irwikissa
Puff-lohikäärme
- Liittynyt
- 2.2.2021
- Viestejä
- 8,023
- Reaktioarvo
- 5,782
Tilanne on siis nyt tämä:
Mä sain kesätyöpaikan yhden paikan lipunmyyjänä ja se on muuten ihan mukavaa hommaa mutta työnantaja (aikalailla eläkeikäinen pienyrittäjä mies) on tosi stressaava. Tuntuu että se etsimällä etsii virheitä mun tekemisestä.
Sain hankalan leiman kun kysyin tes:sistä ja työvuoroasioista (jos sadepäivänä käskevät etukäteen kotiin, voiko valita jäädä töihin)
Uhkaili jo että alkaa korjaamaan mun vuorot kaksi tuntisina "jos kerran on näin hankalaa".
Sanoi myös että "toivottavasti päästiin tästä nyt yhteisymmärrykseen ettei tarvitse tästä enää kiistellä". Minä siis asiallisesti kysyin em. asioista että mikä on käytäntö ja kun en uskaltanut luvata että se on ok, vastasin juttelevan äidin kanssa.
Mä oon ollu töissä 4 päivää ja kokoajan on oletettu että osaan ja tiedän ja asioista sanotaan vasta jälkikäteen että "älä muuten tee noin enää ikinä koskaan"
Oon itkenyt monesti tän takia tässä mulla ei taida pää ihan kestää.
Isäni tutun tuttu oli ollut tuolla töissä ja kuulemma eka viikko meni itkien ja loppukesä hammasta purren. Toinen tuttu joka työnantajan tuntenut pitkään totesi tämän olevan mulkku.
Mä en nyt tiiä miten toimia mä en halua tolle tyypille enää töihin, äiti kai tulee huomenna käymään kun alaikäisen vanhempi saa purkaa työsopimuksen. En kuitenkaan halua että sille jää musta mielikuvaksi että oon äidin seläntakse piiloutuva kakara.
Mitä jos se ei maksa mun vähiä nyt kertyneitä palkkoja?
Mitä jos mä oonki se joka on väärässä ja liian herkkä en vaan kestä töitä?
Mä sain kesätyöpaikan yhden paikan lipunmyyjänä ja se on muuten ihan mukavaa hommaa mutta työnantaja (aikalailla eläkeikäinen pienyrittäjä mies) on tosi stressaava. Tuntuu että se etsimällä etsii virheitä mun tekemisestä.
Sain hankalan leiman kun kysyin tes:sistä ja työvuoroasioista (jos sadepäivänä käskevät etukäteen kotiin, voiko valita jäädä töihin)
Uhkaili jo että alkaa korjaamaan mun vuorot kaksi tuntisina "jos kerran on näin hankalaa".
Sanoi myös että "toivottavasti päästiin tästä nyt yhteisymmärrykseen ettei tarvitse tästä enää kiistellä". Minä siis asiallisesti kysyin em. asioista että mikä on käytäntö ja kun en uskaltanut luvata että se on ok, vastasin juttelevan äidin kanssa.
Mä oon ollu töissä 4 päivää ja kokoajan on oletettu että osaan ja tiedän ja asioista sanotaan vasta jälkikäteen että "älä muuten tee noin enää ikinä koskaan"
Oon itkenyt monesti tän takia tässä mulla ei taida pää ihan kestää.
Isäni tutun tuttu oli ollut tuolla töissä ja kuulemma eka viikko meni itkien ja loppukesä hammasta purren. Toinen tuttu joka työnantajan tuntenut pitkään totesi tämän olevan mulkku.
Mä en nyt tiiä miten toimia mä en halua tolle tyypille enää töihin, äiti kai tulee huomenna käymään kun alaikäisen vanhempi saa purkaa työsopimuksen. En kuitenkaan halua että sille jää musta mielikuvaksi että oon äidin seläntakse piiloutuva kakara.
Mitä jos se ei maksa mun vähiä nyt kertyneitä palkkoja?
Mitä jos mä oonki se joka on väärässä ja liian herkkä en vaan kestä töitä?