Ikävää, että noin oli. Meillä oli ala-asteella niin pienet piirit ja se paikkakunta jossa asuin silloin oli niin pieni, ettei siellä edes ollut yläastetta, joten muutettiin sitten kokonaan toiseen kaupunkiin kun seiskaluokka alkoi. Siellä kukaan ei tuntenut mua niin sain aloittaa ihan puhtaalta pöydältä.
Just tolleen puhtaalta pöydältä koulun aloittaminen on hyvä tapa tulla pidetyksi uudessa kouluympäristössä, kun ympärillä ei ole enää kiusaajia pilaamassa omaa mainetta. Itse en puhtaalta pöydältä aloittanut, ja itselle oli hyvä niin, sillä olisi ollut hankala aloittaa koulu täysin vieraassa ympäristössä ilman tuttuja. Mä kun en osaa kavereitakaan saamaan, niin olisin täysin uudessa ympäristössä ollut sen kolme vuotta ypöyksin. Kävin erityisluokkaa koko peruskoulun, ja kutosluokalla ope ehdotti, että voisin ehkä siirtyä normaaliin kouluun mun kunnan paikallisiin kouluihin. Äiti ei suostunut tähän mm. sen takii, että olisin joutunut käymään yläastetta koululla, jossa on esiintynyt paljon koulukiusaamista. Kyseinen koulu on vieläpä kerran kyseilyiden perusteella paljastunut Suomen pahimmaksi kiusaamispesäkkeeksi.
Ja siis mua ei luokkalaiset enää olleet hyvin pitkään ala-asteella kiusanneet (viimesen kerran kiusaamista ala-asteel tais mun luokan osalta olla 3. luokalla) ennen yläasteelle menoa. Yläasteella sit alko vaan tyhjästä mun oudoksuminen.
