Olen viimeaikoina pohtinut tätä melko paljonkin. Mulla, kuten suunnilleen kaikilla, on kulttuurinen identiteetti, johon kuuluu suomen kieli ja oma asuinpaikka ja yhteisöt suomen sisällä. En kuitenkaan näe, että tämä identiteetti kiteytyisi suomalaisuuteen vaan näen ne erillisinä osina enemmänkin.
Identiteetti on siitä mielenkiintoinen asia, että sen olemassaoloon vaikuttaa enemmän siihen uskominen kuin jotkut oikeat yhdistävät ominaisuudet jonkun ryhmän kesken. Tähän liittyen olen pohtinut, että kuinka paljon "suomalainen" identiteetti toimii näin. Sehän on lähinnä kansallisromantiikkojen ja nationalistien projekti tuottaa kansalle yhtenäinen kansallinen identiteetti. Mun mielestäni se taas antaa virheellisen kuvan suomessa asuvista tyypeistä ja porukoista ja pahimmillaan se tarkoittaa sitä, että vähemmistötkin nähdään sen valtaväestön identiteetin kautta. Ois parempi, ettei mitään oletusarvoista suomalaista identiteettiä olisi vaan, että kulttuurinen identiteetti nähtäisiin moniulotteisemmin.
Lisäksi mun mielestä ei ole ihanteellista, että näin iso alue ja suuri ryhmä ihmisiä on koottu yhdeksi hallinnolliseksi alueeksi. Se ei anna riittävästi painoarvoa ja autonomiaa aidoille ihmisyhteisöille, joita syntyy paikallisesti. Ja tälle tekaistulle alueelle on mun mielestä typerää määrittää yhtenäistä identiteettiä. En pidä siitä, miten suomalaiset ovat omineet omaan kulttuuriinsa esim Karjalasta asioita ja samalla sortaneet ja edelleen sortavat heitä. Tekaistu suomalainen identiteetti vahvistaa ajatusta yhtenäisestä kansasta, mitä ei mun mielestä pitäisi enää vahvistaa yhtään enempää.
En ymmärrä sitä, miten ihmiset kannustavat "Suomea" urheilussa. Suurinosa niistä faneista ei tunne sitä urheilijaa enkä käsitä miksi kannustaa juuri sitä kilpailijaa eikä jotain toista. Urheilussahan on yleensä kyseessä joku kansainvälinen laji ja joukkue tai yksilö, muttei esimerkiksi kieli tai juuri sen kansan jakama kulttuuri. Soitan itse kansanmusiikkia ja totta kai soitan paljon kansanmusiikkia suomesta, mutten silti ikinä sanoisi, että suomalainen kansanmusiikki on parempaa kuin joku muu kansanmusiikki. Soitan paljon myös muiden kansojen musiikkia ja nautin siitä, mutta ymmärrän, ettei oma kulttuurinen lukutaito riitä ymmärtämään kaikkia niitä merkityksiä niissä kappaleissa samalla tavalla kuin suomenkielisessä tai suomalaisessa musiikissa. Lisäksi havaitsen samanlaisia lukuhaasteita suomenkin sisällä.
Paljon mielenkiintoisia pointteja, enkä näilöä aivoilla osaa nyt kirjoittaa mitään kovin koherenttia, mutta kokeilen jotain kuitenkin.
Mun mielestä kulttuurinen identiteetti ei oo sitä, että ajattelisi sen oman kulttuurin olevan muita parempi, vaan nimenomaan sitä, että ymmärtää niitä oman kulttuurin sisällä tapahtuvia asioita ja jollain lailla samaistuu niihin. Eikä se oo myöskään täysin tekaistu juttu, vaan tulee siitä, että on kasvanut tässä ympäristössä ja tehnyt paljon samoja asioita kuin muut suomalaiset. Toki Suomen sisällä on paljonkin eroja myös, helsinkiläisen identiteetti on hyvin erilainen kuin vaikka kuopiolaisen. Ei sitä mustakaan pitäisi katsoa minään tiukkana lokerona.
Kulttuurien "omiminen" ja sekoittuminen on sit taas ihan oma asiansa myös, mutta ei se kulttuuri oo mikään staattinen asia, vaan muuttuu koko ajan.
Kai se on sit oma asia, miksi sitä haluaa kutsua ja mihin identifioituu eniten. Mut väitän, että se on olemassa, vaikka siihen ei uskoisi.
Musta on muuten ihan tajuttoman hienoa, että on vaikkapa suomen kieli, jossa on sanoja, joita ulkomaalainen ei voi ihan täysin ymmärtää, vaikka osaisi suomea hyvin. Siis kaikkia nyansseja, jotka siihen kuuluu. Ja vaikka sitä, kuinka suomen kielestä voi koota ihme sanamuotoja, jotka ei välttämättä ole ihan oikein, mutta ne kuitenkin ymmärtää. Niin kuin vaikka "mua metsäilytyttää", mikä ei oo oikea sana, mutta kyllä siitä tajuaa että mun tekee mieli mennä metsään. Ja suomalainen todennäköisesti tajuaa myös sen tunteen paremmin kuin vaikka egyptiläinen. Ei toki jokainen suomalainen, mutta moni.
Ja sama pätee kaikkiin kieliin ja maihin.
Siihen ei voi ikinä päästä ihan sataprosenttisesti sisälle samalla tavalla kuin syntyperäinen. (Ja siitä muuten syntyy sit ihan oma identiteettinsä muuten. Siis esim. ulkosuomalaisuus, joka tuo mukanaan ihan oman kokemusmaailman, mitä ei voi täysin ymmärtää, jollei sitä oo kokenut.)
Mutta urheiluylpeyttä en kyllä ymmärrä myöskään :D