Suurin elämänmuutokseni (positiivinen) oli kun muutin pois kotiseudultani. Se ympäristö oli tosi toksinen ja sieltä oli niin paljon huonoja muistoja josta päästäänkin (negatiiviseen) muutokseen. 16-vuotiaana aloin seurustelemaan todella huonon äijän kanssa. Hän oli 20-vuotias silloin. Alkoholisti, narsisti, pahoinpitelijä, manipuloija sekä pettäjä. Tämä ihminen muutti silloin vuoden ajan elämäni huonoon suuntaan. Sairastuin masennukseen, olin itsetuhoinen, sairastuin myös syömishäiriöön. Jouduin lastensuojelun tarkkailuun koska olin alaikäinen ja opettajani sekä koulukaverini olivat huolissaan minusta. Olin alakuloinen, täynnä mustelmia enkä ollut onnellinen itseni. Laihduin ja voin huonosti. Jouduin myös tästä poliisien kuulusteluun ja vieläpä valehtelin heille että kaikki on kunnossa vaikka todellisuudessa silloinen poikaystäväni pahoinpiteli minua fyysisesti sekä henkisesti. Melkein vuoden ajan jaksoin sitä touhua vaikka olisi pitänyt lopettaa se touhu ensimmäisen kuukauden jälkeen kun tajusin mitä miehiä hän oli. Olin tyhmä ja nuori ja luulin voivani muuttaa häntä.
Olen ylpeä itsestäni kun uskalsin lähteä suhteesta. Olen kestänyt hänen tappouhkauksensa, vainoamiset sekä jatkuvat yhteydenotot tähän päiväänkin saakka. Olen hyvässä suhteessa nykyisen mieheni kanssa, kaukana kotiseudustani, eksistäni ja meillä on ihana yhteinen pieni tyttö❤️