Syvälliset Koetko olevasi suomalainen?

Liittynyt
5.2.2021
Viestejä
4,659
Reaktioarvo
5,133
Miksi koet/et koe? Entä koetko olevasi jotain muuta, suomalaisuuden lisäksi tai ilman sitä?

Itse koen hyvin vahvasti olevani suomalainen. Olen jossain määrin aika tyypillinen suomalainen; ujo ja sisäänpäin vetäytyvä tuntemattomien tai puolituttujen lähellä, mutta tutustumisen jälkeen, avoin lojaali ja luotettava. Tykkään saunoa ja olla mökillä, luonnon keskellä, kaukana muista ihmisistä.
Suvussani on vahvasti myös ruotsalaisia ja saksalaisia, lisäksi jonkin verran venäläisiä. Minulla on ruotsalaiselle tyypilliset etu- ja sukunimi. Moni luulee minun olevan kaksikielinen tai jopa täysin suomenruotsalainen. Silti en koe olevani ruotsalainen, enkä myöskään näitä kahta muuta.
 

kromi

Kurnau
Liittynyt
21.2.2021
Viestejä
660
Reaktioarvo
1,112
Koen, koska mikäpä muukaan olisin. Kaikki juuret on suomalaisia, tai karjalasta joka ei teknisesti enää ole Suomea, mutta samaa sukua kuitenkin.

Ulkomailla asuessa kyllä huomaan myös viihtyväni Suomessa paremmin ja mun mielenlaatu taitaa olla aika suomalainen.
 

Totenkopf

Ragdoll
Liittynyt
3.2.2021
Viestejä
3,852
Reaktioarvo
2,388
Joo, olen tavallaan ylpeä että suvussani on myös muita suomalais-ugrilaisia juuria ja olen kiinnostunut heidän kielistään ja kulttuureistaa kuten inkerinsuomalaisista ja karjalaisista. Minulla on joitain kaukaisia sukulaisia nykyisen Venäjän alueella ja haaveilin joskus tapaavani heitä mutta taitaisi äkkiä tulla kielimuuri vastaan. Mummoni oli tavallaan lähisukuni viimeinen joka puhui karjalaa mutta hän kuoli lokakuussa.
 
Liittynyt
7.2.2021
Viestejä
307
Reaktioarvo
566
Olen viimeaikoina pohtinut tätä melko paljonkin. Mulla, kuten suunnilleen kaikilla, on kulttuurinen identiteetti, johon kuuluu suomen kieli ja oma asuinpaikka ja yhteisöt suomen sisällä. En kuitenkaan näe, että tämä identiteetti kiteytyisi suomalaisuuteen vaan näen ne erillisinä osina enemmänkin.

Identiteetti on siitä mielenkiintoinen asia, että sen olemassaoloon vaikuttaa enemmän siihen uskominen kuin jotkut oikeat yhdistävät ominaisuudet jonkun ryhmän kesken. Tähän liittyen olen pohtinut, että kuinka paljon "suomalainen" identiteetti toimii näin. Sehän on lähinnä kansallisromantiikkojen ja nationalistien projekti tuottaa kansalle yhtenäinen kansallinen identiteetti. Mun mielestäni se taas antaa virheellisen kuvan suomessa asuvista tyypeistä ja porukoista ja pahimmillaan se tarkoittaa sitä, että vähemmistötkin nähdään sen valtaväestön identiteetin kautta. Ois parempi, ettei mitään oletusarvoista suomalaista identiteettiä olisi vaan, että kulttuurinen identiteetti nähtäisiin moniulotteisemmin.

Lisäksi mun mielestä ei ole ihanteellista, että näin iso alue ja suuri ryhmä ihmisiä on koottu yhdeksi hallinnolliseksi alueeksi. Se ei anna riittävästi painoarvoa ja autonomiaa aidoille ihmisyhteisöille, joita syntyy paikallisesti. Ja tälle tekaistulle alueelle on mun mielestä typerää määrittää yhtenäistä identiteettiä. En pidä siitä, miten suomalaiset ovat omineet omaan kulttuuriinsa esim Karjalasta asioita ja samalla sortaneet ja edelleen sortavat heitä. Tekaistu suomalainen identiteetti vahvistaa ajatusta yhtenäisestä kansasta, mitä ei mun mielestä pitäisi enää vahvistaa yhtään enempää.

En ymmärrä sitä, miten ihmiset kannustavat "Suomea" urheilussa. Suurinosa niistä faneista ei tunne sitä urheilijaa enkä käsitä miksi kannustaa juuri sitä kilpailijaa eikä jotain toista. Urheilussahan on yleensä kyseessä joku kansainvälinen laji ja joukkue tai yksilö, muttei esimerkiksi kieli tai juuri sen kansan jakama kulttuuri. Soitan itse kansanmusiikkia ja totta kai soitan paljon kansanmusiikkia suomesta, mutten silti ikinä sanoisi, että suomalainen kansanmusiikki on parempaa kuin joku muu kansanmusiikki. Soitan paljon myös muiden kansojen musiikkia ja nautin siitä, mutta ymmärrän, ettei oma kulttuurinen lukutaito riitä ymmärtämään kaikkia niitä merkityksiä niissä kappaleissa samalla tavalla kuin suomenkielisessä tai suomalaisessa musiikissa. Lisäksi havaitsen samanlaisia lukuhaasteita suomenkin sisällä.
 

kromi

Kurnau
Liittynyt
21.2.2021
Viestejä
660
Reaktioarvo
1,112
Olen viimeaikoina pohtinut tätä melko paljonkin. Mulla, kuten suunnilleen kaikilla, on kulttuurinen identiteetti, johon kuuluu suomen kieli ja oma asuinpaikka ja yhteisöt suomen sisällä. En kuitenkaan näe, että tämä identiteetti kiteytyisi suomalaisuuteen vaan näen ne erillisinä osina enemmänkin.

Identiteetti on siitä mielenkiintoinen asia, että sen olemassaoloon vaikuttaa enemmän siihen uskominen kuin jotkut oikeat yhdistävät ominaisuudet jonkun ryhmän kesken. Tähän liittyen olen pohtinut, että kuinka paljon "suomalainen" identiteetti toimii näin. Sehän on lähinnä kansallisromantiikkojen ja nationalistien projekti tuottaa kansalle yhtenäinen kansallinen identiteetti. Mun mielestäni se taas antaa virheellisen kuvan suomessa asuvista tyypeistä ja porukoista ja pahimmillaan se tarkoittaa sitä, että vähemmistötkin nähdään sen valtaväestön identiteetin kautta. Ois parempi, ettei mitään oletusarvoista suomalaista identiteettiä olisi vaan, että kulttuurinen identiteetti nähtäisiin moniulotteisemmin.

Lisäksi mun mielestä ei ole ihanteellista, että näin iso alue ja suuri ryhmä ihmisiä on koottu yhdeksi hallinnolliseksi alueeksi. Se ei anna riittävästi painoarvoa ja autonomiaa aidoille ihmisyhteisöille, joita syntyy paikallisesti. Ja tälle tekaistulle alueelle on mun mielestä typerää määrittää yhtenäistä identiteettiä. En pidä siitä, miten suomalaiset ovat omineet omaan kulttuuriinsa esim Karjalasta asioita ja samalla sortaneet ja edelleen sortavat heitä. Tekaistu suomalainen identiteetti vahvistaa ajatusta yhtenäisestä kansasta, mitä ei mun mielestä pitäisi enää vahvistaa yhtään enempää.

En ymmärrä sitä, miten ihmiset kannustavat "Suomea" urheilussa. Suurinosa niistä faneista ei tunne sitä urheilijaa enkä käsitä miksi kannustaa juuri sitä kilpailijaa eikä jotain toista. Urheilussahan on yleensä kyseessä joku kansainvälinen laji ja joukkue tai yksilö, muttei esimerkiksi kieli tai juuri sen kansan jakama kulttuuri. Soitan itse kansanmusiikkia ja totta kai soitan paljon kansanmusiikkia suomesta, mutten silti ikinä sanoisi, että suomalainen kansanmusiikki on parempaa kuin joku muu kansanmusiikki. Soitan paljon myös muiden kansojen musiikkia ja nautin siitä, mutta ymmärrän, ettei oma kulttuurinen lukutaito riitä ymmärtämään kaikkia niitä merkityksiä niissä kappaleissa samalla tavalla kuin suomenkielisessä tai suomalaisessa musiikissa. Lisäksi havaitsen samanlaisia lukuhaasteita suomenkin sisällä.
Paljon mielenkiintoisia pointteja, enkä näilöä aivoilla osaa nyt kirjoittaa mitään kovin koherenttia, mutta kokeilen jotain kuitenkin.

Mun mielestä kulttuurinen identiteetti ei oo sitä, että ajattelisi sen oman kulttuurin olevan muita parempi, vaan nimenomaan sitä, että ymmärtää niitä oman kulttuurin sisällä tapahtuvia asioita ja jollain lailla samaistuu niihin. Eikä se oo myöskään täysin tekaistu juttu, vaan tulee siitä, että on kasvanut tässä ympäristössä ja tehnyt paljon samoja asioita kuin muut suomalaiset. Toki Suomen sisällä on paljonkin eroja myös, helsinkiläisen identiteetti on hyvin erilainen kuin vaikka kuopiolaisen. Ei sitä mustakaan pitäisi katsoa minään tiukkana lokerona.

Kulttuurien "omiminen" ja sekoittuminen on sit taas ihan oma asiansa myös, mutta ei se kulttuuri oo mikään staattinen asia, vaan muuttuu koko ajan.

Kai se on sit oma asia, miksi sitä haluaa kutsua ja mihin identifioituu eniten. Mut väitän, että se on olemassa, vaikka siihen ei uskoisi.

Musta on muuten ihan tajuttoman hienoa, että on vaikkapa suomen kieli, jossa on sanoja, joita ulkomaalainen ei voi ihan täysin ymmärtää, vaikka osaisi suomea hyvin. Siis kaikkia nyansseja, jotka siihen kuuluu. Ja vaikka sitä, kuinka suomen kielestä voi koota ihme sanamuotoja, jotka ei välttämättä ole ihan oikein, mutta ne kuitenkin ymmärtää. Niin kuin vaikka "mua metsäilytyttää", mikä ei oo oikea sana, mutta kyllä siitä tajuaa että mun tekee mieli mennä metsään. Ja suomalainen todennäköisesti tajuaa myös sen tunteen paremmin kuin vaikka egyptiläinen. Ei toki jokainen suomalainen, mutta moni.
Ja sama pätee kaikkiin kieliin ja maihin.

Siihen ei voi ikinä päästä ihan sataprosenttisesti sisälle samalla tavalla kuin syntyperäinen. (Ja siitä muuten syntyy sit ihan oma identiteettinsä muuten. Siis esim. ulkosuomalaisuus, joka tuo mukanaan ihan oman kokemusmaailman, mitä ei voi täysin ymmärtää, jollei sitä oo kokenut.)


Mutta urheiluylpeyttä en kyllä ymmärrä myöskään :D
 
Liittynyt
7.2.2021
Viestejä
307
Reaktioarvo
566
Mun mielestä kulttuurinen identiteetti ei oo sitä, että ajattelisi sen oman kulttuurin olevan muita parempi, vaan nimenomaan sitä, että ymmärtää niitä oman kulttuurin sisällä tapahtuvia asioita ja jollain lailla samaistuu niihin. Eikä se oo myöskään täysin tekaistu juttu, vaan tulee siitä, että on kasvanut tässä ympäristössä ja tehnyt paljon samoja asioita kuin muut suomalaiset. Toki Suomen sisällä on paljonkin eroja myös, helsinkiläisen identiteetti on hyvin erilainen kuin vaikka kuopiolaisen. Ei sitä mustakaan pitäisi katsoa minään tiukkana lokerona.
Jep ja suunnilleen näin minäkin ajattelen. Ja ehkä se sitten on jonkinlainen suomalainen kultturi-identiteetti. Koska vaikka ne olisi kuinka ylhäältäpäin annettuja ne kulttuuripiirteet, kun niihin on monta vuotta uskottu, ne on oikeesti alkaneet toteuttamaan itseään. En siis sano, että se suomalaisuus on tekaistu siinä mielessä, ettei sitä ole olemassa ja se on valhetta, vaan siinä mielessä, että se ei ole syntynyt sitä ylläpitävien ihmisten parissa vaan että se on kaadettu kansan niskaan poliittisissa tarkoituksissa.

Unohdin tuosta omasta jaarittelusta myös sen, että aika helppoa historiasta on myös todeta, kuinka kansallista identiteettiä yhtenäistämällä ja sitä ihannoimalla, saadaan ihmiset lähetetyiksi tappamaan sen kansallisuuden nimissä.

Toisinaan onkin älyttömän vaikeaa välillä hahmottaa kansan identiteetin ja kansallisen identiteetin rajaa. Se on vaikeaa. Esimerkiksi kieli ja musiikki ja kulttuuri muutenkin elää ihan omaa elämäänsä eikä sitä voi kontrolloida ja niitä minäkin suostun kutsumaan esimerkiksi suomalaisiksi, mutta sitten kun joku puhuu suomen luonnosta tai suomalaisurheilijoista tai suomalaisesta luonteesta niin mietin että ei ole siinä hommassa pointin pointtia. Luonto on mitä on, oli paikka mikä hyvänsä, eikä ihminen saa ottaa kredittejä maasta jota se vaan jatkuvasti ryöstää ja raiskaa. Urheilijoista mää jo lurittelinkin. Luonne taas on jokaisen oma bisnes. Kulttuurisista normeista ja säännöistä voi totta kai puhua, mutta se ei ole sama kuin luonne tai persoonallisuus.
 

Tanssivapina

Asiantuntija
Liittynyt
4.2.2021
Viestejä
952
Reaktioarvo
1,221
Mä olen puoliksi suomalainen ja puoliksi espanjalainen ja asunut vähän siellä sun täällä elämäni aikana. Mutta jos multa kysytään mistä olen kotoisin, sanon suomesta. Mä en ole mikään ns. perinteinen suomalainen, ja koin välillä vaikeaksi sopeutua Suomeen ja aina haikailin sieltä pois, siitäkin huolimatta koen itseni Suomalaiseksi ja olen ylpeä ulko-suomalainen.
 

Tulisydän

Keittiömeteorologi
Liittynyt
5.2.2021
Viestejä
1,715
Reaktioarvo
1,636
Koen. Samaistun erittäin hyvin tähän:
Olen jossain määrin aika tyypillinen suomalainen; ujo ja sisäänpäin vetäytyvä tuntemattomien tai puolituttujen lähellä, mutta tutustumisen jälkeen, avoin lojaali ja luotettava. Tykkään saunoa ja olla mökillä, luonnon keskellä, kaukana muista ihmisistä.

Tosin - mun kaveri kyllä välillä vitsillä "haukkuu" mua ruotsalaiseksi, silloin, kun tykkään tai tiedän jostain ruotsalaisesta asiasta enemmän kuin suomalaisesta vastaavasta. Tyyliin sillon, jos totean Ruotsin Euroviisu-kappaleen olevan parempi kuin Suomen, samalla, kun tämä kaveri on just päinvastaista mieltä. :Dd Mutta se nyt on ehkä vähän eri asia.
 

Tulisydän

Keittiömeteorologi
Liittynyt
5.2.2021
Viestejä
1,715
Reaktioarvo
1,636
Koen. Samaistun erittäin hyvin tähän:


Tosin - mun kaveri kyllä välillä vitsillä "haukkuu" mua ruotsalaiseksi, silloin, kun tykkään tai tiedän jostain ruotsalaisesta asiasta enemmän kuin suomalaisesta vastaavasta. Tyyliin sillon, jos totean Ruotsin Euroviisu-kappaleen olevan parempi kuin Suomen, samalla, kun tämä kaveri on just päinvastaista mieltä. :Dd Mutta se nyt on ehkä vähän eri asia.
Olen kyllä kiinnostunut joistain muiden maiden asioista, ja esim. suomenruotsalaisuus on mun mielestä varsin kiehtova asia - mutta koen silti, että mun identiteetti on aika lailla tyypillinen suomalainen. Esimerkiksi makkaraa en kylläkään kauheesti syö (varsinkaan viime vuosina), ja on takuulla muitakin stereotypioita, joihin en sovi. Toisaalta sitten taas tykkään mämmistä, ja, kuten sanottua, pidän mökkeilystä (vai pitäiskö sanoa rakastan sitä).

(edit) Tein äsken testin, josta sain tämmösen tuloksen:
Screenshot_20210405-111103.png
Mm-m, nuinhan se kyllä on. Tukee sinällään mun antamia väittämiä.
 
Viimeksi muokattu:

Mandalay

kadoksissa
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
783
Reaktioarvo
747
Juu koen. Oon syntynyt ja kasvanut täällä ja puhun äidinkielenä suomea, joten onhan tämä selkeästi kotimaani ja pidän suomesta myös kovasti. En kuitenkaan kovin hyvin sovi näihin suomalaisen stereotypioihin; en ole hiljaista nähnytkään enkä viihdy yksin tai rakasta olla kotona, kuten klassinen introverttisuomalainen, en rakasta juuri mitään perinneruokia enkä saunomista tai metsässä samoilua ja inhoan talvea kuollakseni erityisesti siksi, että se vaikuttaa mielialaani ihan liikaa. Lisäksi jollain tasolla pelkään, että jään yksinäiseksi jos jään vanhuuteen asti tänne kun niin monet tuntemani ihmiset ovat enempi vähempi yksinäisiä ja tuntuu, että tähän kulttuuriin jotenkin monia muita enemmän liittyy sellanen yksin pärjääminen eikä oman perheen ulkopuolisiin ihmisiin ainakaan omassa suvussa pidetä mitenkään kovin usein yhteyttä ja läheisten ihmissuhteiden solmiminen pitää kaikki tehdä itse. Oon myös pienestä asti kuluttanut muunkielistä viihdettä paljon enemmän kuin suomenkielistä, mutta rakastan myös muumeja ja varsinkin Astrid Lindgrenin tarinoita ja tälläset jutut kulttuurista on mulle tosi rakkaita.

Meinasin tulevaisuudessa muuttaa ulkomaille, mutta rakastan kyllä silti tätä maata ja identifioidun myös jollain lailla saaristoon, kun vietin ison osan lapsuudesta siellä ja toivoisinkin, että saisin vaikka kesämökin sieltä joskus niin voisin tulla lomailemaan suomeen jos asuisinkin jossain muualla.
 

e71347

Uusi
Liittynyt
7.2.2021
Viestejä
59
Reaktioarvo
73
Koen vahvempaa yhteyttä synnyinkaupunkiini kuin Suomeen. Toki siinä mielessä koen itseni myös suomalaiseksi, että ulkomailla asuminen ei oikeastaan houkuttele sellaisena pidemmän aikavälin suunnitelmana. Ehkä sekin tosin johtuu vain siitä, että en ole paria pidempää oleskelua lukuun ottamatta asunut poissa Suomesta ja ei ole paljon kokemusta siitä kotimaahan haikailusta.

Synnyinkaupunkiini taas olen haikaillut takaisin siitä lähtien, kun muutin opiskelujen takia toiselle puolelle Suomea. Se on sen verran pohjoisemmassa kuin nykyinen asuinkaupunkini, että vuodenajat ovat siellä merkittävästi erilaiset ja kaipaan erityisesti kunnollista talvea. Synnyinkaupunkini murre tuntuu kotoisalta ja asuinkaupunkini ihmisten puhetapa aivan käsittämättömältä. Samaistun kaikkiin synnyinkaupunkiani koskeviin stereotypioihinkin. Koen myös itseni selvästi itäsuomalaiseksi, ja senkin takia tämä Länsi-Suomessa asuminen tuntuu kaikin puolin lähes samalta kuin olisi ulkomailla. En siis oikein osaa mieltää Suomea mitenkään yhtenäiseksi suomalaisuuden alueeksi.
 
Ylös Pohja