Mielenterveys Kunpa häpeän voisi poistaa

[Minkelii]

Häpeä tuntuu niin ikävältä että siitä vain haluaa päästä eroon. Häpeä on oikeesti aika perseestä. Varsinkin silloin kun tuntuu et oon jäänyt siitä riippuvaiseksi et häpeän ihan hiirenpaskan kokoisiakin asioita. Melkein kaikista tekemisistä löytyy aina joku nyanssi jonka vuoksi sisäinen ääni huutaa, että ”nyt joku raja, olet nolannut itsesi syvästi etkä ole enää sosiaalisesti kelpaava kavereidesi edessä”. Tää on turhauttavaa kun haluaisin olla rohkea ja mun täytyykin olla rohkeampi, ihan siksikin ettei jännitys pilaisi esiintymisiäni ja osaisin vetää keikkoja rentona omana itsenäni tulevaisuudessa, yritän altistaa itseäni jännittäville tilanteille, mutta sit mun aivot yliajattelee muiden ilmeet tuomitseviksi ja joku hätä-ääni huutaa sisälläni että ”aaaaaaaa mitä sä teet stoppaa pian”. En tiiä onko sillä edes mitään väliä mitä muut ajattelee. Niinku yleisesti.

 

[Poistettukäyttäjänimi174]

Tunnistan. Luulen aina olevani hirveän itsevarma ja varustettu hyvällä tai edes kohtalaisella itsetunnolla, pystyväni elämään ja olemaan niinkuin haluan. Silti olen samanlainen häpeäjä. Joka ikisestä pikku asiasta. Niin että lopulta häpeän jopa omaa häpeämistäni.

 

[Myrskyvaroitus]

Tämäpä. Itekki häpeen koko aja iha tyhyjästä, ihan kirjaimellisesti. Saatan vaikka herätä aamulla ja sit oon sillee "aaaarghhhhh en haluu enää näyttää naamaani mun huoneen ulukopuolella" jne.