Vähän ristiriitainen. Alakoulussa olin luokan parhaimmistoa ja ylpeä siitä, yläkoulussa taas sähläsin kaikki tunnit ja jouduin pienryhmään ja sieltä mut taas heitettiin pois, koska osasin liian hyvin ollakseni pienryhmässä, mutta takaisin normiluokkaan palattuani jatkoin lintsailua ja sähläystä ja pääsin juuri ja juuri kokeista läpi. Jotenkin mulla oli sellanen "en osaa matikkaa" imago enkä sitten edes yrittänyt oppia, vaan vähän kuin esitin tahallani tyhmää tekemättä tunneilla mitään, ja lukiossakin kävin vaan pakolliset kurssit ilman mitään odotuksia ilman että ostin edes kirjoja, mutta pärjäsin silti niin, että sain seiskoja yrittämättä. Tää vähän ehkä avasi mieltäni sille ja aloin pohtia, etten voi olla ihan toivoton ja korkeekoulussa sitten havaitsin olevani itse asiassa ihan hyvä matikassa, kun tein edes tehtävät ja sen minimimäärän mitä piti. En edelleenkään siitä varsinaisesti pidä, mutta niiden minimimäärätehtävien kanssa saan kolmosia kuitenkin ja parista kurssista vitoset kun tuli motivaatiota ja opiskelin kokeeseen. Eli no, uskoisin että mulla olisi ihan potentiaali pärjätä hyvinkin siinä enkä koe itseäni huonoksi, mutta se mielenkiinto edelleen puuttuu niin meen yleensä sieltä mistä aita on matalin ja toivon, että joskus iskisi jokin inspiraatio. Liiketoiminnan kurssista ihan jopa pidin, mutta se perusmatikka on vaan yksinkertaisesti tylsää ja mulla harvoin on motivaatiota itseopiskella niitä asioita, kun luennoilta mulla ei keskittymisvaikeuksien takia jää käteen kerta kaikkiaan mitään, kun kaikki tosiaan menee ihan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos
