Olen vihannut hallituksia jo 2000-luvun alusta alkaen. Suomen ongelma ei ole siinä, mikä puolue on hallituksessa vaan siinä, etteivät ne peru yhtään edellisten hallitusten päätöksiä, ainoa isompi päätös oli Sipilän aikana pakkoruotsin poisto, se tuli takaisin heti Rinteen-Marinin aikana.
Suomessa taktiikka on, että edellisen hallituksen päätöksien päälle perustetaan uusi taso byrokratiaa nimellä "valvontaviranomainen" tai "ely-keskus" tai "aluehallinto" eikä mikään oikeasti edisty.
Sotessakin rahat eivät ole loppu sen takia, etteikö meitä verotettaisi kuiviin vaan siinä, että suorittavan työn palkkojen ja materiaalin sijasta ne menevät aluehallituksen valtuutettujen palkkoihin, näiden avustajiin ja näiden avustajiin. Samalla pitää maksaa kokouspalkkiot näiden lautakuntatyöstä, jotka syystä X ovat erillisiä valtuuston normaaliin työhön. Ja onko sote-alueilla sitten verotusoikeutta kuten valtiolla tai kunnilla? Ei ole, siksi edelleen Sosiaali- ja terveysministeriö ratkoo näitä ongelmia leikkaamalla kaikesta muusta paitsi niistä byrokraateista ja poliitikoista. Sosiaalimenot pysyivät kurissa, kun kunnat vastasivat niistä itse ja saivat puuttuvat rahat valtiolta, koska ei ollut ryöstävää välikäteä, jos on syyttäminen Keskustapuoluetta.
Rydmanin kohdalta on sanottava se, että on ihan eri asia kiinnostua 17-vuotiaasta kuin esiteineistä, jollaisiksi media on nämä alaikäiset tylleröt maalannut. Mutta eipä tässä maassa kukaan muukaan joudu eroamaan poliittisesta virastaan, ellei lähetä seksiviestejä Tuksulle tai anna Postin lakon kestää liian pitkään. Marinin hallituksessa oli vaikka millaista sekoilua, kuten se että ensin sisäministerinä ja sitten ympäristöministerinä toiminut Maria Ohisalo antoi miehensä "uusiutuvan energian yritykselle" kymmenien miljoonien tuet, ja tämä firma jakoi sitten ennätykselliset kymmenien miljoonien osingot osakkailleen. Herra Ohisalo, joka oikeasti työskentelee öljyfirmojen lobbaajana, lahjoitti myöhemmin vaimolleen uuden Porschen urheiluauton.