PinkkiHuppari
Yliajattelija
- Liittynyt
- 3.2.2021
- Viestejä
- 537
- Reaktioarvo
- 510
Oon tästä aiemminkin puhunut, mutta silloin olin aikamoisen tunnekuohun vallassa en enää muista tarkalleen mistä syystä, nyt siis vähän neutraalimmin omat mielipiteet ja mietteet tänne ja kuulisin myös mielelläni muidenkin ei hevosihmisten ja hevosihmisten mielipiteitä jne.
Kuten varmaan moni muukin lapsena ratsastuksen aloittanut, niin mäkin halusin tulla tosi hyväksi ratsastajaksi, ehkä jopa kilparatsastajaksi. Hämmennys oli suuri, kun ratsastus ei ollutkaan iloista laukkaamista metsäteitä pitkin, esteiden hyppäämistä vauhdikkaasti ja hevosen kanssa sulavasti yhdessä tanssimista. Kun kerta toisensa jälkeen ponit jumitti tunnilla, lähti käsistä, näykki ja ei suostunut laukkaamaan. Ohjeena oli raipalla lyöminen tai ohjista kiskominen, mutta miksi eläinrakkaan kiltin lapsen täytyy ensin satuttaa ponia, että se liikkuu, onko se muka oikeasti ratsastusta?
Lopulta siirryin kolmen vuoden jälkeen yksityistallille ja aloin oppia "oikean" ratsastuksen saloja. Parin vuoden jälkeen toisen hevosen kanssa sama raipalla huitominen astui taas esiin, vieläpä arvostetun valmentajan johdosta. Siinä kohtaa mulle riitti, en mä halua lyödä hevosta, jos se kertoo ettei halua liikkua, ei se ole kivaa kenellekään. Opin uusia menetelmiä hevosten kanssa toimimiseen, varsinkin instagramista @kaktuntalli tililtä. Nykyään, kumma kyllä, en halua enää voittaa kisoja, oppia täydelliseksi koulu- tai esteratsastajaksi, haluan oppia ymmärtämään eläimiä, haluan saada hevosesta ystävän ja nauttia niistä pienistäkin hetkistä niiden seurassa.
Netissä näkee paljon kauhistelua niistä ihan ääriesimerkeistä hevosten huonosta kohtelusta, kuolaimilla verille revityt suupielet, raivolla hevosten hakkaamista, iso mies pienen ponin selässä, pelonsekaisia hevosia, rodeo jne. jne... Mutta samalla suljetaan silmät ihan niiltä lähellä olevilta ongelmilta. Vain murto-osa Suomenkin ratsastuskouluista on oikeasti hyviä ja hevosystävällisiä tai edes yrittää olla sellaisia. Mäkin kuulen joka viikko kuinka jonkun poni oli ollut taas ihan ääliö, kun oli säikähtänyt ja sitä piti vähän raipalla "laittaa ojennukseen". Nään liian usein linkkuun ratsastettuja hevosia jotka puhisee, koska happea on vaikea saada sellaisessa virkkuukoukku muodossa ja samaan aikaan vieressä ihaillaan kuinka kauniisti se hevonen menee. Ja ne hevoset tekee sen mitä pyydetään, koska jos ei tee, niin ne laitetaan väkisin tekemään, niille ei anneta tilaisuutta kertoa omaa mielipidettä, niitä ei ymmärretä. Niin usein me ihmiset vaaditaan eläimiä ymmärtämään meitä, mutta kuinka usein me ihmiset edes yritetään ymmärtää eläimiä? Mä opin kokoajan lisää hevosista ja muista eläimistä, mä en rehellisesti enää pystyisi mitenkään menemään niille tunneille tai valmennuksiin joilla oon vielä pari vuotta sitten käynyt. Voisin mennä sellaisten ihmisten tunneille jotka tekee työtään oikeasti hevoslähtöisesti, mutta siihen mulla ei oo tällä hetkellä mahdollisuutta.
Sitä vaan tulee surulliseksi, kun huomaa kuinka julmia ja kamalia monet ihmiset tässä maailmassa on eläimiä kohtaan. En usko, että asiat koskaan tulee olemaan täydellisesti, tietenkään, mutta ratsastuskouluille pitäisi oikeasti tehdä jotain, koska se on monille ensimmäinen kosketus hevosmaailmaan ja se ei todellakaan ole hyvä asia, kun ottaa huomioon miten suurimmassa osassa asiat hoidetaan...
Kuten varmaan moni muukin lapsena ratsastuksen aloittanut, niin mäkin halusin tulla tosi hyväksi ratsastajaksi, ehkä jopa kilparatsastajaksi. Hämmennys oli suuri, kun ratsastus ei ollutkaan iloista laukkaamista metsäteitä pitkin, esteiden hyppäämistä vauhdikkaasti ja hevosen kanssa sulavasti yhdessä tanssimista. Kun kerta toisensa jälkeen ponit jumitti tunnilla, lähti käsistä, näykki ja ei suostunut laukkaamaan. Ohjeena oli raipalla lyöminen tai ohjista kiskominen, mutta miksi eläinrakkaan kiltin lapsen täytyy ensin satuttaa ponia, että se liikkuu, onko se muka oikeasti ratsastusta?
Lopulta siirryin kolmen vuoden jälkeen yksityistallille ja aloin oppia "oikean" ratsastuksen saloja. Parin vuoden jälkeen toisen hevosen kanssa sama raipalla huitominen astui taas esiin, vieläpä arvostetun valmentajan johdosta. Siinä kohtaa mulle riitti, en mä halua lyödä hevosta, jos se kertoo ettei halua liikkua, ei se ole kivaa kenellekään. Opin uusia menetelmiä hevosten kanssa toimimiseen, varsinkin instagramista @kaktuntalli tililtä. Nykyään, kumma kyllä, en halua enää voittaa kisoja, oppia täydelliseksi koulu- tai esteratsastajaksi, haluan oppia ymmärtämään eläimiä, haluan saada hevosesta ystävän ja nauttia niistä pienistäkin hetkistä niiden seurassa.
Netissä näkee paljon kauhistelua niistä ihan ääriesimerkeistä hevosten huonosta kohtelusta, kuolaimilla verille revityt suupielet, raivolla hevosten hakkaamista, iso mies pienen ponin selässä, pelonsekaisia hevosia, rodeo jne. jne... Mutta samalla suljetaan silmät ihan niiltä lähellä olevilta ongelmilta. Vain murto-osa Suomenkin ratsastuskouluista on oikeasti hyviä ja hevosystävällisiä tai edes yrittää olla sellaisia. Mäkin kuulen joka viikko kuinka jonkun poni oli ollut taas ihan ääliö, kun oli säikähtänyt ja sitä piti vähän raipalla "laittaa ojennukseen". Nään liian usein linkkuun ratsastettuja hevosia jotka puhisee, koska happea on vaikea saada sellaisessa virkkuukoukku muodossa ja samaan aikaan vieressä ihaillaan kuinka kauniisti se hevonen menee. Ja ne hevoset tekee sen mitä pyydetään, koska jos ei tee, niin ne laitetaan väkisin tekemään, niille ei anneta tilaisuutta kertoa omaa mielipidettä, niitä ei ymmärretä. Niin usein me ihmiset vaaditaan eläimiä ymmärtämään meitä, mutta kuinka usein me ihmiset edes yritetään ymmärtää eläimiä? Mä opin kokoajan lisää hevosista ja muista eläimistä, mä en rehellisesti enää pystyisi mitenkään menemään niille tunneille tai valmennuksiin joilla oon vielä pari vuotta sitten käynyt. Voisin mennä sellaisten ihmisten tunneille jotka tekee työtään oikeasti hevoslähtöisesti, mutta siihen mulla ei oo tällä hetkellä mahdollisuutta.
Sitä vaan tulee surulliseksi, kun huomaa kuinka julmia ja kamalia monet ihmiset tässä maailmassa on eläimiä kohtaan. En usko, että asiat koskaan tulee olemaan täydellisesti, tietenkään, mutta ratsastuskouluille pitäisi oikeasti tehdä jotain, koska se on monille ensimmäinen kosketus hevosmaailmaan ja se ei todellakaan ole hyvä asia, kun ottaa huomioon miten suurimmassa osassa asiat hoidetaan...
