mä en edes tarvitse siihen todennäköisesti transitiota, mutta joka tapauksessa ihminen pakolla parantuu kyllä kun väkisin pysyy elossa ja odottaa sitkeästi vuosi vuodelta. Sillä asiat prosessoituu koko ajan päässä ja elämä jatkuu koko ajan. Ei ole yksinkertaisesti mahdollista että sä elät vuosi vuodelta ja näin ja sit oot vieläkin silleen että hey, i can't stand my history. Niinku you will accept it koska se tapahtuu automaattisesti ku asiat prosessoituu päässä pitkän ajan kuluessa. You learn to accept your history, AND your biological sex. You will. Not yet but you will. Ja jos siihen lähdetään, niin joo, just tänäänkin ajattelin sitä kuinka tää koko juttu oli PAREMPI aina ennen. Vaikka teini-iässäkin tää oli parempi. Eli oon OLLU SIELLÄ JO. no se ei ollu mikää paratiisi mut helpompaa jopa tän jutun suhteen, ja jopa sen asian suhteen mitä en aio sanoa. Silleen okei ehkä se vaati sen että se menee muutamaksi vuodeksi STRAIGHT TO HELL, jotta se voi parantua kokonaan myöhemmin jossain vaiheessa. Se mistä aloitettiin, oli PAHA tilanne, mut ei läheskään nii paha ku nyt. Eli aloitettiin suht pahasta tilanteesta, sitten paheni 100x pahemmaks, ja lopulta parannutaan kokonaan koska se vaati tilanteen pahenemisen jotta sen voi käsitellä (runsaan ajan kera) kunnolla ja parantua. Ja kyl, uskon paranevani täysin. Yleensä en usko mutta nyt uskon. Mä uskon että mun ymmärrys kaikesta syvenee, ja ehkäpä jonain päivänä oon vielä joku ABSOLUTE feministi :DDDDDD hyi, en voi kuvitellakaan, mut joskus varmaan. Kosk silleen se mistä lähdettiin liikkeelle teini-iässä oli lowkey paha olo ja sillee i dont think i was happy, mut obviously olin viel normaali. I guess sen oli tarkotus pahentua eli mennä suoraan helvettiin sitten tässä myöhemmin. Jotta voisin LOPULTA pidemmän ajan päästä parantua koko elämän mittaisesta "häiriöstä". Tai asennevammasta. Tai mitä sanoiskaan. Ehkä asennevamma on liian lievä sana. Joka tapauksessa tän oli tarkoitus mennä helvetiksi jotta voin käsitellä kaiken kunnolla ja parantua kunnolla?
Mut who gives a crap koska iha sama. En voi kuitenkaan nähdä sitä. Pelkkä seurustelu on jo mahdotonta koska en voi olla kenenkään silmien edessä. Hyi.
