Opiskelu Kielten opiskelu ja kuullun ymmärtäminen

[imperfekti]

Onko muita joilla on vaikeuksia oppia ymmärtämään puhuttua kieltä?

Mulla menee italian luennoista aina osa ihan ohi. Luennon aikana usein tuntuu, että ymmärrän suunnilleen, mutta jälkeenpäin en osaa sanoa yhtään, mitä puhuttiin. Tuntuu siltä, että oon koko ajan lähellä tajuamista, mutta nopeasta puheesta en vaan saa kiinni vaikka kuinka yritän keskittyä ja ymmärrän yksittäiset sanat. Sitten jos tulee muutama tuntematon sana, en taas ymmärrä mitään.

Nyt ymmärrän jotain sentään, joskus aiemmin oon ollut vielä paljon enemmän hukassa. En kyllä tiedä, miten tätä voisi harjoitella. Pelkään koko ajan, että multa kysytään jotain enkä ymmärrä. :D Niin on käynyt aika monta kertaa, ja se on hirveetä.

 

[Peruukkiteline]

Minulla on aina ollut suuria vaikeuksia kuullun ymmärtämisessä. Opin kieliä epätasaisesti siinä mielessä, että kielioppi on aina ollut hyvin helppoa ja sanastonkin oppiminen kohtuullisen helppoa, mutta aivoni eivät tunnista kuultuja sanoja sanoiksi, vaan kuulen sekavaa sanapuuroa. D:

Lievästi apua on ollut siitä, että opettelen esim. yksittäisiä sanoja tai kappaleita ulkoa ja samoin myös niiden ääntämisen. Kuullun ymmärtäminen on hieman helpottunut siitä, mutta haasteita piisaa silti. D:

 

[imperfekti]

Minulla on aina ollut suuria vaikeuksia kuullun ymmärtämisessä. Opin kieliä epätasaisesti siinä mielessä, että kielioppi on aina ollut hyvin helppoa ja sanastonkin oppiminen kohtuullisen helppoa, mutta aivoni eivät tunnista kuultuja sanoja sanoiksi, vaan kuulen sekavaa sanapuuroa. D:

Lievästi apua on ollut siitä, että opettelen esim. yksittäisiä sanoja tai kappaleita ulkoa ja samoin myös niiden ääntämisen. Kuullun ymmärtäminen on hieman helpottunut siitä, mutta haasteita piisaa silti. D:

Onko se ollut joissain kielissä vaikeampaa kuin toisissa vai aina yhtä vaikeaa?

Mulla on usein vaikeuksia myös kielioppijutuissa, yleensä kirjoittaessani joudun tarkistamaan monta yksinkertaistakin asiaa. Kuunteleminen ja puhuminen on silti ikävämpi ongelma, kirjoittaessa voi sentään miettiä pidempään. En ole vielä puhunut paljon luentojen ulkopuolella ja sekin tuntuu mahdottomalta. Luennoillakaan en saa sanaa suustani, jos en ole tyyliin kirjoittanut paperille, mitä aion sanoa.

Uskon, että mullekin on ollut hyötyä musiikista. Pitäisi ehkä alkaa katsoa jotain italialaista sarjaa (tai edes italiaksi dubattua), sarjoista oli mulle apua englannin kanssa. Mulla oli joskus italialainen kaveri, jonka kanssa kokeiltiin videopuhelua. Se oli aika kauheaa, en onneksi muista siitä kovin paljon. :D

 

[Peruukkiteline]

Se on ollut aina yhtä vaikeaa ja koskenut jossain määrin jopa suomea, vaikka se on äidinkieleni ja olen äidinkielessä pärjännyt muuten aina hyvin.

En ole huomannut merkittävää eroa eri kielten välillä lukuun ottamatta viroa, mutta se onkin riittävän lähellä suomea.

 

[Rotanunelma]

Juu on. Oon muutenkin aina ollut tosi huono kielissä ja varsinkin kuullun ymmärtäminen on ollut haastavaa seka ruotsissa että englannissa. Välillä mulla on haasteita ymmärtää suomeakin ja joudun sen takia monesti sanomaan et "mitä sanoitkaan" koska en vaan saa selvää :D jotenkin aivot ei vaan aina rekisteröi sitä mitä joku sanoo

 

[HUISKELIINI]

Tulin vain sanomaan että mun kuullunymmärtäminen kielissä on nyt ja on aina ollut paskaa. Esim. englantia ymmärrän lukiessani suht. hyvin, mutta jos vain kuulen pätkän niin vaikea ymmärtää.

 

[Cieli]

Kyllä se vaan niin on, että kuullunymmärtämisen oppii oikeastaan vaan asumalla ulkomailla kyseistä kieltä puhuvassa maassa.

Itselläni oli vaikeuksia ranskan kuullunymmärtämisessä ja opiskelin sitä lukiossa ja lukion jälkeen intensiivisesti, mutta kuullunymmärtäminen ei edistynyt. Sitten menin ranskankieliseen maahan vaihtoon ja voilà, muutaman kuukauden jälkeen alkoi tajuamaan sitä puhetta. Niin se vaan menee.

 

[Mandalay]

Mulla taas kuullunymmärtäminen tulee luonnostaan tosi helposti ja se on oikeestaan ollut sanojen muistamisen ohella aina helpoin osa kieltenopiskelua, mutta kielioppi, oikeinkirjotus ja oman puheen tuottaminen onkin jo vaikeempaa. Oon tosi huono keskittymään sääntöjen muistamiseen ja pikkuvirheitä en meinaa edes huomata ennen kuin oikea tapa automatisoituu ja muutenkin varsinainen kieliopin opiskelu on aina ollut keskittymisvaikeuksien takia tuskaa, joten mun kieltenoppiminen perustuu tosi isoksi osaksi vaan lukemalla, kuuntelemalla ja ylipäänsä sille kielelle altistumisen kautta oppimiseen. Toki pohja on kieliopissaki pakko olla että tää on mahdollista eikä varmaan korkeakoulutasolla enää toimisi, kun mullakin kielitaito on parin kielen kohdalla jäänyt aika häilyväksi ja hajanaiseksi, mutta tää tuntuu vaan mulla olevan ainoa tapa oppia. Hidasta tosin ja ärsyttää kun en tunnu kykenevän toimivaan itseopiskeluun D:

 

[Skeletor]

Italiaa ei opita kuuntelemalla tai lukemalla, vaan seuraamalla puhujan käsiä. Mamma mia!

 

[imperfekti]

Tänään se soitti jotain säriseviä äänitteitä ja kyseli multa, miltä alueelta Italiasta puhujat on. :D En osannut, onneksi se kyseli loput yhdeltä italialaisista opiskelijoista. Etäopiskelun iloa, kun opettaja on Roomassa, yksi opiskelijoista Napolissa ja loput Jyväskylässä.