Suhteet Inhoon niin paljon puoltuttujen näkemistä D:

[haituvainen]

Tiiättekö sen tunteen, kun törmäätte vaikka kaupassa johonkin tutun tutun tuttuun tai entiseen koulukaveriin, ja sit vaan tulee sellanen kiusallinen tunnelma :D:: Miulla on nyt tullu joku kammo kaupungilla liikkumiseen, kun siellä näkyy aina liikaa ja liian usein puoltuttuja D: . Ja vaikka se puoltuttu oliskin mukava, niin kuitenkin siinä on aina oma miettimisensä, että tervehdinkö (ja jos joo niin miten), sanonko tervehyksen lisäks jotain muutakin (niinkun vaikka kyselen kuulumisia), vai pitäskö vaan suosiolla välttää se kiusallisuus joko kattomalla kännykkää tai häipymällä johonkin nurkan taakse piiloon :D. Aina jos puhun jonkun puoltutun kanssa, niin sen jälkeen on vaan itellä sellanen olo, että voi ei, nyt tein itestäni täyden pellen ja kuulostin tyhmältä. Miusta nimittäin tuntuu, että muut aistii sen miten jännittyny oon noissa tilanteissa ja muutenkin D: . Se jotenkin välittyy miusta varmaan muille, esim. niin että miun puhe alkaa kuulostamaan siansaksalta aina kun jännitän. Tää on sinänsä erikoista, kun en koe olevani mistään ujoimmasta päästä, mutta puoltutut saa miut kuitenkin hieman pois tolaltani D:

 

[Oltermanni]

Tiiättekö sen tunteen, kun törmäätte vaikka kaupassa johonkin tutun tutun tuttuun tai entiseen koulukaveriin, ja sit vaan tulee sellanen kiusallinen tunnelma :D:: Miulla on nyt tullu joku kammo kaupungilla liikkumiseen, kun siellä näkyy aina liikaa ja liian usein puoltuttuja D: . Ja vaikka se puoltuttu oliskin mukava, niin kuitenkin siinä on aina oma miettimisensä, että tervehdinkö (ja jos joo niin miten), sanonko tervehyksen lisäks jotain muutakin (niinkun vaikka kyselen kuulumisia), vai pitäskö vaan suosiolla välttää se kiusallisuus joko kattomalla kännykkää tai häipymällä johonkin nurkan taakse piiloon :D. Aina jos puhun jonkun puoltutun kanssa, niin sen jälkeen on vaan itellä sellanen olo, että voi ei, nyt tein itestäni täyden pellen ja kuulostin tyhmältä. Miusta nimittäin tuntuu, että muut aistii sen miten jännittyny oon noissa tilanteissa ja muutenkin D: . Se jotenkin välittyy miusta varmaan muille, esim. niin että miun puhe alkaa kuulostamaan siansaksalta aina kun jännitän. Tää on sinänsä erikoista, kun en koe olevani mistään ujoimmasta päästä, mutta puoltutut saa miut kuitenkin hieman pois tolaltani D:

Oma tapa on vaan ignoorata, moikkaa nopeasti ja kävelee pois. Toki jotkut on ihan mukaviakin ja voi jopa jäädä höpöttelemään. Pääsääntöisesti kuitenkin ensimmäinen vaihtoehto.

 

[annimetall]

Nyökkää vain ja hiippaile nopeasti, mutta vähin äänin pois.

 

[Tulisydän]

Mulla riippuu henkilöstä. Riippuu siitä, kuinka mukava tämä puolituttu on - tai kuinka hyviä kokemuksia mulla on siitä.
Jos mulla on henkilöstä hyviä kokemuksia, ja tämä silläkin hetkellä juttelee mulle mukavaan sävyyn, niin sillon en yleensä oo kovin hermostunut. Tosin, se voi kyllä olla vähän kiusallista, kun pitää jatkaa matkaa, ja kumpikaan ei oo varma, millon pitäis lopettaa se höpiseminen ja sanoa moikat. :'D Mutta ei sekään liian kiusallista ole.
Mutta taas, jos en oo aiemmin juuri jutellut ko. henkilön kanssa, tai tämä ei oma-aloitteisesti tule ystävällisesti juttelemaan mulle, niin sitten voi mennäkin aika kiusalliseksi. Sillon yleensä vaan tuijotan/vilkuilen sitä mahd. huomaamattomasti pelokkaasti hetken aikaa, ja häippäsen sitten paikalta. xd

 

[Taivaansini]

Ite en ikinä edes moikkaa niitä. :D En mä siltikään niitä mielelläni näkis.

 

[kromi]

Voit aina vähän niin kuin peilata sen toisen tekemisiä. Moikkaat, ja sit juttelet vähän jos se toinen tekee siihen aloitteen.

Ja jos se ei tee aloitetta, niin hyvä, eikä se silloin voi mitenkään pitää sua epäkohteliaana tms, koska ei itsekään aloita keskustelua ja on siis yhtä "epäkohtelias".

 

[immortalem]

Riippuu minkä tason puolituttu tulee vastaan, reaktioni vaihtelee täydestä ignooraamisesta iloiseen moikkaamiseen. Harvemmin jään puhumaan.