Mielenterveys kauan teillä meni aikaa että suhde terapeuttiin kehittyi

[mamiya]

siis luottamus että pystytte puhumaan avoimesti? millon terapian pitäisi alkaa auttamaan? kuukauden, kahden, vuoden vai kahden päästä? millon kannattaa huolestua jos ei tunnu auttavan? kertokaa Kokemuksianne D=

 

[aitosuomalainen]

itsekin haluaisin tietää! Talvella joulun aikoihin olisin luultavasti tarvinnut terapiaa, mutta selvisin onneksi siitä ja olo nyt paljon parempi myös henkisesti! mulla on vieläkin sellane päähänpinttymä, että terapiaan mennään vasta sitten ku on ihan mielisairas xd yritän päästä tästä ajattelumallista irti. ei hirveän terveellinen:D

 

[aitosuomalainen]

Ai niin ja se, milloin terapian pitäisi alkaa auttamaan tietääkseni riippuu paljon ihmisestä. En tiedä sitten, että mitä tehdä jos ei auta.

 

[Girlofpunk]

Itselläni meni joku muutama kuukausi. Vaikka kylläkin on niitä hetkiä kun en osaa olla rehellinen tunteistani ja haluistani edes itselleni joten se välittyy myös terapeuttiin ja tästä olemme keskustelleet.

 

[qualitymonkey]

Kävin reilusti yli vuoden enkä oikeen koskaan pystynyt puhumaan täysin avoimesti.

 

[TalvinenRasia]

Mä pystyin luottamaan ehkä puolen vuoden kuluttua, eikä enää ahdistanut olla siellä. Mulla terapia alkoi auttaa joskus siinä muutaman kuukauden tienoilla ehkä, varmaan tosi yksillöllistä.

 

[Tanssivapina]

Voi olla parikin syytä että suhde ei kehity.
Ensinnäkin että henkilökemiat ei kohtaa tai toisena että ei ole itse valmis käymään vielä niitä asioita läpi. Just puhuttiin opiskelija kaverin kanssa että ensimmäisen kerran kun se meni terapiaan, hän halusi vain työkaluja kuinka toimia jatkossa eikä ollut valmis menemään syvemmälle traumaa. Hän silloin vaihtoi kognitiiviseen käyttäytymis terapiaan. Sitten vuotta myöhemmin meni taas puheterapiaan ja oli valmis puhumaan enemmän.

Mutta itselläni meni kuukausia ennen kun menin puhumaan oikeasti isommista traumoista. Sen sanottua kuitenkin musta tuntui että siitä oli apua myös pienemmissä asioissa mistä puhuin aluksi. Esim. Se jotenkin antoi mulle luvan olla vihainen joka oli tosi iso helpotus.

 

[kromi]

Mulla ei ollut mikään tosi paha tilanne, sellaista epämääräistä ahdistuneisuutta lähinnä, joten lähtökohta oli paljon helpompi kuin monilla muilla.

Mutta alusta asti jotenkin ajattelin sen asian niin, että mä en varsinaisesti puhu sille terapeutille, vaan itselleni. Terapeutti on enemmän sellainen työväline itselle asioiden käsittelyyn. Tietty tosin piti olla joku sopiva tyyli tai henkilökemia sillä terapeutilla, ei se kuitenkaan oo vaan sellainen tiiliseinä jolle puhuu. Esim. ennen tuota terapeuttia kävin koulupsykologin juttusilla, jonka kanssa ei jotenkin ollenkaan tuntunut toimivan se juttu. Se sanoi muutaman kerran jälkeen itsekin (kun otin puheeksi että musta tuntuu ettei tästä oo nyt mitään hyötyä, lähinnä vaan ahdistaa enemmän kun lähtee), ettei saa oikein kiinni siitä, mikä mun "ongelma" on, mutta kirjoitti kuitenkin lähetteen tuonne terapeutille kun selkeästi joku on kuitenkin :D

Mutta en esim. myöskään missään vaiheessa saanut puhuttua yhdestä aika isosta jutusta, jota en tosiaan halua oikeastaan ajatella edes itse.

Itsellä ei kyllä sen terapeutin kanssa ollut missään vaiheessa sellainen olo, että siitä olisi jotain konkreettista hyötyä, mutta kyllä se sit jälkikäteen katsottuna selkeästi auttoi. Mutta koska tilanne oli lähtökohtaisestikin sellainen "lievä", että taustalla on vaan vuosia jo ollut sellainen epämääräinen ahdistus, vaikka pääosin ihan tyytyväinen oonkin, niin ei siinä mitään dramaattista muutosta oikein voinutkaan tulla. Enemmän se oli sellaista, että opin suhtautumaan siihen ahdistukseen paremmin ja pitämään sitä ns. kurissa niin ettei se pääse kasvamaan sellaiseksi suuremmaksi möykyksi.