En todellakaan tiiä mistä johtuu. Mua vaan ahistaa se et en osaa enkkua yhtään (en osaa niitä perusasioita joten en osaa nytkään niitä vaikeimpia asioita ja saksa sekottaa hirveesti) enkä haluu mihinkään vitun testeihin. Tuntuu vaan et oon vaan niille tyypeille vaivaks tai jotain vaikka tiiän et en oo.
Ja väsyttää koko ajan ihan hirveesti vaikka nukun koko ajan joku 10h ja tuntuu et kohta vaan räjähdän D: ja kiva kun 5-6 luokalla sain tehä matikan kokeita kotona kun koulus ne meni ihan paskaks ja sillon jo sanoin äitille et en oikeen opi näit juttui eikä se uskonu ja nyt tää on vaan menny pahemmaks kun en muista kaikkia ennen käytyjä asioita (esim just enkussa ja jotain juttuja matikas mut enkus paaaljon enemmän)
Ja pelkään et rupeen itkeen vaan siel psykologilla tai missä lie
(kuulostat aika paljo mun kaverilta,, pelottavan paljon D:: toisin, oletan nyt nimimerkist et oot paria vuotta vanhempi)
Siin voi olla joku syy mitä ei tiietä miks et opi nii helposti, ja aivan varmast on olemas joku tapa minkä avul sä opit. Hyvä jos tiiät ettet oo vaivaks, koska et sä ole. Aina kans siihen mihin joutuu ei voi vaikuttaa, joskus on vaan mentävä eikä sille voi enempää siinä mitään, hyvin se menee D:!
Sille väsymyksellekki voi olla joku syy, sun kannattas puhuu tosta kaikesta ni asia vois selvitä ja kaikki voitas pistää kuntoon, sun elämä vois helpottua paljonki (vaikkei välttämät sillä sekunnilla jos kertois). Sun pitää sanoo jollekkin joka uskoo, koska aina vanhemmat ei usko jos sanot jotai, vaan alkaa selittää vaik laiskuudella (ja sehä onki varsin hyvä idea).
Mäki oon itkeny kuraattorin ja terkkarin eessä, koulussa, eihän se kiva kyl oo mut vaik itkisitki et varmast oo eka joka itkee, sen kuuluis lohduttaa sua kans.
